Eseta 4

1 Pea ʻi he ʻilo ʻe Motekiai ʻaia kotoa pē kuo fai, naʻe haehae hono ngaahi kofu ʻe Motekiai, pea ʻai ʻae kofu tauangaʻa mo e efuefu, pea ʻalu ia kituʻa ki he loto kolo, pea tangi kalanga ia mo fakamamahi:

Kuin Mordekai ymmärsi kaikki mitä tapahtunut oli, repäisi hän vaatteensa, ja puetti itsensä säkillä ja tuhalla, ja meni keskelle kaupunkia ja huusi suurella äänellä ja surkiasti,

2 Pea naʻe haʻu ia, ʻio, ki he mata ʻoe matapā ʻoe tuʻi: he naʻe ʻikai ngofua ke hū ha tokotaha ki ai kuo kofu ʻi he kofu tauangaʻa.

Ja tuli kuninkaan portin eteen; sillä ei ollut luvallinen yhdenkään mennä kuninkaan portista sisälle, jonka yllä säkki oli.

3 Pea ko e potu puleʻanga kotoa pē naʻe hoko ki ai ʻae fekau ʻae tuʻi mo ʻene tuʻutuʻuni, naʻe ʻi ai ʻae mamahi lahi ʻi he kakai Siu, mo e ʻaukai, mo e tangi, mo e tangilāulau; pea naʻe tokoto ʻae tokolahi ʻi he kofu tauangaʻa mo e efuefu.

Ja Juudalaisilla oli suuri parku kaikissa maakunnissa, joihon kuninkaan sana ja käsky tuli, ja moni paastosi, itki ja murehti, ja makasi säkissä ja tuhassa.

4 Ko ia naʻe haʻu ai ʻae kau fefine ʻa Eseta mo ʻene kautauhi ʻo tala ia kiate ia. Pea naʻe mamahi lahi ʻaupito ai ʻae tuʻi fefine; pea ne fekau [ke ʻave ]ʻae ngaahi kofu ke fakakofuʻaki ʻa Motekiai, pea ke toʻo ʻo ʻave hono ngaahi kofu tauangaʻa meiate ia: ka naʻe ʻikai te ne maʻu ia.

Niin Esterin piiat ja hänen kamaripalveliansa tulivat ja ilmoittivat sen hänelle. Niin kuningatar peljästyi kovin, ja lähetti vaatteet Mordekain yllensä pukea, ja käski säkin panna yltänsä pois; mutta ei hän ottanut.

5 Pea naʻe fekau ʻe Eseta ke haʻu ʻa Hataki, ko e tokotaha ʻoe kau tangata tauhi ʻae tuʻi, ