ʻIsaia 21
1 Ko e tala mamafa ʻoku kau ki he toafa ʻoe tahi. ʻO hangē ʻoku ʻasi ʻi he feituʻu tonga ʻae ngaahi ʻahiohio; ʻoku pehē ʻae haʻu ia mei he toafa, mei he fonua fakamanavahē.
Tämä on korven kuorma meren tykönä: niinkuin tuulispää tulee etelästä, joka kääntää ylösalaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.
2 ʻOku fakahā mai kiate au ʻae meʻa hā mai fakamanavahē; ʻoku fai kākā ʻe he kākā, pea kuo veteki ʻe ia ʻoku vete. ʻE ʻIlami, ke ke ʻalu hake: ʻE Mitia, ke ke fai ʻae kāpui; he kuo u fakaʻosi ʻene ngaahi mamahi kotoa pē.
Sillä minulle on osoitettu kova näky: pettäjä tulee toista vastaan, hävittäjä toista vastaan. Mene ylös Elam, piiritä heitä Madai: minä lopetan kaikki hänen huokauksensa.
3 Ko ia kuo fonu ai ʻi he mamahi hoku kongaloto: kuo kuku au ʻe he mamahi, ʻo hangē ko e mamahi ʻae fefine ʻoku langā: naʻaku mapelu ʻi he fanongo ki ai; pea ne u manavahē ʻi he sio ki ai.
Sentähden ovat minun kupeeni täynnä kipua, ja ahdistus on minun käsittänyt, niinkuin lapsen synnyttäjän ahdistus; minä kyyristän minuni, koska minä sen kuulen, ja peljästyn, koska minä sen näen.
4 ʻOku tateme hoku mafu, ʻoku ilifia ʻi he manavahē: kuo ne liliu ʻae pō ʻo ʻeku fiefia ko e manavahē kiate au.
Minun sydämeni vapisee, kauhistus on minun peljättänyt; sentähden ei ole minulla ollut suloisella yöllä yhtään lepoa.
5 “Teuteu ʻae keinangaʻanga, leʻo ʻi he fale leʻo, pea kai, mo inu: mou tuʻu hake ʻae ngaahi houʻeiki, pea tākai ʻae fakaū.”
Valmista pöytä, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pääruhtinaat ja voidelkaat kilvet.
6 He kuo pehē ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, “ʻAlu, ʻo fakanofo ha tangata leʻo, ke ne fakahā ʻaia ʻoku ne mamata ki ai.
Sillä Herra sanoo näin minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.
7 Pea naʻa ne mamata ki he saliote mo e ongo tangata heka hoosi, ko e saliote mo e ngaahi ʻasi, pea mo e saliote mo e fanga kāmeli; pea naʻa ne fanongo ʻi he tokanga lahi:”
Mutta hän näki ratsastajat ajavan ja menevän aaseilla ja kameleilla, ja piti siitä visun vaarin.
8 Pea naʻa ne kalanga, ʻo hangē ko e laione: “Ko hoku ʻEiki, ʻoku ou tuʻumaʻu aipē ʻi he fale leʻo ʻi he ʻaho, pea ʻoku ou nofo ʻi hoku potu leʻo ʻi he ngaahi pō kotoa pē:
Ja hän huusi niinkuin jalopeura: Herra, minä olen vartiolla yli päivää, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:
9 Pea vakai, ʻoku haʻu ʻae saliote mo e kau tangata, mo e ongo tangata heka hoosi.” Pea naʻa ne lea ʻo pehē mai, “Kuo hinga ʻa Papilone, kuo hinga; pea kuo ne laiki ki he kelekele ʻae fakatātā kotoa pē ʻo hono ngaahi ʻotua ʻoku tongi.”
Ja katso, siellä tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hänen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.
10 ʻOiauē! ʻAe meʻa kuo u haha, pea mo e uite ʻo hoku hahaʻanga: ko ia kuo u fanongo meia Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ko ia kuo u fakahā kiate koe.
O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitä minä olen Herralta Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minä teille ilmoitan.
11 Ko e tala mamafa ʻoku kau ki Toma. ʻOku ne ui kiate au mei Seia, ʻae tangata leʻo, “ʻOku fēfē ʻae pō? ʻAe tangata leʻo, ʻoku fēfē ʻae pō?”
Tämä on Duman kuorma: Seiristä huudetaan minua: vartia, mitä yö kuluu? vartia, mitä yö kuluu?
12 Naʻe pehē ʻe he tangata leʻo, “ʻOku haʻu ʻae pongipongi, pea mo e pō foki: kapau te mou fehuʻi, mou fehuʻi: tafoki, haʻu.”
Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielä yö on; jos te vielä kysytte, niin teidän pitää vielä sitte palajaman ja taas kysymän.
13 Ko e tala mamafa ʻoku kau ki ʻAlepea. ʻI he vao lahi ʻi ʻAlepea, te mou mohe, ʻakimoutolu ko e kaunga fononga ʻo Tetanimi.
Tämä on Arabian kuorma: teidän pitää yötymän Arabian metsässä, Dedanimin tiellä.
14 Naʻe ʻomi ʻe he kakai ʻoe fonua ko Tima ʻae vai kiate ia naʻe fieinu, naʻa nau tokoni ʻaki ʻenau mā ʻakinautolu naʻe hola.
Kantakaat vettä janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leipää.
15 He naʻa nau hola mei he ngaahi heletā, mei he heletā kuo toʻo, pea mei he kaufana kuo teke, pea mo e ngaahi mamahi ʻoe tau.
Sillä he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, jännitettyä jousta ja isoa sotaa.
16 He kuo pehē ʻae folofola ʻae ʻEiki kiate au, “ʻI he teʻeki ai kakato ha taʻu ʻe taha, hangē ko e ngaahi taʻu ʻo ha taha ʻoku ngāue kae totongi, ʻe ngata ʻo ʻosi ʻae lelei kotoa pē ʻo Keta:
Sillä näin sanoo Herra minulle: vielä nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pitää kaiken Kedarin kunnian hukkuman.
17 Pea ʻe fakatokosiʻi hono toe ʻoe lau ʻoe kau tangata fana, ʻi he kau tangata mālohi ʻoe fānau ʻo Keta: he kuo folofola ʻa Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli.”
Ja jääneet ampujat, väkevät Kedarin lapsista, pitää vähemmäksi joutuman; sillä Herra Israelin Jumala on sen sanonut.
