ʻIsikieli 47
1 Hili ia naʻa ne toe ʻomi au ki he matapā ʻoe fale; pea vakai, naʻe tafe mai ʻae ngaahi vai ʻi he lalo matapā, ki he potu hahake: he naʻe hanga atu ʻae mata fale ki hahake, pea naʻe tafe mai ʻae vai mei lalo, mei he potu toʻomataʻu ʻoe fale ʻi he potu fakatonga ʻoe feilaulauʻanga.
Ja hän vei minun jälleen templin oven eteen, ja katso, siellä juoksi vesi templin kynnyksen alitse itään päin; sillä templin ovi oli itään päin; ja vesi juoksi templin oikialta puolelta lounaaseen päin, alttarin ohitse.
2 Hili ia naʻa ne ʻomi au ki he hūʻanga ʻoe matapā ki tokelau, mo ne taki fakatakamilo hake au ki he hūʻanga kituʻa, ʻi he matapā ʻoku tuʻu taupotu atu ʻi he hala fakahahake; pea vakai, naʻe tafe ai ʻae vai ki hono potu toʻomataʻu.
Ja hän vei minun ulos pohjoista porttia päin, ja vei minun ympäri sitä tietä ulkoisesta portista itään päin; ja katso, vesi juoksi oikialta puolelta sieltä ulos.
3 Pea ʻi heʻene ʻalu atu ʻae tangata, naʻe ʻiate ia ʻae afo ke fua ʻaki ki he potu fakahahake, naʻa ne fua ko e kiupite ʻe taha afe, pea naʻa ne tataki au ʻi he loto vai; pea naʻe feʻunga hake ʻae vai mo e tungaʻivaʻe.
Ja mies läksi itään päin, ja mittanuora oli hänen kädessänsä, ja mittasi tuhannen kyynärää, ja hän vei minun veteen minun pöytäjalkoihini saakka.
4 Pea toe fua ʻe ia ha taha afe, mo ne tataki au ʻi he loto vai; pea naʻe aʻu hake ʻae vai ki he tui. Pea ne toe fua mo e taha afe, ʻo ne tataki au ʻi loto; pea aʻu hake ʻae vai ki he kongaloto.
Ja mittasi vielä tuhannes kyynärää, ja vei minun veteen polviini saakka; ja mittasi jälleen tuhannen kyynärää ja antoi minun mennä siihen kupeisiin saakka.
5 Hili ia naʻe toe fua mo e taha afe; ka kuo hoko ai ia ko e vaitafe, naʻe ʻikai te u faʻa ʻā ai: he naʻe fakaʻaʻau hake ʻae vai, ko e vai ʻe fai ai ha kakau, ko e vaitafe ʻoku ʻikai hano aʻaʻanga.
Niin hän mittasi vielä tuhannen, että niin syvä tuli, etten minä enään pohjaan ulottunut; sillä vesi oli niin syvä, että siinä täytyi uida, ja ei ulottunut pohjaan.
6 Pea naʻa ne pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, kuo ke mamata ki he meʻa ni?” Ko ia ne ne ʻomi au, mo ne fakafoki mai au, ki he tafaʻaki ʻoe vaitafe.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, tämän olet sinä kyllä nähnyt; ja hän vei minun jälleen ojan reunalle.
7 Pea ʻi heʻeku foki atu, vakai, naʻe lahi ʻaupito ʻae ʻakau ʻoku tuʻu ʻi he tafaʻaki vaitafe ʻi hono kauvai fakatouʻosi.
Ja kuin minä itseni käänsin, katso, siellä oli sangen monta puuta rannalla molemmilla puolilla.
8 Pea naʻa ne toki pehē kiate au, “ʻOku tafe atu ʻae vai ni ki he potu fonua ki hahake, pea ʻoku ʻalu hifo ki he toafa, mo ʻalu atu ai pe ki tahi: pea ka hoko atu ia ki he tahi ʻe fakamoʻui ai hono ngaahi vai.
Ja hän sanoi minulle: tämä vesi, joka itään päin juoksee, pitää juokseman paljaan maan lävitse mereen; ja kuin se tulee mereen, niin sen vedet terveellisiksi tulevat.
