ʻEkisotosi 31
1 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē,
Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
2 “Vakai, kuo u ui ʻa Pesalili ko e foha ʻo Uli, ko e foha ʻo Hua, ʻi he faʻahinga ʻo Siuta:
Katso, minä kutsuin nimeltänsä Betsaleelin Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta.
3 Pea kuo u fakafonu ia ʻi he laumālie ʻoe ʻOtua, ʻi he poto, pea ʻi he loto-matala, mo e faʻa ʻilo, pea ʻi he ngaahi ngāue fakatufunga kotoa pē,
Ja täytin hänen Jumalan hengellä: viisaudella ja kaikkinaisella taidolla:
4 Ke fifili ki he ngaahi ngāue fakapotopoto, ke ngāue ʻi he koula, mo e siliva, mo e palasa.
Taitoja ylösajattelemaan, ja tekemään kullasta, ja hopiasta, ja vaskesta,
5 Pea ʻi he tātā ʻoe ngaahi maka koloa, ke fakamaʻu ia, pea ʻi he tātā ʻae ʻakau, mo e ngāue ʻi he ngaahi ngāue fakatufunga kotoa pē.
Taitavasti leikkaamaan ja sisälle panemaan kivet, ja taitavasti tekemään puusta kaikkinaista työtä.
6 Pea ko au, vakai, kuo u foaki mo ia ʻa ʻAholiapi ko e foha ʻo ʻEhisamaki, ʻi he faʻahinga ʻo Tani: pea kuo u ʻai ʻae poto ki he loto ʻokinautolu kotoa pē ʻoku loto poto, koeʻuhi ke nau faʻa ngaohi ʻaia kotoa pē kuo u fekau kiate koe:
Ja katso, minä annoin myös hänelle avuksi Oholiabin Ahisamakin pojan, Danin suvusta, ja itsekunkin taitavan sydämeen annoin minä taidon tekemään kaikkia, mitä minä olen sinulle käskenyt:
7 Ko e fale fakatahaʻanga ʻoe kakai, mo e puha ʻoe fuakava, mo e nofoʻanga ʻaloʻofa ʻoku hilifaki ki hono funga, mo hono ngaahi nāunau kotoa pē ʻoe fale fehikitaki,
Seurakunnan majan ja liiton arkin, ja armo-istuimen, joka sen päällä on, ja kaikki majan astiat,
8 Mo e palepale mo hono nāunau, mo e tuʻunga maama māʻoniʻoni mo hono nāunau kotoa pē, mo e feilaulauʻanga ʻoe meʻa namu kakala,
Pöydän ja sen astiat, ja puhtaan kynttilänjalan, ja kaikki sen kalut, ja myös savu-alttarin.
9 Mo e feilaulauʻanga ʻoe feilaulau tutu mo hono nāunau kotoa pē, mo e sene mo hono tuʻunga,
Polttouhri-alttarin ja kaikki sen kalut, ja myös pesoastian jalkoinensa,
10 Mo e ngaahi kofu ʻoe ngāue, mo e ngaahi kofu tapu kia ʻElone ko e taulaʻeiki, mo e ngaahi kofu ki hono ngaahi foha, ke nau ngāue ai ʻi he ngāue fakataulaʻeiki,
Ja virkavaatteet, ja papin Aaronin pyhät vaatteet, ja hänen poikainsa vaatteet, papin virkaan,
11 Mo e lolo tākai, mo e meʻa namu kakala ki he potu māʻoniʻoni: te nau fai ʻo fakatatau ki he meʻa kotoa pē kuo u fekau kiate koe.”
Voidellusöljyn ja suitsutuksen hajavista kaluista, pyhään: kaiken sen jälkeen, kuin minä olen sinulle käskenyt, pitää heidän tekemän.
12 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē,
Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
13 ke ke lea foki ki he fānau ʻa ʻIsileli, ʻo pehē, “Ko e moʻoni te mou tauhi hoku ngaahi Sāpate: he ko e fakaʻilonga ia ʻiate au mo kimoutolu ʻi homou ngaahi toʻutangata kotoa pē, koeʻuhi ke mou ʻilo ko au ko Sihova ʻoku ou fakatapui ʻakimoutolu.
Puhu Israelin lapsille, sanoen: teidän pitää kaiketi pitämän minun sabbatini; sillä se on merkki minun välilläni ja teidän, teidän suvuissanne, että te tietäisitte minun olevan Herran, joka teitä pyhitän.
14 Ko ia te mou tauhi ai ʻae Sāpate he ʻoku tapu ia kiate kimoutolu: ko ia kotoa pē ʻoku ʻuliʻi ia ko e moʻoni ʻe tāmateʻi ia: he ko ia kotoa pē ʻe fai ʻi ai ha ngāue, ʻe motuhi ʻae tangata ko ia mei hono kakai,
Sentähden pitäkäät sabbati; sillä se on teillä pyhä. Joka sen rikkoo, hänen pitää totisesti kuoleman; sillä kuka ikänänsä silloin työtä tekee, sen sielu pitää hävitettämän kansansa seasta.
15 ʻOku ngofua ke fai ʻae ngāue ʻi he ʻaho ʻe ono; ka ʻi hono fitu, ko e Sāpate ʻoe mālōlō, ko e māʻoniʻoni kia Sihova: ko ia kotoa pē ʻoku fai ha ngāue ʻi he ʻaho Sāpate, ko e moʻoni ʻe tāmateʻi ia.
Kuusi päivää pitää työtä tehtämän, mutta seitsemäntenä päivänä on sabbatin lepo, pyhä Herralle: kuka ikänänsä työtä tekee sabbatin päivänä, hänen pitää totisesti kuoleman.
16 Ko ia, ʻe tauhi ʻae Sāpate ʻe he fānau ʻa ʻIsileli, ke tokanga ki he Sāpate ʻi homou ngaahi toʻutangata kotoa pē, ko e fuakava maʻuaipē ia.
Sentähden pitäkään Israelin lapset sabbatin, että he sen pyhittäisivät, sukukunnissansa ijankaikkiseksi liitoksi.
17 Ko e fakaʻilonga ia ʻiate au mo e fānau ʻa ʻIsileli ʻo taʻengata: he naʻe ngaohi ʻe Sihova ʻi he ʻaho ʻe ono ʻae langi mo e fonua, pea naʻa ne tutuku ʻi hono fitu ʻoe ʻaho, pea fiemālie ai.”
Minun ja Israelin lasten välillä on se ijankaikkinen merkki; sillä kuutena päivänä teki Herra taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi, ja virvoitti itsensä.
18 Pea hili ʻene folofola kia Mōsese ʻi he moʻunga ko Sainai, naʻa ne ʻatu kiate ia ʻae maka ʻe ua ʻoe fuakava, ko e ongo maka, kuo tohi ʻaki ʻae louhiʻi nima ʻoe ʻOtua.
Ja sitte kuin Herra oli lopettanut puheensa Moseksen kanssa Sinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi todistuksen taulua, jotka olivat kivestä, Jumalan sormella kirjoitetut.
