ʻIsikieli 4
1 Ko koe foki, “Foha ʻoe tangata, toʻo kiate koe ha makaʻumea, pea tuku ia ʻi ho ʻao, pea tohi ki ai ha fakatātā ki he kolo ko Selūsalema:
Ja sinä ihmisen lapsi, ota sinulles tiilikivi, pane se etees, ja piirusta sen päälle Jerusalemin kaupunki.
2 Pea ke kāpui ʻaki ia ʻae tau, pea langa ha kolo ki ai, pea tanu puke ki ai, tuku foki ki ai ʻae nofoʻanga ʻoe tau, pea fokotuʻu takatakai ʻi ai ʻae meʻa teke ʻā.
Ja lyö leiri sen ympärille, ja rakenna siihen aita, ja tee siihen valli, ja aseta siihen sotaväki, ja pane sota-aseet sitä vastaan joka taholta.
3 Pea ke toʻo foki kiate koe ʻae ukamea lafalafa, pea fokotuʻu ia ko e ʻā ukamea ʻi homo vahaʻa mo e kolo: pea ke fakahanga ho mata ki ai, pea ʻe takatakai ia, pea ko koe te ke tauʻi ia. ʻE hoko eni ko e fakaʻilonga ki he fale ʻo ʻIsileli.
Mutta ota etees rautapannu, ja anna sen olla rautaisen seinän edestä sinun ja kaupungin välillä, ja aseta kasvos häntä vastaan, niinkuin piiritettävä, ja piiritä se. Se olkoon Israelin huoneelle merkiksi.
4 Ke ke tokoto foki ki ho potu fakatoʻohema pea hili ki ai ʻae hia ʻoe fale ʻo ʻIsileli! Pea ʻe tatau mo e lau ʻoe ʻaho ʻo hoʻo tokoto ki ai ʻa hoʻo fua ʻenau hia.
Sinun pitää myös makaaman vasemmalla kyljelläs, ja Israelin huoneen pahat teot paneman sen päälle. Niin monta päivää kuin sinä makaat sen päällä, niin kauvan pitää sinun myös kantaman heidän pahoja tekojansa.
5 He kuo u hili kiate koe ʻae ngaahi taʻu ʻo ʻenau hia ʻo fakatatau ki hono lahi ʻoe ʻaho, ko e ʻaho ʻe tolungeau ma hivangofulu: ko ia te ke fua ʻae hia ʻae fale ʻo ʻIsileli.
Mutta minä tahdon tehdä sinulle heidän pahain tekoinsa vuosikaudet päiviksi: kolmeksisadaksi ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi; niin kauvan pitää sinun kantaman Israelin huoneen pahoja töitä.
6 Pea ka ʻosi hoʻo fai ia, ke ke toe tokoto ki ho potu fakatoʻomataʻu, pea te ke fua ʻae hia ʻae fale ʻo Siuta ʻi he ʻaho ʻe fāngofulu: pea kuo u tuʻutuʻuni ko e ʻaho ʻe taha ko e taʻu ia ʻe taha.
Ja kuin ne olet täyttänyt, sitte pitää sinun makaaman Juudan huoneen pahoja töitä neljäkymmentä päivää; sillä minä annan sinulle tässä myös päivän joka vuoden edestä.
7 Ko ia te ke fakahanga ho mata ki he tauʻi ʻo Selūsalema, pea ʻe fakatelefua ho nima, pea te ke kikite ki ai.
Ja aseta kasvos ja paljas käsivartes ympäri piiritettyä Jerusalemia vastaan, ja ennusta häntä vastoin.
8 Pea vakai, te u ʻai ʻae haʻi kiate koe, pea ʻe ʻikai te ke fetafokiʻaki, kaeʻoua ke ke fakaʻosi ʻae ngaahi ʻaho ʻo ho taʻu.
Ja katso, minä panen nuorat sinun päälles, niin ettei sinun pidä saaman kääntää itsiäs yhdeltä kyljeltä toiselle, siihenasti että sinä olet lopettanut piirittämises päivät.
