< ʻIsaia 22 >
1 Ko e tala mamafa ʻoku kau ki he teleʻa ʻoe meʻa hā mai. Ko e hā kuo hoko kiate koe, koeʻuhi ke ʻalu ai hoʻo kakai kotoa pē ki he ngaahi tuʻa fale?
Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille nouset,
2 ʻA koe ʻoku ke fonu ʻi he longoaʻa, ko e kolo maveuveu, ko e kolo ʻoe fakavā: ko hoʻo kakai kuo mate naʻe ʻikai mate ʻi he heletā, pe mate ʻi he tau.
sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita.
3 Kuo hola fakataha hoʻo kau pule kotoa pē, kuo haʻisia ʻakinautolu ʻe he kau tangata fana: ko kinautolu kotoa pē ʻoku ʻilo ʻiate koe kuo haʻi fakataha, ʻakinautolu kuo hola mei he mamaʻo.
Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat, joutuivat vangiksi, jousta vailla; keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyynni, kuinka kauas pakenivatkin.
4 Ko ia naʻaku pehē, sio kehe meiate au; te u tangi mamahi, ʻoua naʻa ʻahiʻahi ke fakafiemālieʻi au, koeʻuhi ko e maumau ʻoe ʻofefine ʻo hoku kakai.
Sentähden minä sanon: "Kääntäkää katseenne minusta pois: minä itken katkerasti; älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu".
5 He ko e ʻaho ʻoe mamahi ia, mo e malaki hifo, pea mo e faingataʻa, koeʻuhi ko e ʻEiki ko Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻi he teleʻa ʻoe meʻa hā mai, ʻi he maumauʻi ʻae ngaahi ʻā maka, pea mo e tangi ki he ngaahi moʻunga.
Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto.
6 Pea naʻe toʻo ʻe ʻIlami ʻae hōfangahau mo e ngaahi saliote ʻae tangata mo e tangata heka hoosi, pea toʻo ʻe Kili ʻae kofu ʻoe fakaū.
Eelam nosti viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven.
7 Pea ʻe pehē, ʻe fonu ho ngaahi teleʻa lelei ʻi he ngaahi saliote, pea ʻe fakatē ʻae kautau heka hoosi ʻi he matapā.
Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.
8 Pea ʻe tatala ʻae meʻa ʻufiʻufi ʻo Siuta, pea te ke vakai ʻi he ʻaho ko ia ki he mahafutau ʻi he fale ʻoe vao lahi.
Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon.
9 Pea te mou mamata ki he ngaahi ava ʻi he Kolo ʻo Tevita, koeʻuhi ʻoku lahi ia: pea te mou tānaki fakataha ʻae ngaahi vai ki he luo vai ki lalo.
Te huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon;
10 Pea kuo mou lau ʻae ngaahi fale ʻo Selūsalema, pea kuo mou veteki ʻae ngaahi fale ke fakamālohi ʻaki ʻae ʻā maka.
te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,
11 Pea te mou ngaohi ʻae keli ʻi he vahaʻa ʻoe ongo ʻā maka ki he vai ʻoe luo vai motuʻa: ka ʻoku teʻeki te mou vakai kiate ia ʻaia naʻe ngaohi ia, pe fakaʻapaʻapa kiate ia ʻaia naʻe fakatupu ia ʻi muʻa ʻaupito.
ja te teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti.
12 Pea ʻi he ʻaho ko ia naʻe ui ʻe he ʻEiki ko Sihova ʻoe ngaahi kautau ke tangi, pea ke tangilāulau, pea ke fafai ʻae ʻulu, pea ke vala ʻaki ʻae tauangaʻa.
Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.
13 Pea vakai naʻe ʻi ai ʻae fiemālie mo e fiefia, ko e tāmateʻi ʻoe fanga pulu, mo e tāmateʻi ʻoe fanga sipi, mo e kai ʻae kakano, mo e inu uaine: ke tau kai mo inu; he ko e ʻapongipongi te tau mate.
Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."
14 Pea naʻe fakahā ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau ki hoku telinga, Ko e moʻoni ʻe ʻikai te mou maʻa ʻi he hia ni kaeʻoua ke mou mate, ʻoku pehē ʻe he ʻEiki ko Sihova ʻoe ngaahi kautau.
Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot".
15 ʻOku pehē ʻe he ʻEiki ko Sihova ʻoe ngaahi kautau, “ʻAlu, ke ke hoko ki he tangata tauhi koloa ni, ʻio, kia Sepina, ʻaia ʻoku pule ki he fale, pea ke pehē,
Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan tykö, Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.
16 Ko e hā ʻoku ke maʻu ʻi heni? Pea ko hai ʻoku ke maʻu ʻi heni? Koeʻuhi kuo ke tā moʻou ʻi heni ha fonualoto, ʻo hangē ko ia ʻoku tā moʻona ha fonualoto ʻi he māʻolunga, pea ʻoku tongi ha nofoʻanga moʻona ʻi he maka?
"Mitä sinulla täällä on asiaa, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat, hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?"
17 Vakai, ʻe ʻave koe ʻe Sihova ʻi he fakapōpula fakamanavahē, pea ko e moʻoni te ne taʻomia koe.
Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kouraisee sinut kokoon,
18 Ko e moʻoni te ne foki mai pea lī mālohi koe ʻo hangē ko ha meʻa fuopotopoto ki ha fonua lahi: pea te ke mate ai, pea ʻe hoko ʻi ai ʻa hoʻo ngaahi saliote lelei ko e fakamā ʻoe fale ʻo hoʻo ʻeiki.
kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.
19 Pea te u kapusi koe mei hoʻo potu, pea te ne toho hifo koe mei ho puleʻanga.”
Minä syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi.
20 Pea ʻe hoko ʻo pehē ʻi he ʻaho ko ia, te u ui ʻeku tamaioʻeiki ko Iliakimi ko e foha ʻo Hesekaia:
Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,
21 Pea te u fakakofuʻaki ia ʻa ho kofu tōtōlofa, pea te u fakamālohi ʻaki ia ho noʻo, pea te u tuku hoʻo pule ki hono nima: pea te ne hoko ko e tamai ki he kakai ʻo Selūsalema, pea ki he fale ʻo Siuta.
ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.
22 Pea ko e ki ʻoe fale ʻo Tevita te u ai ki hono uma; ko ia te ne toʻo, pea ʻe ʻikai tāpuni ʻe ha taha; pea te ne tāpuni, pea ʻe ʻikai toʻo ʻe ha taha.
Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.
23 Pea te u fakamaʻu ia ʻo hangē ha faʻo ʻi ha potu ʻoku maʻu; pea te ne hoko ko e nofoʻanga lelei lahi ki he fale ʻo ʻene tamai.
Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.
24 Pea te nau tautau ʻiate ia ʻae lelei kotoa pē ʻoe fale ʻo ʻene tamai, ko e hako mo e fānau, ʻae ngaahi ipu siʻi kotoa pē, mei he kihiʻi ipu inu, ʻo aʻu ki he ngaahi ipu kehe kotoa pē.
Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki.
25 ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ʻi he ʻaho ko ia ʻe toʻo ʻae faʻo naʻe fakamaʻu ki he potu maʻu, pea ʻe tuʻusi ki lalo, pea homo ia; pea ko e kavenga naʻe ʻi ai ʻe tuʻusi ke motu; he kuo folofola pehē ʻa Sihova.
Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on puhunut.