ʻIsikieli 46

1 ‌ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; “ʻE tāpuni ʻae matapā ʻoe lotoʻā ki loto ʻaia ʻoku hanga ki hahake ʻi he ʻaho ʻe ono ʻoku ngofua ai ʻae ngāue; ka ʻe fakaava ia ʻi he ʻaho tapu, pea ʻe fakaava ʻi he ʻaho ʻoe māhina foʻou.

Näin sanoo Herra, Herra: sisimäisen kartanon portti, joka itään päin on, pitää kuutena arkipäivänä oleman kiinni, mutta sabbatina ja uudella kuulla avattaman.

2 Pea ʻe hū atu ʻae tuʻi ʻi he hala ʻoe fale hala ʻoe matapā kituʻa, pea te ne tuʻu ʻi he tefito pou ʻoe matapā, pea ʻe ngaohi ʻe he kau taulaʻeiki ʻa ʻene feilaulau tutu, mo ʻene ngaahi feilaulau fakafetaʻi, pea te ne fai ʻene hū ʻi he hūʻanga ʻoe matapā: pea te ne toki ʻalu atu; ka ʻe ʻikai tāpuni ʻae matapā ʻo aʻu ki he efiafi.

Ja päämiehen pitää menemän ulkoiselle puolelle huoneen porttia ja seisahtaman portin kynnykselle; ja pappein pitää uhraaman hänen polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, mutta hänen pitää rukoileman portin kynnyksellä, ja sitte jälleen menemän ulos; mutta portin pitää ehtoosen asti avoinna oleman.

3 ‌ʻE pehē foki mo e kakai ʻoe fonua te nau hū ʻi he matapā ʻi he hūʻanga ko ia ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻi he ngaahi ʻaho tapu, pea ʻi he ngaahi māhina foʻou.

Maan kansan pitää myös rukoileman Herran edessä, sen portin ovessa, sabbatina ja uudella kuulla.

4 Pea ko e feilaulau tutu ʻe ʻatu ʻe he tuʻi ʻi he ʻaho tapu, ko e lami ʻe ono taʻehanauʻila, pea mo e sipitangata taʻehanomele.

Mutta polttouhriksi, jonka päämiehen Herralle uhraaman pitää sabbatina, pitää oleman kuusi virheetöintä karitsaa ja virheettömän oinaan,

5 Pea ko e feilaulau ʻoe meʻakai ko e efa ʻe taha ki he sipitangata ʻe taha, pea ko e feilaulau meʻakai ki he fanga lami, ʻe fakatatau ia ki heʻene faʻa fai, pea ko e hini ʻe taha ʻoe lolo ki he efa ʻe taha.

Ja ephan sämpyläjauhoja oinaan kanssa ruokauhriksi, ja karitsain kanssa ruokauhriksi, mitä kukin voi, ja hinnin öljyä ephaan.

6 Pea ko e ʻaho ʻoe māhina foʻou ʻe ʻatu ai ʻae pulu mui taʻehanomele, pea mo e fanga lami ʻe ono, pea mo e sipitangata ʻe taha: pea te nau taʻehanaumele.

Mutta uudella kuulla pitää uhraattaman nuori virheetöin härkä, ja kuusi karitsaa, ja virheetöin oinas.

7 Pea te ne teuteu ha feilaulau meʻakai, ko e efa ʻe taha ki he pulu ʻe taha, mo e efa ʻe taha ki he sipitangata ʻe taha, pea ko e meʻa maʻae fanga lami ʻo fakatatau mo ia ʻoku faʻa fai ʻe hono nima, pea ko e hini ʻe taha ʻoe lolo, ki he efa ʻe taha.

Ja epha härjän kanssa, ja epha oinaan kanssa ruokauhriksi; mutta karitsan kanssa niin paljo kuin hän käteensä saa, ja hinni öljyä ephaan.

8 Pea ka hū atu ʻae tuʻi, te ne hū atu ʻi he hala ʻoe fale hala ʻi he matapā, pea te ne toe ʻalu atu ai pe kituʻa.

Ja kuin päämies sinne menee, niin hänen pitää menemän portin esihuoneen kautta, ja siitä tuleman ulos jälleen.

9 Ka ʻi heʻene haʻu ʻae kakai ʻoe fonua ki he ʻao ʻo Sihova ʻi he ngaahi kātoanga fakatoputapu, ko ia ʻoku hū atu ke lotu ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ki he tokelau, ʻe ʻalu atu ia kituʻa ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ki he feituʻu tonga; pea ko ia ʻoku hū atu ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ki tonga ʻe toe ʻalu atu ia ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ki he tokelau: ʻe ʻikai te ne toe foki atu ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ko ia naʻa ne hū mai mei ai, ka te ne ʻalu atu ʻi he matapā ʻoku hangatonu mai ki ai.

