Senesi 31
1 Pea fanongo ia ki he lea ʻae ngaahi foha ʻo Lepani, ʻo pehē, “Kuo toʻo ʻe Sēkope ʻae ngaahi meʻa kotoa pē ʻa ʻetau tamai; pea kuo ne maʻu ʻae nāunau ni kotoa pē ʻi he meʻa ʻa ʻetau tamai.”
Ja hänen eteensä tuli Labanin lasten puhe, että he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensä kaiken meidän isämme tavaran: ja siitä meidän isämme hyvyydestä on hän saattanut itsellensä kaiken tämän tavaran.
2 Pea naʻe mamata ʻa Sēkope ki he mata ʻo Lepani, pea vakai, naʻe ʻikai lelei ia kiate ia ʻo hangē ko ia ʻi muʻa.
Ja Jakob näki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se häntä kohtaan, niinkuin eilen ja entispäivänä.
3 Pea pehē ʻe Sihova kia Sēkope, “Foki atu ki he fonua ʻo hoʻo ngaahi tamai mo ho ngaahi kāinga; pea te u ʻiate koe.”
Ja Herra sanoi Jakobille: palaja sinun isäis maalle, ja sukuis tykö: ja minä olen sinun kanssas.
4 Pea ʻalu ʻa Sēkope ʻo ne ui mai ʻa Lesieli mo Lia kiate ia ki he ngoue, ki he fanga manu.
Niin lähetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.
5 Pea pehē ʻe ia kiate kinaua, “ʻOku ou sio ki he mata ʻo hoʻomo tamai ʻoku ʻikai kei ʻiate au, ʻo hangē ko ia ʻi muʻa; ka kuo ʻiate au ʻae ʻOtua ʻo ʻeku tamai.
Ja sanoi heille: minä näen teidän isänne kasvon, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispäivänä, mutta minun isäni Jumala on ollut minun kanssani.
6 Pea ʻoku mo ʻilo naʻaku ngāue ki hoʻomo tamai, ʻaki ʻa ʻeku mālohi kotoa.
Ja te itse tiedätte, että minä olen kaikella minun väelläni palvellut teidän isäänne.
7 Pea kuo kākaaʻi au ʻe hoʻomo tamai, mo ne fakakehe ʻeku totongi ʻo liunga hongofulu; ka naʻe ʻikai tuku ia ʻe he ʻOtua ke u kovi ai.
Mutta teidän isänne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hänen vahinkoa tehdä minulle.
8 Kapau naʻa ne pehē ʻe ia, ‘Ke ʻoʻou ʻae pulepule ko hoʻo totongi,’ pea fānau leva ʻae fanga manu kotoa pē ko e pulepule: pea kapau naʻa ne pehē, ‘Ko hoʻo totongi ʻae ilaila;’ pea fānau leva ʻae fanga manu kotoa pē ko e ilaila.
Koska hän sanoi: kirjavat pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hän sanoi: pilkulliset pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.
9 Ko ia kuo toʻo ʻe he ʻOtua ʻae fanga manu ʻa hoʻomo tamai ʻo foaki ia kiate au.
Niin on Jumala ottanut teidän isänne hyvyyden ja antanut minulle.
10 “Pea ʻi he tuituʻia ʻae fanga manu, naʻaku hanga hake hoku mata, ʻo mamata ʻi he misi, pea vakai, ko e fanga sipitangata, naʻe hopo ki he fanga manu naʻe ilaila mo e pulepule mo e kelo.
Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.
11 Pea lea ʻae ʻāngelo ʻae ʻOtua kiate au ʻi he misi, ʻo pehē, ‘Sēkope:’ pea naʻaku pehē, ‘Ko au eni.’
Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minä vastasin: tässä minä olen.
12 Pea pehē ʻe ia, “Hanga hake eni ho mata”, ʻo vakai, ‘Ko e fanga sipitangata ʻoku hopo ki he fanga manu, ko e ilaila mo e pulepule, mo e kelo; he kuo u mamata ki he meʻa kotoa pē ʻoku fai ʻe Lepani kiate koe.
Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillä minä olen nähnyt kaikki, mitä Laban sinulle tekee.
