Senesi 29
1 Pea toe ʻalu ʻa Sēkope ʻi hono fononga, pea naʻe haʻu ia ki he fonua ʻoe kakai hahake.
Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.
2 Pea sio ia, pea ne ʻilo ʻae vai ʻi he ngoue, pea vakai, naʻe ai ʻae vāhenga fanga sipi ʻe tolu, naʻe tokoto ʻo ofi ki ai, he naʻe fakainu ʻae fanga manu mei he vai ko ia: pea naʻe tāpuni ʻaki ʻae ngutu vai ʻae fuʻu maka lahi.
Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.
3 Pea naʻe fakataha ki ai ʻae ngaahi vāhenga sipi kotoa pē: pea nau filifilihi ʻae maka mei he ngutu vai, pea fakainu ʻae fanga sipi, pea naʻe toe ai ʻae maka ki hono potu, ki he ngutu vai.
Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.
4 Pea pehē ʻe Sēkope kiate kinautolu, “Kāinga, ʻoku mei fē ʻakinautolu?” Pea nau pehē, “Ko e kau Halani ʻakimautolu.”
Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.
5 Pea pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻOku mou ʻilo ʻa Lepani, ko e foha ʻo Nehoa?” Pea naʻa nau pehē, “ʻOku mau ʻilo ia.”
Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.
6 Pea pehēange ʻe ia kiate kinautolu, “ʻOku moʻui ia?” Pea nau pehēange, “ʻOku mālōlō pe: pea vakai, ko Lesieli ko hono ʻofefine, ʻoku haʻu mo e fanga sipi.”
Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.
7 Pea pehē ʻe ia, “Vakai, ʻoku kei hoʻatā pe, pea ʻoku teʻeki ai hokosia ʻae feituʻulaʻā ke fakataha ai ʻae fanga manu: ko ia mou fakainu ʻae fanga sipi, pea ʻalu ʻo fafanga.”
Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.
8 Pea naʻa nau pehē, “ʻOku ʻikai te mau faʻa fai, kaeʻoua ke fakataha mai ʻae vāhenga sipi kotoa pē, pea ʻoua ke filifilihi ʻae maka mei he ngutu vai; pea te mau toki fakainu ʻae fanga sipi.”
He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.
9 Pea lolotonga ʻenau alea mo e haʻu ʻa Lesieli mo e fanga sipi ʻa ʻene tamai, he naʻa ne tauhi ki ai.
Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.
10 Pea ʻi he mamata ʻa Sēkope kia Lesieli ko e ʻofefine ʻo Lepani, ko e tuongaʻane ʻo ʻene faʻē, mo e fanga sipi ʻa Lepani, ko e tuongaʻane ʻo ʻene faʻē, naʻe ʻunuʻunu atu ʻa Sēkope ʻo ne tekaʻi ʻae maka mei he ngutu vai, pea ne fakainu ʻae fanga sipi ʻa Lepani, ko e tuongaʻane ʻo ʻene faʻē.
Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.
11 Pea uma ʻa Sēkope kia Lesieli, pea hiki hake hono leʻo, pea tangi.
Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.
12 Pea talaange ʻe Sēkope kia Lesieli, “Ko e kāinga ia ʻo ʻene tamai, pea ko e tama ia ʻa Lepeka:” pea naʻe lele ia ʻo fakahā ki heʻene tamai.
Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.
13 Pea kuo fanongo ʻa Lepani ki he talanoa kia Sēkope, “Ko e tama ʻa hono tuofefine,” pea naʻe lele ia ke fakafetaulaki kiate ia, pea ne fāʻufua ia, ʻo ʻuma kiate ia, mo ne ʻomi ia ki hono fale. Pea talanoa ʻe ia kia Lepani, ʻae ngaahi meʻa ni kotoa pē.
Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.
14 Pea pehē ʻe Lepani kiate ia, Ko e moʻoni ko hoku hui koe, mo hoku kakano. Pea naʻa ne nofo kiate ia ʻi he māhina ʻe taha.
Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.
15 Pea pehē ʻe Lepani kia Sēkope, “He ʻoku totonu koā ke ke ngāue kiate au taʻehatotongi koeʻuhi ko hoku kāinga koe? Tala mai, ko e hā ʻae totongi ʻe fai kiate koe?”
Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.
16 Pea naʻe toko ua ʻae ʻofefine ʻo Lepani; ko e hingoa ʻoe ʻuluaki ko Lia, pea ko e hingoa ʻoe kimui ko Lesieli.
Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.
17 Naʻe mata kuikui ʻa Lia, ka naʻe hoihoifua ʻa Lesieli, mo matamatalelei.
Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.