Mutta maan kansa, jotka Herran eteen tulevat suurina juhlapäivinä, ja käyvät pohjoisen portin kautta rukoilemaan, ne pitää jälleen tuleman ulos eteläportista; ja jotka eteläportista tulevat, ne pitää käymän ulos pohjoisesta portista. Ja ei pidä tuleman ulos jälleen siitä portista, josta he ovat menneet sisälle, mutta kohdastansa toiselta puolelta menemän ulos.

10 Pea ʻe hū atu ʻae tuʻi fakataha mo kinautolu ʻoka nau ka hū ki ai; pea ka nau ka toe ʻalu atu mei ai, ʻe ʻalu foki mo ia kituʻa.

Päämiehen pitää ulos ja sisälle heidän kanssansa käymän.

11 Pea ʻi he ngaahi kātoanga mo e ngaahi fakataha fakatoputapu ko e feilaulau ʻoe meʻakai, ko e efa ʻe taha ki he pulu ʻe taha, mo e efa ʻe taha ki he sipitangata, pea ko e meʻa ki he fanga lami ʻe fakatatau ia mo ia ʻoku ne faʻa fai, pea ko e hini ʻe taha ʻoe loto, ki he efa ʻe taha.

Ja pyhäpäivinä ja juhlapäivinä pitää uhrattaman ruokauhriksi mullin kanssa epha, ja oinaan kanssa epha, ja karitsan kanssa niin paljon kuin hän saa käteensä, ja hinni öljyä ephan kanssa.

12 Pea ka fai ʻe he tuʻi ke teuteu ʻofa pe haʻane feilaulau tutu, pe ha feilaulau fakafetaʻi ʻoku ʻatu ʻataʻatā pe kia Sihova, ʻe fakaava kiate ia ʻae matapā, ʻaia ʻoku hangatonu ki he potu hahake, pea ʻe teuteu ʻa ʻene feilaulau tutu, pea mo ʻene feilaulau fakafetaʻi, ʻo hangē ko ia ne fai ʻi he ʻaho tapu: pea te ne toki ʻalu atu kituʻa; pea ka ʻalu atu ia kituʻa, ʻe tāpuni ʻae matapā.

Mutta kuin päämies tahtoo tehdä vapaaehtoisen polttouhrin eli kiitosuhrin Herralle, niin hänelle pitää avattaman itäportti, että hän saa uhrata polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, niinkuin hän sen sabbatinakin uhraa; ja koska hän jälleen tulee ulos, niin pitää portti pantaman kiinni hänen jälkeensä.

13 Te ke teuteu ʻi he ʻaho kotoa pē ha feilaulau tutu kia Sihova, ko e lami ʻi hono ʻuluaki taʻu, mo taʻehanomele; te ke teuteu ia ʻi he pongipongi kotoa pē kotoa pē.

Ja sinun pitää tekemän Herralle joka päivä polttouhria, vuotisen virheettömän karitsan; sen pitää sinun uhraaman joka aamulla,

14 Pea ʻe teuteu mo hono feilaulau meʻakai, ʻi he pongipongi kotoa pē, ko hono vahe ʻe ono ʻoe efa ʻe taha, mo hono vahe ʻe tolu ʻoe hini ʻe taha ʻoe lolo, ke natu ʻaki ʻae mahoaʻa lelei; ko e feilaulau ia ʻoe meʻakai, ke tuʻutuʻuni mo fai maʻuaipē kia Sihova.

Ja joka aamulla paneman siihen päälle kuudennen osan ephaa ruokauhriksi, ja kolmannen osan hinniä öljyä, sekoitettu sämpyläjauhoihin: se pitää oleman jokapäiväinen ruokauhrin sääty Herralle.

15 ‌ʻE pehē ʻa hono teuteu ʻekinautolu ʻae lami, mo e feilaulau ʻoe meʻakai, pea mo e lolo, ʻi he pongipongi kotoa pē, ko e feilaulau tutu ia ke fai maʻuaipē.”

Ja näin pitää heidän aina uhraaman karitsan ruokauhrin ja öljyn kanssa joka aamu alinomaiseksi polttouhriksi.

16 ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; “Kapau ʻe ʻatu ha meʻa ʻe he tuʻi ki ha taha ʻi hono ngaahi foha, ʻe maʻu tukufakaholo ia ʻe hono ngaahi foha; ʻe ʻonautolu ia tukufakaholo.

Näin sanoo Herra, Herra: kuin päämies antaa yhdelle pojistansa lahjan hänen perinnöstänsä, sen pitää oleman hänen poikansa oma perintö.