13 Ko au ko e ʻOtua ʻo Peteli, ʻaia naʻa ke fakatapui ai ʻae pou, mo ke fai ʻae fuakava kiate au; pea ko eni, ke ke tuʻu, pea ke ʻalu ʻi he fonua ni, ʻo toe ʻalu ki he fonua ʻo ho ngaahi kāinga.’”
Minä olen Jumala BetElissä, jossa sinä voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lähde tältä maalta, ja palaja syntymä-maalles.
14 Pea pehēange ʻe Lesieli mo Lia kiate ia, “He ʻoku kei ai ha ʻinasi pe tufakanga kiate kimaua ʻi he fale ʻoe ma tamai?
Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hänelle: onko meillä enää osaa, eli perimistä meidän isämme huoneessa?
15 ʻIkai kuo ne lau ʻakimaua ko e ongo muli? He kuo ne fakatau ʻakimaua, pea kuo ne fakaʻosiʻosi foki ʻe ma paʻanga.
Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina? Sillä hän on myynyt meidät, ja peräti syönyt meidän hintamme.
16 He ko e koloa kotoa pē kuo toʻo ʻe he ʻOtua mei heʻetau tamai ʻoku ʻatautolu ia, pea mo e tau fānau: pea ko eni, ko e meʻa kotoa pē kuo lea ʻaki ʻe he ʻOtua kiate koe, ke ke fai.”
Sentähden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidän isältämme, se tulee oikeudella meille ja meidän lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitä Jumala sinulle on käskenyt, se tee.
17 Pea tuʻu hake ʻa Sēkope, ʻo ne fakaheka ʻa ʻene fānau, mo hono ngaahi uaifi ki he fanga kāmeli;
Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emäntänsä kamelein päälle.
18 Pea naʻa ne ʻave ʻene fanga manu kotoa pē, mo ʻene meʻa kotoa pē ʻaia naʻa ne maʻu, ʻae fanga manu naʻe tupu kiate ia, ʻaia naʻa ne maʻu ʻi Petanalami, ke ʻalu ia ki heʻene tamai ko ʻAisake ki he fonua ko Kēnani.
Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkä hän oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hän oli saanut Mesopotamiassa: mennäksensä isänsä Isaakin tykö Kanaanin maalle.
19 Pea naʻe ʻalu ʻa Lepani ke kosi ʻene fanga sipi: pea naʻe kaihaʻasi ʻe Lesieli ʻae ngaahi tamapua ʻa ʻene tamai.
Mutta Laban oli mennyt keritsemään laumaansa. Ja Rakel varasti isänsä epäjumalat.
20 Pea ʻalu fakafufū pe ʻa Sēkope meia Lepani, ko e [tangata ]Silia, he naʻe ʻikai te ne tala kiate ia ʻene hola.
Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydämen, siinä ettei hän ilmoittanut hänelle, että hän pakeni.
21 Ko ia naʻe hola ia mo ʻene meʻa kotoa pē: pea tuʻu hake ia ʻo ne laka ʻi he vaitafe, pea hanga hono mata ki he moʻunga ko Kiliate.
Niin hän pakeni, ja kaikki, mitä hänellä oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.
22 Pea ʻi hono tolu ʻoe ʻaho, naʻe fakahā kia Lepani, ʻae hola ʻa Sēkope.
Kolmantena päivänä ilmoitettiin Labanille, että Jakob oli paennut.
23 Pea naʻa ne ʻalu mo hono kāinga tangata, pea nau tuli ia ʻi he ʻaho ʻe fitu; pea naʻa nau maʻu ia ʻi he moʻunga ko Kiliate.
Niin hän otti veljensä kanssansa, ja ajoi häntä takaa seitsemän päiväkunnan matkan: ja saavutti hänen Gileadin vuorella.
24 Pea naʻe hāʻele mai ʻae ʻOtua kia Lepani ko e [tangata ]Silia, ʻi he misi ʻi he pō, ʻo ne pehē kiate ia, “Vakai, ʻoua naʻa ke lea kia Sēkope ʻi he lelei pe ʻi he kovi.”
Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.