9 “Toʻo foki kiate koe ʻae sito mo e paʻale, mo e piini, mo e leniteli, mo e mileti, pea mo e fitisi, pea ai fakataha ia ki he ipu, mo ke ngaohi mā mei ai, ʻi he ngaahi ʻaho ko ia te ke tokoto fakatafa ai, te ke kai ia ʻi he ʻaho ʻe tolungeau ma hivangofulu.
Niin ota nyt nisuja, rukiita ja ohria, papuja, herneitä ja kauroja, ja pane ne yhteen astiaan, ja tee itselles siitä niin monta leipää kuin monta päivää on, jotka sinun kyljelläs makaaman pitää, että sinulla olis siitä syömistä kolmeksisadaksi ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi.
10 Pea te ke kai fakatautau pe hoʻo meʻakai, ko e mamafa ʻoe sikeli ʻe uofulu ki he ʻaho ʻe taha: pea te ke kai vahevahe pe ia.
Niin että sinun ruokas, jonka sinun kunakin päivänä syömän pitää, pitää painaman kaksikymmentä sikliä. Tämän sinun syömän pitää yhdestä päivästä niin toiseen.
11 ʻE fua foki hoʻo vai ki he inu, ko e vahe ono ʻoe hini ʻe taha: pea te ke inu vahevahe pe ia.
Vettä pitää sinun myös juoman määrällä, kuudennen osan hinniä; ja sen sinun pitää juoman yhdestä päivästä niin toiseen.
12 Pea te ke kai ia ʻo hangē ko ha foʻi mā paʻale, pea te ke taʻo ʻaki ia ʻae meʻa kovi ʻae tangata, ʻi honau ʻao.”
Ohraisia leipiä piää sinun syömän, jotka sinun heidän silmäinsä edessä ihmisen jäljellä kypsentämän pitää.
13 Pea naʻe pehē ʻe Sihova, “ʻE pehē ʻae kai ʻe he fānau ʻa ʻIsileli ʻenau mā fakalielia ʻi he ʻao ʻoe ngaahi Senitaile, ʻaia te u kapusi ʻakinautolu ki ai.”
Ja Herra sanoi: ratki näin pitää Israelin lapset syömän saastaista leipäänsä pakanain seassa, kuhunka minä heitä ajava olen.
14 Pea naʻaku toki pehē ai, “ʻE Sihova ko e ʻOtua, vakai kuo teʻeki ai fakaʻuliʻi hoku laumālie; he kuo talu ʻeku kei siʻi ʻo aʻu ki heni ʻoku teʻeki te u kai ʻi ha meʻa ʻoku mate mahaki, pe ha meʻa kuo haehae; pea ʻoku teʻeki ai hoko ki hoku ngutu ha meʻakai fakalielia.”
Mutta minä sanoin: voi Herra, Herra, katso, minun sieluni ei ole koskaan vielä saastutettu; sillä en ole minä ikänä, hamasta minun nuoruudestani tähän asti, mitään raatoa taikka raadeltua syönyt, ja ei saastainen liha ole koskaan suuhuni tullut.
15 Pea naʻe toki pehē mai ʻe ia kiate au, “Vakai, ʻe tuku ʻae meʻa kovi ʻae tangata ka te ke teuteu ʻaki hoʻo mā ʻae teʻe pulu.”
Mutta hän sanoi minulle: katso, minä tahdon antaa sinulle karjan sontaa ihmisen jäljen edestä, jolla sinun leipäs tekemän pitää.
16 Pea naʻa ne pehē foki kiate au, “Foha ʻoe tangata, vakai te u maumauʻi ʻae tokotoko ʻoe mā ʻi Selūsalema; pea te nau kai mā fakatautau pe, pea ʻi he mamahi: pea te nau inu ʻi he vai kuo fuofua, ʻi he lilika:
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, katso, minä tahdon otaa pois leivän aineen Jerusalemista, niin että heidän pitää leipää syömän painolla ja murheella, ja juoman vettä määrällä ja surulla.
17 Koeʻuhi te nau masiva ʻi he mā mo e vai pea te nau fesiofaki ʻi he manavahē, ʻonau fakaʻaʻau ki mui ko e meʻa ʻi heʻenau angahala.”
Että leipä ja vesi puuttuman pitää, ja yhden pitää sureman toisen kanssa, ja nääntymän pahoissa teoissansa.
