ʻIsikieli 8
1 Pea naʻe hoko ʻi hono ono ʻoe taʻu, mo hono ono ʻoe māhina, pea ʻi hono nima ʻoe ʻaho ʻi he māhina, naʻaku nofo ʻi hoku fale, pea naʻe nofo ʻi hoku ʻao ʻae kau mātuʻa ʻo Siuta, ne hoko mai kiate au ʻae nima ʻoe ʻOtua ko Sihova.
Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidentenä päivänä kuudennetta kuuta, että minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni: siellä tuli Herran, Herran käsi minun päälleni.
2 Pea ne u mamata, pea vakai, ko e meʻa ʻoku tatau mo e afi: ko e hā mai ʻa hono kongaloto ʻo fai ki lalo ko e afi; pea mei hono kongaloto ʻo fai ki ʻolunga naʻe ha ngingila, ʻo hangē ko e lanu ʻoe ʻamipa.
Ja minä näin, ja katso, se mikä oli hänen kupeensa alla, se oli niinkuin tuli; mutta päältä hänen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain valkeus.
3 Pea naʻe ʻai mai ʻae tatau ʻo ha nima, ʻo ne puke au ʻi hoku louʻulu; pea hiki au ʻe he laumālie ki he vahaʻa ʻo māmani pea mo e langi, ʻo ne ʻomi au ʻi he meʻa hā mai ʻae ʻOtua ki Selūsalema, ki he matapā ʻoe kātupa ki loto ʻaia ʻoku hanga ki he tokelau; ʻaia naʻe ʻi ai ʻae nofoʻanga ʻoe fakatātā ki he fuaʻa, ʻaia ʻoku fakatupu ʻae fuaʻa.
Ja hän ojensi ulos niinkuin käden, ja otti minun kiinni pääni hiuksista; niin otti minun henki ylös maan ja taivaan välille, ja vei minun Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisällisen oven tykö, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.
4 Pea vakai, naʻe ʻi ai ʻae nāunau ʻoe ʻOtua ʻo ʻIsileli ʻo tatau mo ʻene hā mai naʻaku mamata ai ʻi he teleʻa.
Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin minä sen ennen nähnyt olin kedolla.
5 Pea ne toki pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, hanga hake eni ho mata ki he potu fakatokelau.” Ko ia naʻaku fakahanga hoku mata ki he potu tokelau, pea vakai, naʻe ʻi ai ʻae fakatātā ʻoe fuaʻa ʻi hono potu fakatokelau ʻoe matapā ʻoe feilaulauʻanga, ʻi hono hūʻanga.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, nosta nyt silmäs pohjoiseen päin. Ja kuin minä silmäni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva pohjan puolessa alttariportin tykönä, kusta käydään sisälle.
6 Naʻa ne pehē foki kiate au, “Foha ʻoe tangata, ʻOku ke mamata ki he meʻa ʻoku nau fai? ʻIo, ʻae ngaahi fakalielia lahi ʻoku fai ʻi heni ʻe he fale ʻo ʻIsileli, koeʻuhi ke u ʻalu mamaʻo atu mei hoku potu toputapu? Ka ke toe tangaki hake, pea te ke sio ki he ngaahi fakalielia ʻoku lahi hake.”
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä nämät tekevät? niitä suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone tässä tekee, että he juuri ajavat minun kauvas minun Pyhästäni? Mutta sinun pitää vielä nyt näkemän suuremmat kauhistukset.
7 Pea naʻa ne ʻomi au ki he matapā ʻoe lotoʻā; pea ʻi heʻeku sio, vakai ko e ava naʻe ʻi he ʻā.
Ja hän vei minun kartanon porttiin: siellä minä näin, ja katso, siellä oli läpi seinässä.
8 Pea ne pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, ke ke keli ʻi he ʻā: pea ʻi heʻeku keli ʻi he ʻā, vakai ko e matapā.”
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaiva nyt seinä lävitse. Ja kuin minä kaivoin seinän lävitse, katso, niin oli siellä yksi ovi.
9 Pea naʻa ne pehē kiate au, “Hū atu mo mamata ki he ngaahi kovi fakalielia ʻoku nau fai ʻi heni.”
Ja hän sanoi minulle: mene sisälle ja katso niitä ilkeitä kauhistuksia, joita he tässä tekevät.
10 Ko ia naʻaku hū ki ai ʻo mamata; pea vakai naʻe tohi takatakai ki he holisi fale ʻae fakatātā ki he anga ʻoe meʻa totolo kotoa pē, mo e fanga manu fakalielia, pea mo e ngaahi tamapua kotoa pē ʻoe fale ʻo ʻIsileli.
