ʻIsaia 16
1 Ke mou fekau ke ʻave ʻae lami ki he pule ʻoe fonua mei Sila ʻo aʻu ki he toafa, ki he moʻunga ʻoe ʻofefine ʻo Saione.
Lähettäkäät maaherran karitsat Selasta korven tyköä Zionin tyttären vuorelle.
2 Koeʻuhi ʻe hangē ko e manu he ʻoku kapusi mei hono pununga, ʻe pehē ʻae ʻofefine ʻo Moape ʻi he ngaahi potu mamaha ʻa ʻAlinoni.
Mutta niinkuin lintu lentää pois, joka pesästänsä ajettu on, niin pitää Moabin tyttärelle tapahtuman Arnonin luotuspaikoissa.
3 Mou fakakaukau, fai fakapotopoto; ngaohi hoʻatā ke hangē ko e pō ʻi he hoʻatāmālie; fufū ʻae kau ʻāuhē; ʻoua naʻa fakahā ʻaia ʻoku ʻalu hēhē.
Pitäkäät neuvoa yhdessä, sanokaat tuomio, tee sinulles puolipäivän varjo niinkuin yö; kätke pois ajetut, ja älä ilomoita kulkioita.
4 Tuku ke nofo kiate koe ʻa ʻeku kau ʻāuhē, ʻe Moape; ke ke hoko ko e ungaʻanga kiate kinautolu mei he mata ʻoe kaihaʻa: he kuo ngata ʻaia ʻoku fakamālohi, kuo tuku ʻae kaihaʻa, kuo ʻauha ʻae kau fakamamahi mei he fonua.
Anna minun pois ajettuni asua tykönäs; ole Moab heidän varjeluksensa hävittäjää vastaan; niin vaivaaja saa lopun, kukistaja lakkaa, ja sotkuja taukoo maassa.
5 Pea ʻe fokotuʻumaʻu ʻae nofoʻanga ʻoe tuʻi ʻi he ʻaloʻofa: pea te ne nofo ai ʻi he moʻoni ʻi he fale fehikitaki ʻo Tevita, ʻo fai ʻae fakamaau, pea kumi ki he angatonu, mo fakavave ʻae māʻoniʻoni.
Mutta istuin valmistetaan armosta yhdelle istua, totuudessa, Davidin majassa, tuomita ja etsiä oikeutta, ja pikaisesti toimittaa vanhurskautta.
6 Kuo mau fanongo ki he laukau ʻa Moape; ʻoku laukau ʻaupito ia: ʻio ʻi heʻene fielahi, mo ʻene laukau, mo ʻene ʻita: ka ko e meʻa taʻeʻaonga ʻene ngaahi loi.
Mutta me kuulemme Moabin ylpeydestä, että hän on aivan ylpeä, niin että hänen ylpeytensä, koreutensa ja vihansa on suurempi kuin hänen voimansa.
7 Ko ia ʻe tāngiloa ʻa Moape koeʻuhi ko Moape, ʻe tangi ʻae kakai kotoa pē: te mou mamahi koeʻuhi ko e ngaahi tuʻunga ʻo Kili-Haleseti; he ko e moʻoni kuo taaʻi ʻakinautolu.
Sentähden pitää yhden Moabilaisen itkemän toista, heidän pitää kaikkein itkemän; KirHaresetin (kaupungin) perustuksia pitää teidän huokaaman: ne ovat peräti kukistetut.
8 He kuo mae ʻae ngoue ʻo Hesiponi, pea mo e vaine ʻo Sipima: kuo fesiʻi hifo ʻe he houʻeiki ʻoe hiteni ʻa hono ngaahi ʻakau lelei, kuo nau haʻu ki Sesa, naʻa nau ʻalu fano ʻi he toafa: kuo mafola atu hono ngaahi vaʻa, kuo nau ika ʻi he tahi.
Sillä Hesbon on tullut autioksi maaksi, Sibmassa ovat viinapuut turmellut, pakanain herrat ovat sotkuneet hänen parhaat viinapuunsa, ja tulleet Jaeseriin asti, ja vaeltaneet korpea ympäri; hänen viina-oksansa ovat hajoitetut ja viedyt meren ylitse.
9 Ko ia te u tangi ʻi he tangi ʻo Sesa koeʻuhi ko e vaine ʻo Sipima: te u fakaviviku koe ʻaki hoku loʻimata, ʻE Hesiponi, mo ʻIliale: he kuo ʻosi ʻae kalanga koeʻuhi ko e ngaahi fua ʻoe faʻahitaʻu mafana pea mo hoʻo ututaʻu.
Sentähden minä itken Jaeserin tähden, ja Sibman viinapuun, ja vuodatan monta pisaraa Hesbonin ja Elalen tähden; sillä huuto on langennut sinun suvees ja tuloos!
10 Kuo toʻo ʻo mole ʻae fiefia, mo e nekeneka mei he ʻapi mahu; pea ʻe ʻikai ha hiva, pe ha kalanga ʻe fai ʻi he ngaahi ngoue vaine: ʻe ʻikai toe malaki ha uaine ʻe he kau malaki ʻi he ngaahi tataʻoʻanga; kuo u pule ke tuku ʻenau kalanga fiefia.
Niin että ilo ja riemu lakkaa kedolla, ja ei viinamäissä iloita eikä huudeta, eli puserreta viinaa kuurnissa; minä olen lopettanut ilohuudon.
11 Ko ia ʻe tangi ʻa hoku fatu ʻo hangē ko ha haʻape koeʻuhi ko Moape, mo hoku toʻotoʻonga koeʻuhi ko Kili-Haleseti.
Sentähden minun sydämeni kumisee Moabin tähden kuin kantele, ja minun sisällykseni KirHareksen tähden.
12 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻoka hā mai kuo ongosia ʻa Moape ʻi he potu māʻolunga, pea te ne haʻu ki hono potu tapu ke hū; ka e ʻikai te ne lavaʻi.
Silloin pitää ilmoitettaman, kuinka Moab on väsynyt korkeuksissa ja mennyt kirkkoonsa rukoilemaan, ja ei kuitenkaan ole mitään aikoin saanut.
13 Ko eni ʻae folofola kuo folofolaʻaki ʻe Sihova, ki Moape talu ʻae kuonga ko ia.
Tämä on se, minkä Herra siihen aikaan puhui Moabia vastaan.
14 Ka ko eni kuo folofola ʻa Sihova, ʻo pehē, “ʻI he teʻeki kakato ʻae taʻu ʻe tolu, hangē ko e taʻu ʻo ha taha ʻoku ngāue kae totongi, ʻe fakavaivaiʻi ʻae nāunau ʻo Moape, mo e fuʻu tokolahi ʻoku ʻi ai; pea ʻe siʻi ʻaupito pea vaivai ʻa hono toenga.”
Mutta nyt puhuu Herra ja sanoo: kolmena vuonna, niinkuin palvelian vuodet ovat, pitää Moabin kunnian, joka suuri on kaikissa kansoissa, tuleman pieneksi, niin että aivan vähä pitää jäämän, ja ei paljo.