9 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ko e meʻa kotoa pē ʻoku moʻui, mo ngaue ʻi he potu kotoa pē ʻe aʻu atu ki ai ʻae vaitafe, ʻe moʻui: pea ʻe lahi ʻaupito ʻaupito ʻae ika, koeʻuhi ko e tafe atu ki ai ʻae ngaahi vai ni: he te nau lelei ai: pea ʻe moʻui ʻae meʻa kotoa pē ʻi he potu kotoa pē ʻe ʻalu atu ki ai ʻae vaitafe.
Ja kaikki, jotka siinä elävät ja liikkuvat, kuhunka nämät virrat tulevat, niiden pitää elämän; ja pitää oleman sangen paljo kaloja; ja kaikki pitää terveet oleman ja elämän, kuhunka tämä virta tulee.
10 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻe tuʻu ai ʻae kau toutai ika mei ʻEniketi, ʻo aʻu ki ʻEnekalemi; ko e potu ia ke ʻaʻau kupenga ai; ʻe ʻi he faʻahinga kehekehe ʻa hono ika, ʻo hangē ko e ika ʻoe moana lahi hono taʻefaʻalaua.
Siinä pitää oleman kalamiehet; Engeddistä niin Eneglaimiin asti pitää verkkoja pantaman; sillä siinä pitää oleman lajinsa jälkeen sangen paljo kaloja, niinkuin suuressakin meressä.
11 Kae ʻilonga ʻae potu pelepela ʻi ai, mo e ngaahi potu ʻoku anovai ʻe ʻikai fakamoʻui ia: ʻe tuku ia ke kona ai pe.
Mutta järvet ja suovedet ei pidä oleman terveelliset, mutta suolaiseksi tuleman.
12 Pea ʻe tupu hake ʻae ʻakau ʻoku meʻakai ʻaki ʻi he veʻe vaitafe, ʻi he tafaʻaki vai ʻi hono kauvai fakatouʻosi, pea ʻe ʻikai mae ʻa hono lau, pea ʻe ʻikai ʻosi ʻa hono fua: ʻe tupu pe hono fua foʻou, ʻo fakatatau mo hono māhina, koeʻuhi ʻoku ʻalu atu mei he fale tapu ʻa hono fakaviviku: pea ʻe meʻakai ʻaki ʻa hono fua, pea ko hono lau ko e meʻa faitoʻo.”
Ja molemmin puolin ojan rantoja pitää kasvaman kaikkinaisia hedelmällisiä puita, joiden lehdet ei pidä variseman, eikä hedelmät mätänemän; ja heidän pitää joka kuu kantaman uuden hedelmän; sillä heidän vetensä vuotaa pyhästä, heidän hedelmänsä kelpaavat ruoaksi, ja heidän lähteensä lääkitykseksi.
13 ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; “Ko eni ʻa hono fakangata, ʻaia te mou nofo ai ki he fonua, ʻo fakatatau ki homou faʻahinga ʻe hongofulu ma ua ʻi ʻIsileli: ʻE maʻu ʻe Siosefa ha vahe ʻe ua.
Näin sanoo Herra, Herra: nämät ovat rajat, joiden jälkeen teidän pitää kahdelletoistakymmenelle Israelin sukukunnalle maan jakaman; mutta kaksi osaa tulee Josephin suvulle.
14 Pea te mou maʻu ia, ʻo maʻu tatau pe: ʻaia foki naʻaku hiki hake ai hoku nima, ke foaki ia ki hoʻomou ngaahi tamai: pea ʻe tō ʻae fonua ni kiate kimoutolu, ko homou tofiʻa.
Ja teidän pitää sen yhtäläisesti jakaman, niin yhdelle kuin toisellekin; sillä minä olen vannonut sen antaakseni teidän isillenne, ja tämä maa pitää tuleman teille perinnöksi.
15 Pea ko hono ngataʻanga eni ʻoe fonua. ʻI hono potu fakatokelau, ʻe ngata mei he Tahi Lahi, mo e hala ki Hetiloni, ʻi he ʻaluʻanga ʻoe kakai ki Sitati.
