Senesi 23
1 Pea naʻe teau ma uofulu ma fitu ʻae taʻu ʻa Sela; ko e ngaahi taʻu eni ʻoe moʻui ʻa Sela;
Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.
2 Pea naʻe pekia ʻa Sela ʻi Kesa ʻAlipa; ʻaia ko Hepeloni ʻi he fonua ko Kēnani pea naʻe haʻu ʻa ʻEpalahame ke tēngihia ʻa Sela, mo tangi koeʻuhi ko ia.
Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.
3 Pea naʻe tuʻu ki ʻolunga ʻa ʻEpalahame ʻi he ʻao ʻo hono pekia, ʻo ne lea ki he fānau ʻa Heti, ʻo pehē,
Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:
4 “Ko e muli au mo e ʻāunofo ʻiate kimoutolu, tuku mai ha potu faʻitoka meiate kimoutolu, koeʻuhi ke u tanu ai hoku pekia mei hoku ʻao.”
Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.
5 Pea leaange ʻae fānau ʻa Heti kia ʻEpalahame, ʻo pehē kiate ia:
Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:
6 “E ʻEiki, ke ke fanongo mai kiate kimautolu, ko e ʻEiki lahi koe ʻiate kimautolu; ke ke faʻiteliha ki homau ngaahi fonualoto, ke fai ai ho pekia; ʻe ʻikai ha mau tokotaha ʻe taʻofi meiate koe hono fonualoto, ka ke fai ʻi ai ho pekia.”
Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.
7 Pea tuʻu hake ʻa ʻEpalahame, ʻo tulolo ia ki he kakai ʻoe fonua, ʻio ki he fānau ʻa Heti.
Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.
8 Pea lea ia kiate kinautolu, ʻo pehē, “Kapau ko homou loto ke u tanu hoku pekia mei hoku ʻao, pea mou fanongo mai; pea mou kole kia ʻEfilone ko e foha ʻo Sohaʻa, koeʻuhi ko au.
Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.
9 Koeʻuhi ke ne tuku mai ʻae ʻana ʻi Makipila ʻoku ʻaʻana, pea ʻoku ʻi he potu ʻo ʻene ngoue; ke ne fakatau ia kiate au, ki he paʻanga ʻoku tatau mo ia, ke u maʻu ia ko hoku faʻitoka ʻiate kimoutolu.”
Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.
10 Pea naʻe nofo ʻa ʻEfilone fakataha mo e fānau ʻa Heti; pea leaange ʻa ʻEfilone ko e tangata Heti kia ʻEpalahame ʻi he ʻao ʻoe ngaahi fānau ʻa Heti, ʻio, ʻi he ʻao ʻoe kakai kotoa pē naʻe hū ʻi he matapā ʻoe kolo, ʻo pehē,
Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:
11 “Ko ʻeku ʻeiki, ʻe ʻikai; ka ke fanongo mai: ʻoku ʻoʻou ʻae ngoue, pea mo e ʻana ʻoku ʻi ai, te u foaki ia kiate koe; ʻi he ʻao ʻoe fānau ʻa hoku kakai ni, ʻoku ou foaki ia kiate koe, ke ke tanu ai ho pekia.”
Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.
12 Pea toe tulolo ʻa ʻEpalahame ki he kakai ʻoe fonua.
Abraham kumarsi maan kansan edessä.
13 Pea lea ia kia ʻEfilone ʻi he ʻao ʻoe kakai ʻoe fonua, ʻo pehē, “Kapau ko ho loto ia, ʻoku ou kole kiate koe fanongo mai kiate au: te u ʻatu kiate koe ʻae paʻanga ki he ngoue; ke ke maʻu ia, pea teu tanu hoku pekia ʻi ai.”
Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.
14 Pea lea ʻa ʻEfilone kia ʻEpalahame, ʻo ne pehē kiate ia,
Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:
15 “Ko ʻeku ʻeiki, ke ke fanongo mai; ʻoku tatau ʻae konga fonua mo e sikeli siliva ʻe fāngeau; ka koeʻumaʻā ia kiate au mo koe? Ko ia, ke ke tanu pe ho pekia.”
Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.
16 Pea tokanga ʻa ʻEpalahame kia ʻEfilone; pea naʻe fua ʻe ʻEpalahame ʻae siliva kia ʻEfilone, ʻaia naʻa ne tala ʻi he ʻao ʻoe fānau ʻa Heti, ko e sikeli siliva ʻe fāngeau, ʻo hangē ko e lau ʻe he kau fakatau.
Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.
17 Pea ko e ngoue ʻa ʻEfilone, ʻaia naʻe ʻi Makipila, pea ofi ki Mamali, ko e ngoue, pea mo e ʻana ʻi ai, pea mo e ngaahi ʻakau ʻoku ʻi ai, ʻaia naʻe ʻi he veʻe ngoue kotoa pē, naʻe fakapapau ia,
Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.
18 Kia ʻEpalahame ko e tofiʻa, ʻi he ʻao ʻoe fānau ʻa Heti, ʻi he ʻao ʻo kinautolu kotoa pē naʻe hū ʻi he matapā ʻo hono kolo.
(Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.
19 Pea hili ia, naʻe tanu ʻe ʻEpalahame hono uaifi ko Sela ʻi he ʻana ʻi he ngoue ʻo Makipila ʻoku hangatonu ki Mamili, ʻaia ko Hepeloni, ʻi he fonua ko Kēnani.
Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:
20 Pea ko e ngoue, mo e ʻana naʻe ʻi ai naʻe fakapapau ia kia ʻEpalahame, ʻe he ngaahi foha ʻo Heti, ke ne maʻu ko hono faʻitoka.
Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.
