ʻIsaia 18
1 ʻE ʻa koe! Ko e fonua ʻoku lolofa ai ʻae kapakau, ʻaia ʻoku tuʻu kituʻa ʻi he vaitafe ʻo ʻItiopea:
Voi sitä maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, tällä puolella Etiopian virtoja!
2 ʻA koe ʻoku kouna atu ʻene kau talafekau ʻi he tahi, ʻi he ngaahi vaka papailusi ʻi he fukahi vai, ʻo pehē, ʻAlu, ʻakimoutolu ʻae kau talafekau veʻe vave, ki he puleʻanga lōloa mo lafalafa, ki he kakai fakamanavahē talu mei honau kamataʻanga ʻo aʻu ki heni; ko e puleʻanga kuo fua ʻaki ʻae afo pea faʻa molomoloki, ʻaia kuo maumau ʻe he ngaahi vaitafe!
Joka sanansaattajat lähettää merelle, ja kulkee vedellä ruokoisessa haahdessa: menkäät nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tykö, joka reväisty ja ryöstetty on, sen kansan tykö, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tykö, joka siellä ja täällä mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on.
3 ʻAkimoutolu ʻae kakai kotoa pē ʻo māmani, mo kimoutolu ʻoku nofo ʻi he funga fonua, mou vakai, ʻoka fokotuʻu ʻe ia ha fuka ʻi he ngaahi moʻunga; pea ʻi he ifi ʻe ia ʻae kelea, mou fanongo.
Te kaikki, jotka asutte maan päällä, ja te, jotka maassa olette, saatte nähdä, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan.
4 He naʻe pehē ʻe Sihova kiate au, “Te u mālōlō, pea te u tokangaʻi hoku fale ʻo hangē ko e mafana hili ʻae ʻuha, pea hangē ko ha ʻao ʻoe hahau ʻi he ʻaho ʻoe ututaʻu.”
Sillä näin sanoo Herra minulle: minä olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.
5 ʻI he teʻeki ai hoko ʻae ututaʻu, ʻaia ʻoku haohaoa ai hono fua, pea ʻoku fakaʻaʻau ke momoho ʻae kālepi mei hono fisi, te ne fakatou tuʻusi ʻae ngaahi huli ʻaki ʻae hele tuʻusi, pea ʻave mo tuʻusi hifo ʻae ngaahi vaʻa.
Sillä ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyvät, täytyy oksat leikata sirpillä, ja viinapuut hakata ja heittää pois:
6 ʻE tuku fakataha ia ki he manupuna ʻoe ngaahi moʻunga, pea ki he fanga manu fekai ʻoe kelekele: ko e ngaahi manupuna te nau kai ai ʻi he faʻahitaʻu mafana, pea ʻe kai ai ʻae manu fekai kotoa pē ʻoe kelekele ʻi he faʻahitaʻu momoko.
Niin että ne jätetään kokonansa linnuille vuorten päällä ja eläimille maassa; niin että linnut suvella tekevät siihen pesänsä, ja kaikkinaiset eläimet makaavat siinä talvella.
7 ʻI he kuonga ko ia ʻe ʻomi kia Sihova ʻoe ngaahi kautau, ʻae meʻa foaki mei he fonua lōloa mo lafalafa, pea mei he kakai fakamanavahē talu mei honau tupuʻanga ʻo aʻu mai; ko e puleʻanga kuo fua ʻaki ʻae afo pea faʻa molomoloki, ʻaia kuo maumauʻi ʻe he ngaahi vaitafe; ki he potu ʻoe huafa ʻo Sihova ʻoe ngaahi kautau, ki he moʻunga ko Saione.”
Silloin se revitty ja ryöstetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siellä ja täällä mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo Herralle Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa Herran Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle.