25 Pea maʻu ʻe Lepani ʻa Sēkope. He naʻe fokotuʻu ʻe Sēkope hono fale fehikitaki ʻi he moʻunga; pea pehē foki ʻa Lepani mo hono kāinga, naʻa nau fokotuʻu fale fehikitaki ʻi he moʻunga ko Kiliate.
Ja Laban lähestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensä myös majansa Gileadin vuorelle.
26 Pea pehē ʻe Lepani kia Sēkope, “Ko e hā eni kuo ke fai, koeʻuhi kuo ke ʻalu fakafokifā pe, mo ke ʻave hoku ngaahi ʻofefine, ʻo hangē ko e ngaahi pōpula kuo maʻu ʻaki ʻae heletā?
Niin sanoi Laban Jakobille: mitäs olet tehnyt, ettäs varastit minun sydämeni ja olet vienyt pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut?
27 Ko e hā kuo ke hola fakafufū ai, hangē ha kaihaʻa meiate au: pea naʻe ʻikai te ke tala kiate au, koeʻuhi ke u tuku ko e ke ʻalu ʻi he fiefia, mo e fai hiva, mo e tā ʻae lali mo e haʻape?
Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.
28 Pea naʻe ʻikai te ke tuku ke u uma ki ho ngaahi foha, mo hoku ngaahi ʻofefine? Kuo ke fai vale ʻi hoʻo fai pehē.
Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttärilleni: tämän sinä olet tyhmästi tehnyt.
29 ʻOku ai ʻae mālohi ʻi hoku nima ke fai kovi kiate koe: ka ko e ʻOtua ʻo hoʻo tamai naʻa ne folofola mai kiate au ʻanepō, ʻo pehē, ‘Vakai, ʻoua naʻa ke lea kia Sēkope, ʻi he lelei, pe ʻi he kovi.’
Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.
30 Pea ko eni, naʻe totonu hoʻo holi ke ʻalu, he ʻoku ke holi ki he fale ʻo hoʻo tamai, ka ko e hā kuo ke kaihaʻa ai hoku ngaahi ʻotua?”
Ja nyt ettäs kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikävoitsit isäs huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.
31 Pea lea ʻa Sēkope, ʻo ne pehē kia Lepani, “Koeʻuhi naʻaku manavahē, he naʻaku pehē, telia naʻa ke toʻo fakamālohi pe, ʻa ho ngaahi ʻofefine ʻiate au.
Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minä pekäsin ja luulin sinun väkivallalla ottavan pois minulta sinun tyttäres.
32 Pea ko ia te ke ʻilo ki ai ʻa ho ngaahi ʻotua ke ʻoua naʻa moʻui ia; ʻi he ʻao ʻo ho ta kāinga, ke ke vakai ʻae meʻa ʻaʻau, pea ke toʻo ia kiate koe.” He naʻe ʻikai ʻilo ʻe Sēkope kuo kaihaʻasi ia ʻe Lesieli.
Mutta kenenkä tyköä sinä löydät jumalas, ei sen pidä elämän. Tunnustele meidän veljeimme läsnä ollessa, mitä omaas on minun tykönäni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietänyt Rakelin niitä varastaneen.
33 Pea hū atu ʻa Lepani ki he fale fehikitaki ʻo Sēkope, mo e fale fehikitaki ʻo Lia, pea mo e fale fehikitaki ʻe ua ʻoe ongo kaunanga; ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ia. Pea ʻalu ia mei he fale fehikitaki ʻo Lia, mo ne hū ki he fale fehikitaki ʻo Lesieli.
Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidän molempain piikainsa majaan, ja ei löytänyt. Ja läksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.
34 Ka kuo toʻo ʻe Lesieli ʻae ngaahi tamapua, ʻo ne ʻai ia ki he nāunau ʻoe fanga kāmeli, pea heka ai ia. Pea kumi ʻe Lepani ʻi he potu kotoa pē ʻoe fale fehikitaki, ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ia.
Mutta Rakel oli ottanut epäjumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen päälle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytänyt.
35 Pea pehē ʻe ia ki heʻene tamai. “Ke ʻoua naʻa tuputāmaki ʻa ʻeku ʻeiki, koeʻuhi ʻoku ʻikai te u faʻa tuʻu; he ʻoku ʻiate au ʻae anga fakafefine.” Pea naʻe kumi ia, ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ʻae ngaahi tamapua.
