Hosea 14
1 ʻE ʻIsileli, tafoki kia Sihova ko ho ʻOtua; he kuo ke tō ki lalo ʻi hoʻo hia.
Käänny, Israel, Herran sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden.
2 Toʻo kiate kimoutolu ʻae lea, pea tafoki kia Sihova: lea pehē kiate ia, “Toʻo atu ʻae hia kotoa pē, pea maʻu fakafiemālie ʻakimautolu: ko ia te mau ʻatu ai kiate koe ʻae ngaahi fua ʻo homau loungutu.
Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät Herran tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit.
3 ʻE ʻikai fakamoʻui ʻakimautolu ʻe ʻAsilia, ʻe ʻikai te mau heka ʻi he hoosi: pea ʻe ʻikai te mau toe pehē ki he ngāue ʻa homau nima, ‘Ko homau ʻotua ʻakimoutolu:’ he ʻoku ʻilo ʻe he tamai mate ʻae ʻaloʻofa ʻiate koe.”
Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon.
4 “Te u fakamoʻui ʻenau fakaholomui, te u ʻofa mataʻataʻatā kiate kinautolu: he kuo afe meiate ia ʻa hoku houhau.
Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois.
5 Te u hangē ko e hahau ki ʻIsileli: te ne tupu ʻo hangē ko e lile, pea totolo hono aka ʻo hangē ko Lepanoni.
Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.
6 ʻE hoko ʻo lau lahi hono ngaahi vaʻa, pea ko hono lelei ʻe hangē ko e ʻakau ko e ʻolive, pea ko hono nanamu ʻe hangē ko Lepanoni.
Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon.
7 Ko kinautolu ʻoku nofo ʻi he malu ʻo ia, te nau toe haʻu; te nau toe moʻui hangē ko e koane, pea tupu ʻo hangē ko e vaine: ko hono nanamu, ʻe hangē ko e uaine ʻo Lepanoni.
Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman.
8 ʻE pehē ʻe ʻIfalemi, Ko e hā te u toe kau ai mo e ngaahi tamapua? Kuo u fanongo, pea mamata kiate ia: ʻoku ou hangē ko e ʻakau mata ko e fea. ʻOku maʻu meiate au hoʻo fua.”
Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän.
9 Ko hai ʻae poto, pea te ne ʻilo ʻae ngaahi meʻa ni? ʻAe fakapotopoto, pea te ne ʻiloʻi ia? He ko e ngaahi hala ʻo Sihova ʻoku totonu, pea ʻe ʻaʻeva ai ʻae angatonu: ka ʻe hinga hifo ai ʻae kau talangataʻa.
Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat.
