ʻIsikieli 9

1 Naʻa ne kalanga foki ʻi hoku telinga ʻaki ʻae leʻo lahi, ʻo pehē, “Fekau ʻakinautolu ʻoku leʻohi ʻae kolo ke ʻunuʻunu mai, pea ʻomi taki taha ʻe he tangata ʻa ʻene mahafu tāmate ʻi hono nima.”

Ja hän huusi korkialla äänellä minun korvissani ja sanoi: se on jo käsissä, että kaupunki pitää rangaistaman, ja jokaisella on murha-ase kädessänsä.

2 Pea vakai, naʻe hū mai ʻae kau tangata ʻe toko ono mei he hala ʻi he matapā māʻolunga ʻoku hanga ki he tokelau, naʻe taki taha ʻae tangata ha mahafu tāmate ʻi hono nima; pea ko e tangata ʻe taha ʻiate kinautolu naʻe kofuʻaki ʻae tupenu lelei, pea tautau ki hono vakavaka ʻae ipu vaitohi ʻae tangata tohi; pea naʻa nau hū atu ʻonau tutuʻu ʻi he veʻe feilaulauʻanga palasa.

Ja katso, kuusi miestä tuli ylimmäisen portin tietä, joka pohjan puolessa on, ja jokaisella oli vahingollinen ase kädessänsä. Mutta yksi mies heidän seassansa oli liinavaatteilla vaatetettu, ja kirjoitustaulu hänen vyöllänsä; ja he menivät sisälle, ja astuivat vaskialttarin tykö.

3 Pea naʻe mole hake ʻae nāunau ʻoe ʻOtua ʻo ʻIsileli mei he selupi ʻaia naʻe nofo ia ki ai, ki he hūʻanga ki he fale. Pea naʻa ne ui ki he tangata naʻe kofuʻaki ʻae tupenu lelei, ʻaia naʻe ʻi hono vakavaka ʻae ipu vaitohi ʻae tangata tohi;

Ja Israelin Jumalan kunnia nousi Kerubimin päältä, jonka päällä hän oli, ja lähestyi huoneen kynnykseen asti, ja huusi sitä miestä, jonka yllä oli liinavaate, ja kirjoitustaulu vyöllä.

4 Pea folofola ʻa Sihova kiate ia, “ʻAlu atu ki he lotolotonga ʻoe kolo, ʻi he lotolotonga ʻo Selūsalema, pea ʻai ha fakaʻilonga ki he foʻi laʻē ʻoe kau tangata ʻoku toʻe mo tangi koeʻuhi ko e ngaahi fakalielia ʻoku fai ʻi loto ʻi ai.”

Ja Herra sanoi hänelle: mene Jerusalemin kaupungin lävitse, ja kirjoita ne miehet heidän otsissansa, jotka huokaavat ja huutavat sitä kauhistusta, joka siinä tapahtuu.

5 Pea naʻa ne pehē ki he toko nima naʻe toe, ka ʻoku fanongo ʻa hoku telinga, “Muimui atu ʻakimoutolu kiate ia ki he kolo ʻo tāʻi; ʻoua naʻa mamae ʻa homou mata, pea ʻoua naʻa mou manavaʻofa.

Mutta muille sanoi hän, minun kuulteni: menkäät hänen jälissänsä kaupungin lävitse, ja lyökäät; teidän silmänne ei pidä säästämän, eikä armoa tekemän.

6 Tāmate ke ʻosi ʻae mātuʻa mo e talavou, ʻae kau finemui mo e fānau tupu, mo e kau fefine, kaeʻoua naʻa mou ofi atu ki ha tangata kuo ʻai ki ai ʻae fakaʻilonga, pea kamata fai ʻi hoku potu ʻafioʻanga.” Pea naʻa nau kamata ai mei he kau mātuʻa naʻe ʻi he ʻao ʻoe fale.

Lyökäät sekä vanhat että nuoret, neitseet, lapset ja vaimot kuoliaaksi; mutta joiden päällä kirjoitus on, ei yhteenkään niihin pidä teidän rupeeman. Ruvetkaat ensin minun Pyhästäni. Ja he rupesivat niistä vanhoista miehistä, jotka huoneen edessä olivat.

7 Pea ne pehē kiate kinautolu, “Fakaʻuliʻi ʻae fale pea fakapito hono ngaahi lotoʻā ʻaki ʻae mate: mou ʻalu atu.” Pea naʻa nau ʻalu atu ʻo tāmateʻi ʻi he kolo.

Ja hän sanoi heille: saastuttakaat huone, ja täyttäkäät kartanot tapetuilla, menkäät sitte ulos. Ja he menivät ulos ja tappoivat kaupungissa.

8 Pea naʻe hoko ʻo pehē, lolotonga ʻae tāmateʻi ʻakinautolu, pea tuku tokotaha pe au, naʻaku tōmapeʻe hifo ki hoku mata, pea u tangi mo pehē, “ʻOiauē, ʻe Sihova ko e ʻOtua, te ke fakaʻauha ʻae toe kotoa pē ʻo ʻIsileli ʻi ho lilingi atu ho houhau lahi ki Selūsalema?”

Ja kuin he olivat tappaneet heidät, jäin minä vielä, ja lankesin kasvoilleni, huusin ja sanoin: ah Herra, Herra, tahdotkos siis hukuttaa kaikki jäänneet Israelissa, ettäs niin vuodatat sinun vihas Jerusalemin päälle?

9 Pea naʻa ne pehē kiate au, “ʻOku lahi ʻaupito fakamanavahē ʻae fai kovi ʻae fale ʻo ʻIsileli mo Siuta, pea ʻoku fonu ʻae fonua ʻi he toto, pea pito ʻae kolo ʻi he angatuʻu; he ʻoku nau lea ʻo pehē, ‘Kuo liʻaki ʻe Sihova ʻa māmani, pea ʻoku ʻikai mamata ʻa Sihova.’

Ja hän sanoi minulle: Israelin ja Juudan huoneen paha työ on sangen suuri, maa on täytetty murhalla, ja kaupunki täynnä pahuutta. Sillä he sanovat: Herra on hyljännyt maan, ja ei Herra näe.

10 Pea ko au foki, ʻe ʻikai mamae ʻa hoku mata, pea ʻe ʻikai te u manavaʻofa, ka te u totongi ʻenau anga ki honau tumuʻaki.”

Sentähden ei minun silmäni pidä säästämän, enkä minä tahdo armahtaa; mutta minä tahdon antaa heidän päänsä päälle, niinkuin he ansainneet ovat.

11 Pea vakai, ko e tangata naʻe kofuʻaki ʻae tupenu lelei ʻaia naʻe ʻi hono vakavaka ʻae ipu vaitohi, naʻa ne fakaongo atu ʻae meʻa ʻo pehē, “Kuo u fai ʻo hangē ko ia naʻa ke fekau kiate au.”

Ja katso, se mies, jonka yllä liinavaate oli, ja kirjoitustaulu vyöllä, vastasi ja sanoi: minä olen tehnyt, niinkuin sinä minulle käskenyt olet.