17 Pea kapau te ne tuku ha meʻa ki ha taha ʻi heʻene kau tamaioʻeiki, ʻe maʻu ʻe ia ia ʻo aʻu ki he taʻu ʻoe fakatauʻatāina; ka hoko mai ia ʻe toe maʻu ia ʻe he tuʻi; ka ko e meʻa kuo ne tuku ki hono ngaahi foha, ʻe ʻanautolu maʻuaipē ia.

Mutta jos hän antaa lahjan yhdelle palvelijoistansa hänen perinnöstänsä, niin se pitää sen oma oleman vapaavuoteen saakka, ja niin pitää se jälleen päämiehelle tuleman; sillä hänen osansa pitää ainoasti hänen poikansa perimän.

18 Pea ʻe ʻikai fakamālohiʻi ʻe he tuʻi ʻae tofiʻa ʻoe kakai, ke ne kapusi ʻakinautolu mei honau tofiʻa; ka te ne tuku ʻae tofiʻa ki hono ngaahi foha mei hono tofiʻa pe ʻoʻona: koeʻuhi ke ʻoua naʻa fakamovetevete ʻae kakai mei honau tofiʻa taki taha.”

Ja ei päämiehen pidä mitään ottaman kansan perinnöstä, eli ajaman heitä pois heidän omastansa; mutta pitää antaman lapsille heidän perintönsä, ettei minun kansani tulisi hajoitetuksi pois omaisuudestansa.

19 Hili ia naʻa ne ʻomi au ki he hūʻanga ʻoku tuʻu ʻi he veʻe matapā, ki he ngaahi potu fale tapu, naʻe ʻoe kau taulaʻeiki, ʻaia ʻoku hanga ki he potu tokelau: pea vakai, naʻe ʻi ai ʻae potu, ʻi hono potu ʻe ua ki lulunga.

Ja hän vei minun läpikäytävän sivulle pohjan porttia päin, pyhän kammioihin, jotka pappein olivat; ja katso, siellä oli yksi sia kahdessa kulmassa länteen päin.

20 Pea naʻa ne toki pehē kiate au, “Ko e potu eni ʻe haka ai ʻe he kau taulaʻeiki, ʻae feilaulau ʻoe fai hala, mo e feilaulau ʻi he angahala, pea ʻe taʻo ai ʻae feilaulau ʻoe meʻakai; koeʻuhi ke ʻoua naʻa nau ʻave ia kituʻa, ki he lotoʻā kituʻa, ʻi he tāpuakiʻi ʻoe kakai.”

Ja hän sanoi minulle: tämä on se sia, jossa papit vikauhrin ja syntiuhrin keittämän pitää, ja leipoman ruokauhrin, ettei heidän tarvitse niitä ulkonaiselle kartanolle kantaa, pyhittämään kansaa.

21 Hili ia naʻa ne ʻomi au kituʻa, ki he lotoʻā kituʻa, mo ne ʻave au ke u ʻalu ki hono tuliki ʻe fā ʻoe lotoʻā; pea vakai naʻe ai ʻae lotoʻā siʻi ʻi hono tuliki kotoa pē.

Ja hän vei minun ulos ulkonaiseen kartanoon, ja johdatti minun neljään kartanon kulmiin; ja katso, siellä oli esihuone kussakin kulmassa toinen toisensa edessä.

22 ‌ʻI hono tuliki ʻe fā ʻoe lotoʻā, naʻe ai ʻae lotoʻā siʻi, ko e kiupite ʻe fāngofulu hono lōloa, pea mo e tolungofulu ʻa hono laulahi: pea naʻe fuofua tatau ʻae tuliki ʻe fā ko ia.

Jokaisessa neljässä kartanon kulmassa olivat esihuoneet toinen toisensa kanssa, neljäkymmentä kyynärää pitkät ja kolmekymmentä kyynärää leveät, eroitetut vähiin paikkoihin, niin leviä yksi kuin toinenkin.

23 Pea naʻe tuʻu takatakai ʻi ai ʻae ngaahi potu fale ki loto, ʻi hono potu ʻe fā ko ia, pea naʻe ngaohi takatakai ʻi ai ʻae ngaahi hakaʻanga meʻa ki lalo.

Ja siellä kävi yksi vähä muuri ympäri kaikkia niitä neljää; ja siellä olivat totot tehdyt alhaalla ympäri muurin.

24 Pea ne toki pehē mai kiate au, “Ko e ngaahi potu ia ʻanautolu ʻoku haka meʻa, ʻaia ʻe haka ai ʻe he kau tauhi ʻoe fale ʻae feilaulau ʻae kakai.”

Ja hän sanoi minulle: nämät ovat keittosiat, joissa palveliat, jotka huoneessa palvelusta tekevät, keittämän pitää kansan uhrin.