Ja hän sanoi isällensä: älköön minun herrani vihastuko, etten minä saa nousta sinun edessäs: sillä minulle tapahtuu vaimoin menon jälkeen: Ja hän etsi, ja ei löytänyt epäjumaliansa.
36 Pea naʻe ʻita ʻa Sēkope ʻo lea lahi kia Lepani: pea lea ʻa Sēkope ʻo pehē, kia Lepani, “Ko e hā ʻeku fai kovi? Pea ko e hā ʻeku angahala koeʻuhi ke ke tuli ai au ʻi he lili ni?
Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä olen rikkonut, ja mikä minun pahatekoni on, ettäs minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?
37 He kuo ke kumi ʻi heʻeku meʻa kotoa pē, pea ko e hā hao meʻa kuo ke ʻiloʻi? Fokotuʻu ia ʻi he ʻao ʻo hoku kāinga, mo ho kāinga, koeʻuhi ke nau fakamaau kiate kitaua.
Sinä olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitäs olet löytänyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tähän minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidän kahden vaiheellamme.
38 Naʻaku ʻiate koe ʻi he taʻu ʻe uofulu ni, naʻe ʻikai ʻuhimate ʻa hoʻo fanga sipi fefine, mo e fanga kosi fefine, pea ko e sipitangata ʻo hoʻo fanga manu, naʻe ʻikai te u kai.
Minä olen ollut sinun tykönäs jo kaksikymmentä ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmättömät olleet: ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.
39 Ko ia naʻe kai ʻe he manu fekai naʻe ʻikai te u ʻomi kiate koe: naʻaku totongi ia; naʻa ke maʻu ʻae totongi ʻo ia ʻi hoku nima, kapau naʻe kaihaʻa ia ʻi he ʻaho, pe ʻi he pō.
Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä minun kädestäni vaatinut: niin myös mitä ikänänsä sinulta päivällä eli yöllä varastettu oli.
40 Naʻaku pehē au, pea naʻe fakavaivai au ʻe he pupuha ʻi he ʻaho, mo e momoko ʻi he pō; pea mahuʻi ʻae mohe mei hoku mata.
Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on paennut minun silmistäni.
41 Kuo u pehē ni ʻi he taʻu ʻe uofulu ʻi ho fale; naʻaku tauhi koe ʻi he taʻu ʻe hongofulu ma fā, koeʻuhi ko ho ongo ʻofefine, mo e taʻu ʻe ono ki hoʻo fanga manu; pea kuo ke fakakehe ʻeku totongi ʻo liunga hongofulu.
Minä olen jo kaksikymmentä ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljätoistakymmentä ajastaikaa palvelin minä sinua kahden tyttäres tähden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tähden: ja sinä olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.
42 Ka ne ʻikai ʻiate au ʻae ʻOtua ʻo ʻeku tamai, ko e ʻOtua ʻo ʻEpalahame, mo e manavahē kia ʻAisake, pehē kuo ke fekau au ke u ʻalu taʻehaʻakumeʻa.” Kuo ʻafioʻi ʻe he ʻOtua hoku tautea, mo e ngāue ʻa hoku nima, pea ne valoki ko e ʻanepō.
Jollei minun isäni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinä peräti tyhjänä olisit minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun vaivani ja kätteni työt, ja nuhteli menneenä yönä sinua.
43 Pea pehē mai ʻa Lepani kia Sēkope, “Ko e ngaahi ʻofefine ni, ko hoku ngaahi ʻofefine, pea ko e tamaiki ni, ko ʻeku fānau, pea ko e fanga manu ni, ko ʻeku fanga manu, pea ko e meʻa kotoa pē ʻoku ke mamata ki ai ʻoku ʻaʻaku ia: pea ko e hā nai te u fai he ʻaho ni, ki hoku ongo ʻofefine ni, mo e na fānau kuo na fanauʻi?
Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttäret ovat minun tyttäreni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitä sinä näet ovat minun: mitä minä teen tänäpänä minun tyttärilleni taikka heidän lapsillensa, jotka he ovat synnyttäneet?