Tämä on maan raja: pohjaan päin, isosta merestä, Hetlonin tietä niin aina Zedadiin,
16 Ko Hamati, mo Pelota, mo Sipalemi, ʻaia ʻoku ʻi he vahaʻa ʻo Tamasikusi, mo e ngataʻanga ʻo Hamati: mo Hasaha-Tikoni, ʻaia ʻoku ʻi he ngataʻanga ʻo Haulani.
Hematiin, Berotoon, Sibraimiin, jotka Damaskun ja Hematin rajain välillä ovat, ja HatsarTikoniin, joka Havran rajaan ulottuu.
17 Pea ko hono ngataʻanga mei tahi, ko Hasaenani, ʻi he ngataʻanga ʻo Tamasikusi, mo hono potu tokelau, ʻo fai atu ki he tokelau, pea mo e ngataʻanga ʻo Hamati. Pea ko hono potu tokelau ia.
Ja raja merestä niin Hatsar-Enoniin on Damaskun raja, ja Zaphon pohjaan päin Hamatin raja: ja se on pohjan puoleinen kulma.
18 Pea ʻe fuofua ʻa hono potu hahake mei Haulani, pea mo Tamasikusi, pea mo Kiliati, pea mei he fonua ʻo ʻIsileli, ʻi Sioatani, mei hono ngataʻanga ʻo aʻu ki he tahi ki hahake. Pea ko hono potu fakahahake ia.
Mutta rajan itään päin pitää teidän mittaaman Havran ja Damaskun väliltä ja Gileadin väliltä, ja koko Israelin väliltä, Jordanin tykönä, rajasta itämereen saakka; se pitää oleman raja itään päin.
19 Pea ʻe fua ʻa hono potu ki tonga, mei Tema, ʻo aʻu ki he vai ʻoe fakakikihi ʻi Ketesi, ko e vaitafe ʻo aʻu ki he Tahi Lahi. Pea ko hono ngataʻanga ia ki he feituʻu tonga.
Mutta raja lounaaseen päin on Tamarista aina Kadekssen riitaveteen saakka, ja virtaan asti suuren meren tykönä; sen pitää oleman rajan lounaasen päin.
20 Pea ko hono potu ki lulunga, ko e Tahi Lahi mei hono ngataʻanga, ʻo aʻu ki he feʻunga ʻae tuʻu ha taha ʻo hanga ki Hamati. Ko hono ngataʻanga ia ki lulunga.
Ja raja länteen päin on isosta merestä, rajasta kohdastansa aina Hamatiin; se on raja länteen päin.
21 ʻE pehē ʻa hoʻomou vahevahe ʻae fonua ni, ʻo fakatatau mo e ngaahi faʻahinga ʻo ʻIsileli.
Ja näin teidän pitää jakaman maan teillenne Israelin sukukunnissa.
22 “Pea ʻe hoko ʻo pehē, te mou talotalo ki hono vahevahe ʻoe fonua, koeʻuhi ke mou maʻu ia ko homou nofoʻanga, pea mo e kau muli ʻoku nofo ʻiate kimoutolu: pea te nau tatau kiate kimoutolu, mo ha niʻihi kuo fanauʻi ʻi he fonua ʻi he fānau ʻa ʻIsileli; te nau maʻu ha tofiʻa ʻiate kimoutolu, ʻi he ngaahi faʻahinga kotoa pē ʻo ʻIsileli.
Ja kuin te arvan heitätte maata jakaissanne teidän välillänne, niin teidän pitää muukalaisia pitämän, jotka asuvat teitä läsnä, ja elävät eli siittävät lapsia teidän seassanne, niinkuin he olisivat Israelin lasten seassa syntyneet lapset.
23 Pea ʻe hoko ia ʻo pehē, ko e faʻahinga ko ia ʻoku nofo ai ha muli, te mou vahe kiate ia ʻa hono tofiʻa ʻi ai, ʻoku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua.”
Ja muukalaisten pitää saaman osansa maasta, kukin sen suvun seassa, jota läsnä hän asuu, sanoo Herra, Herra.