18 Pea naʻe ʻofa ʻa Sēkope kia Lesieli, pea ne pehē, “Te u tauhi ko e ʻi he taʻu ʻe fitu, ka ke tuku mai ʻa Lesieli, ko ho ʻofefine kimui.”
Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.
19 Pea pehē ʻe Lepani, “ʻOku lelei lahi ʻeku foaki ia kiate koe, ʻi heʻeku foaki ia ki ha tangata kehe: ke ta nonofo mo au.”
Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.
20 Pea naʻe ngāue ʻa Sēkope ʻi he taʻu ʻe fitu, ke ne maʻu ʻa Lesieli; pea naʻe tatau ia kiate ia mo e ʻaho siʻi pe, koeʻuhi ko ʻene ʻofa lahi kiate ia.
Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.
21 Pea naʻe pehē ʻe Sēkope kia Lepani, “Tuku mai hoku uaifi koeʻuhi ke u ʻalu atu kiate ia, he kuo kakato ʻa hoku ngaahi ʻaho.”
Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.
22 Pea fakataha ʻe Lepani ʻae kau tangata kotoa pē ʻoe potu, pea ne fai ʻae kātoanga.
Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.
23 Pea ʻi heʻene hoko ki he pō, naʻa ne ʻave hono ʻofefine ko Lia, ʻo ne ʻomi ia kiate ia; pea ʻalu ia kiate ia.
Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.
24 Pea ne foaki ki hono ʻofefine ko Lia, ʻa ʻene kaunanga ko Silipa, ke kaunanga [kiate ia].
Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.
25 Pea pongipongi hake ai, pea vakai, pea tā ko Lia ia: pea pehē ʻe ia kia Lepani, “Ko e hā eni kuo ke fai kiate au? ʻIkai naʻaku ngāue kiate koe koeʻuhi ko Lesieli? Pea ko e hā kuo ke kākaaʻi ai au?”
Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?
26 Pea pehē ʻe Lepani, “E ʻikai fai ha meʻa pehē ʻi homau fonua, ke tomuʻa foaki ʻae kimui ʻi he ʻuluaki.
Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.
27 Ka ke fakakakato ʻa hono uike, pea te mau foaki ia foki kiate koe, ʻoka ke ka toe ngāue kiate au, ʻi ha taʻu ʻe fitu kehe.”
Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
28 Pea naʻe fai ia ʻe Sēkope; ʻo ne fakakakato hono uike: pea ne foaki kiate ia hono ʻofefine ko Lesieli, ko hono uaifi foki.
Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.
29 Pea foaki ʻe Lepani ki hono ʻofefine ko Lesieli ʻa Pila, ko ʻene kaunanga, ke kaunanga kiate ia.
Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.
30 Pea naʻe ʻalu ʻa Sēkope kia Lesieli, pea ʻofa lahi hake ʻe ia kia Lesieli ia Lia, pea naʻa ne toe ngāue kiate ia ʻi he taʻu ʻe fitu.
Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
31 Pea ʻafioʻi ʻe Sihova kuo fehiʻanekina ʻa Lia, pea naʻa ne ngaohi ia ke faʻa fānau; ka naʻe paʻa ʻa Lesieli.
Ja koska Herra näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.
32 Pea feitama ʻa Lia, pea ne fāʻeleʻi ʻae tama, pea ui hono hingoa ko Lupeni; he naʻe pehē ʻe ia, “Ko e moʻoni kuo ʻafioʻi ʻe Sihova ʻeku mamahi; pea ko eni ʻe ʻofa hoku husepāniti kiate au.”
Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.
33 Pea naʻe toe feitama ia pea fāʻeleʻi ʻae tama: ʻo ne pehē, “He kuo fanongo ʻa Sihova kuo fehiʻanekina au, ko ia kuo ne foaki kiate au ʻae tama ni foki: pea ne ui hono hingoa ko Simione.”
Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.
34 Pea toe feitama ia, pea fāʻeleʻi ʻae tama: pea pehē ʻe ia; “Ko eni ʻe tokanga hoku husepāniti kiate au ʻi he kuonga ni, koeʻuhi kuo u fanauʻi kiate ia ʻae tama ʻe toko tolu; ko ia naʻe ui ai hono hingoa ko Livai.”
Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.
35 Pea toe feitama ia, pea fāʻeleʻi ʻae tama: pea pehē ʻe ia, Ko eni te u fakafetaʻi kia Sihova: ko ia naʻa ne ui hono hingoa ko Siuta: pea naʻe ngata ai ʻene fānau.
Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän Herraa; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.