Ja kuin minä menin sisälle ja katsoin, katso, siellä olivat kaikkinaiset matoin ja eläinten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin huoneen epäjumalat, joka paikkaan ympäri seiniä tehdyt,
11 Pea tutuʻu ʻi honau ʻao ʻae kau tangata ʻe toko fitungofulu ʻi he kau mātuʻa ʻoe fale ʻo ʻIsileli, pea ʻi honau haʻohaʻonga naʻe tuʻu ai ʻa Sesania ko e foha ʻo Safani, pea taki taha ʻae tangata ʻene ʻaiʻanga afi ʻi hono nima; pea naʻe ʻalu hake ʻae ʻao matolu ʻoe meʻa namu kakala.
Joiden edessä seisoivat seitsemänkymmentä miestä Israelin huoneen vanhimmista, ja Jasania Saphanin poika seisoi myös heidän seassansa, ja jokaisella heillä oli pyhän savun astia kädessä, ja paksu löyhkä kävi ylös savu-uhrista.
12 Pea naʻa ne toki pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, kuo ke mamata ki he meʻa ʻoku fai ʻe he kau mātuʻa ʻoe fale ʻo ʻIsileli, ʻe he tangata taki taha kotoa pē ʻi he ʻana ʻo ʻene meʻa fakatātā? He ʻoku nau pehē, ‘ʻOku ʻikai mamata ʻa Sihova kiate kitautolu; kuo siʻaki ʻe he ʻOtua ʻa māmani.’”
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen vanhimmat tekevät pimeydessä, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.
13 Naʻa ne pehē foki kiate au, “Toe tangaki hake koe, pea te ke mamata ki heʻenau fai ʻae ngaahi fakalielia ʻoku lahi hake.”
Ja hän sanoi minulle: sinun pitää vielä nyt näkemän suurempia kauhistuksia, joita he tekevät.
14 Pea naʻe toki ʻave au ki he matapā ʻoe hūʻanga ki he fale ʻo Sihova ʻaia naʻe tuʻu ki he tokelau: pea vakai, naʻe nofo ai ʻae kau fefine ʻoku tangi koeʻuhi ko Temuse.
Ja hän vei minut sen portin tykö, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa, ja katso, siellä istuivat vaimot, jotka itkivät Tammusta.
15 Pea naʻa ne pehē kiate au, “Kuo ke mamata ʻa eni, ʻe foha ʻoe tangata? Toe tangaki hake pea te ke sio ki he ngaahi fakalielia ʻoku lahi hake ʻi he meʻa ni.”
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Mutta sinun pitää vielä nytkin suurempia kauhistuksia näkemän, kuin nämät ovat.
16 Pea naʻa ne ʻomi au ki he lotoʻā ki loto, ʻoe fale ʻo Sihova, pea vakai, naʻe ʻi he matapā ʻoe falelotu lahi ʻo Sihova ʻi he vahaʻa ʻoe hūʻanga mo e feilaulauʻanga ʻae kau tangata ʻe toko uofulu ma toko nima naʻe fulituʻa ki he falelotu lahi ʻo Sihova, kae hanga honau mata ki he potu hahake; pea naʻa nau hū ki he laʻā ki he potu hahake.
Ja hän vei minun sisälliseen kartanoon Herran huoneesen päin, ja katso, Herran templin oven edessä, esihuoneen ja alttarin välillä, oli lähes viisikolmattakymmentä miestä, jotka olivat kääntäneet selkänsä Herran templin puoleen ja kasvonsa itään, ja rukoilivat auringon ylenemiseen päin.
17 Pea naʻa ne pehē ai kiate au, “Kuo ke mamata ki he meʻa ni, ʻe foha ʻoe tangata? Ko e meʻa maʻamaʻa koā ki he fale ʻo Siuta ke nau fai ʻae ngaahi fakalielia ʻoku nau fai ʻi heni? He kuo nau fakafonu ʻae fonua ʻi he fakamālohi, mo nau tafoki ke fakatupu ʻeku houhau: pea vakai ʻoku nau ʻai ʻae vaʻa ki honau ihu.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Onko tämä Juudan huoneelle vähä, että he tässä näitä kauhistuksia tekevät, jotka myös muutoin koko maan vääryydellä täyttävät, ja asettavat itsensä minua vihoittamaan? Ja katso, he pitävät viinapuun oksan nenänsä edessä.
18 Ko ia foki te u ngāueʻaki ʻeau ʻae houhau lahi: ʻe ʻikai mamae ʻa hoku mata, pea ʻe ʻikai te u manavaʻofa: pea neongo ʻenau tangi ʻi hoku telinga ʻi he leʻo lahi, ʻe ʻikai te u fanongo kiate kinautolu.”
Sentähden tahdon minä myös tehdä minun hirmuisuudessani, ja ei pidä minun silmäni säästämän enkä minä armahda heitä; ja he huutavat korkialla äänellä minun korvissani, en minä kuitenkaan kuule heitä.