44 Ko eni ke ke haʻu, ke ta fai ʻae fuakava, ʻa koe mo au; pea tuku ia ko e fakamoʻoni kiate kitaua.”
Tule siis nyt ja tehkäämme liitto, minä ja sinä; joka pitää oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.
45 Pea toʻo ʻe Sēkope ʻae maka, ʻo ne fokotuʻu ia ko e pou.
Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyälle muistopatsaaksi.
46 Pea pehē ʻe Sēkope ki hono kāinga, “Tānaki ʻae ngaahi maka; pea naʻa nau toʻo ʻae ngaahi maka ʻo fokotuʻu; pea naʻa nau kai ʻi ai, ʻi he fanga maka.”
Ja Jakob sanoi veljillensä: kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä, ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat siinä sen roukkion päällä.
47 Pea ui ia ʻe Lepani, ko Sekaa Satuta; ka naʻe ui ia ʻe Sēkope, ko Kaleti.
Ja Laban kutsui hänen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hänen Gilead.
48 Pea pehē ʻe Lepani, “Ko e fokotuʻunga maka ni, ko e fakamoʻoni kiate koe mo au he ʻaho ni. Ko ia naʻe ui ai hono hingoa ko Kaleti mo Misipa.”
Niin Laban sanoi: tämä roukkio olkoon todistus tänäpänä minun ja sinun vaiheellas; sentähden kutsui hän hänen nimensä Gilead.
49 He naʻe pehē ʻe ia, “Ke leʻohi ʻe Sihova kiate au mo koe, ʻi he ʻe ta māvae.
Ja Mitspa; sillä hän sanoi: Herra olkoon peräänkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:
50 Kapau te ke fakamamahi hoku ongo ʻofefine, pea kapau te ke toʻo maʻau ha uaifi kehe, mo hoku ongo ʻofefine, ʻoku ʻikai ha tangata ʻi heni; kae vakai, ko e fakamoʻoni ʻae ʻOtua kiate kitaua:”
Jos sinä vaivaat minun tyttäriäni, taikka otat muita emäntiä, paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yhtään ihmistä (joka todistais) meidän kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.
51 Pea pehē ʻe Lepani kia Sēkope, “Vakai ki he ngaahi maka ni, mo e pou ʻaia kuo tuku ʻi ho ta vahaʻa;
Ja Laban sanoi (vielä) Jakobille: katso, tämä on roukkio, ja tämä on muistopatsas, jonka minä panen minun ja sinun vaiheelles.
52 Ke fakamoʻoni ʻe he ʻesi ni, mo e pou ni, ʻe ʻikai te u laka ʻi he potu ʻoe ʻesi ni kiate koe, pea ʻe ʻikai te ke laka ʻi he ʻesi ni kiate au, ke fai ha kovi.
Tämä roukkio olkoon todistus, ja tämä patsas olkoon myös todistus, etten minä käy ylitse tämän roukkion sinun tykös, etkä sinä käy ylitse tämän roukkion ja tämän patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemään.
53 Ko e ʻOtua ʻo ʻEpalahame, mo e ʻOtua ʻo Nehoa, ko e ʻOtua ʻo ʻena tamai, fakamaau kiate kitaua.” Pea naʻe fuakava ʻa Sēkope, ʻi he manavahē ʻo ʻene tamai ko ʻAisake.
Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän isäinsä Jumala, ratkaiskoon meidän välillämme. Ja Jakob vannoi isänsä Isaakin pelvon kautta.
54 Pea feilaulau ʻa Sēkope ʻi he moʻunga, pea naʻa ne ui hono kāinga ke nau kai: pea naʻa nau kai ʻae mā, pea nau mohe ʻi he moʻunga ʻi he pō ko ia.
Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensä syömään leipää. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötä vuorella.
55 Pea tuʻu hengihengi hake pe ʻa Lepani, mo ne uma ki hono ngaahi foha, mo hono ongo ʻofefine, ʻo ne tāpuaki ʻakinautolu; pea ʻalu ʻa Lepani, ʻo toe foki ki hono potu.
Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytärtensä, ja siunasi heitä, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.
