Hosea 10
1 Ko e vaine mōmoa ʻa ʻIsileli, ʻoku ne fua mai kiate ia pe: ʻo fakatatau ki he lahi ʻo hono fua kuo ne fakalahi ʻae ngaahi feilaulauʻanga; ʻo fakatatau ki he lelei ʻo hono fonua kuo nau ngaohi ʻae ngaahi tamapua masani.
Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä runsaammin se teki alttareita; mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti.
2 Kuo mavahevahe honau loto; ko eni, ʻe ʻilo kuo nau hala: te ne lī hifo honau ngaahi feilaulauʻanga, pea maumauʻi ʻenau ngaahi tamapua.
Liukas oli heidän sydämensä; nyt he saavat siitä kärsiä: hän särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa.
3 He te nau pehē ni, “ʻOku ʻikai hamau tuʻi, koeʻuhi naʻe ʻikai te mau manavahē kia Sihova; pea ko e hā ʻe fai maʻamautolu ʻe ha tuʻi?”
Nyt he saavat sanoa: "Ei ole meillä kuningasta, sillä me emme ole peljänneet Herraa; ja mitä hyvää kuningas meille tekisi?"
4 Kuo nau lea ʻaki ʻae ngaahi lea, ʻo tuki loi ʻi he fai ʻae fuakava: ko ia kuo tupu ʻae fakamaau ʻo hangē ko e hemiloki ʻi he luoluo ʻoe ngoue.
He puheita pitävät, väärin vannovat, liittoja tekevät; mutta tuomio versoo kuin koiruoho pellon vaosta.
5 ʻE manavahē ʻae kakai ʻo Samēlia, koeʻuhi ko e ngaahi pulu siʻi ʻa Pete-ʻAveni: ʻe tangilāulau ai ʻae kakai ʻo ia, mo e kau taulaʻeiki ʻaia naʻe fiefia ai, koeʻuhi ko hono nāunau, ko e meʻa ʻi heʻene mahuʻi mei ai.
Beet-Aavenin vasikkain tähden joutuvat pelkoon Samarian asukkaat. Sillä vasikan tähden vaikeroi sen kansa, ja vasikan tähden sen papit vapisevat, sen kunnian tähden, kun se siltä vaeltaa pois.
6 ʻE ʻave ia foki ki ʻAsilia ko e meʻaʻofa ki he tuʻi ko Salepi: ʻe hoko ʻae mā kia ʻIfalemi, pea ʻe mā ʻa ʻIsileli ʻi heʻene fakakaukau ʻaʻana.
Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi sotaisalle kuninkaalle. Häpeän saa Efraim, ja häpeään joutuu Israel neuvonpiteistänsä,
7 Ka ko Samēlia, ʻe tapipi hono tuʻi, ʻo hangē ko e koā mei he fukahi vai.
Hukassa on Samaria kuninkaineen, on kuin vaahto veden pinnalla.
8 ʻE ʻauha foki ʻae ngaahi potu māʻolunga ʻo ʻAveni, ko e angahala ʻa ʻIsileli: ko e ʻakau talatala mo e tiseli ʻe tupu hake ʻi honau ngaahi feilaulauʻanga; pea te nau lea ki he ngaahi moʻunga, ʻo pehē, “ʻUfiʻufi kimautolu;” pea ki he ngaahi tafungofunga, ʻo pehē, “Taʻomia kimautolu.”
Aavenin uhrikukkulat, Israelin synti, hävitetään; orjantappuraa ja ohdaketta on kasvava heidän alttareillansa. Ja he sanovat vuorille: "Peittäkää meidät", ja kukkuloille: "Langetkaa meidän päällemme".
9 “ʻE ʻIsileli, kuo ke angahala talu mei he ngaahi ʻaho ʻo Kipea: naʻa nau tuʻu ʻi ai: ko e tau ʻi Kipea ki he fānau ʻae angahia naʻe ʻikai te ne fakamoʻua ʻakinautolu.
Gibean päivistä asti sinä olet syntiä tehnyt, Israel. Sinne he ovat asettuneet. Eikö saavuttaisi heitä Gibeassa sota, sota vääryyden miehiä vastaan?
10 ʻOku ʻi heʻeku holi ke tautea ʻakinautolu; pea ʻe fakataha ʻae kakai kiate kinautolu, ʻoka nau ka haʻisia ʻakinautolu ʻi heʻena ongo luo.
Haluni mukaan minä olen heitä kurittava, ja heitä vastaan kokoontuvat kansat, kun minä kytken heidät kiinni heidän kahteen rikokseensa.
11 Ko ʻIfalemi ko e pulu mui kuo akonekina, ʻoku manako ke malaki [ʻae koane]: ka naʻaku laka ʻi hono kia matamatalelei: te u ngaohi ʻa ʻIfalemi ke heka; ʻe toho huo ʻa Siuta, pea momosi hono kelekele fefeka ʻe Sēkope.
Efraim on lehmä, joka on totutettu mielellänsä puimaan, mutta minä käyn käsiksi hänen kauniiseen kaulaansa. Minä valjastan Efraimin: Juuda saa kyntää, Jaakob äestää.
12 Tūtuuʻi kiate kimoutolu ʻi he angatonu, utu ʻi he ʻaloʻofa, fakamolū ʻae kelekele; ʻoku tuku vaoa he ko e kuonga eni ke kumi kia Sihova, kaeʻoua ke ne hāʻele mai, pea fakaʻuha ʻae māʻoniʻoni kiate kimoutolu.
Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.
13 Kuo mou keli ʻaki ʻae huo toho ʻi he angakovi, kuo mou utu ʻi he angahia; kuo mou kai ʻae fua ʻoe loi: koeʻuhi kuo ke falala ki ho hala, mo hono tokolahi ʻo hoʻo kau tangata mālohi.
Te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.
14 Ko ia ʻe tupu ʻae maveuveu ʻi he lotolotonga ʻoe kakai, pea ʻe maumauʻi ho ngaahi kolo tau, hangē naʻe maumauʻi ʻe Salimani ʻa Peteapeli ʻi he ʻaho ʻoe tau: naʻe lailai ʻae faʻē mo feleteni mo ʻene fānau.
On nouseva pauhina sinun kansojesi kesken, ja kaikki sinun linnoituksesi hävitetään, niinkuin Salman hävitti Beet-Arbelin sodan päivänä: äiti ruhjotaan lastensa päälle.
15 ʻE pehē ʻae fai ʻe Peteli kiate kimoutolu, koeʻuhi ko hoʻomou ngaahi angakovi lahi: ʻi ha pongipongi pe ʻe mātuʻaki tuʻusi ʻae tuʻi ʻo ʻIsileli.
Tämän tekee teille Beetel teidän ylenpalttisen pahuutenne tähden: aamunkoitossa Israelin kuningas tuhotaan.
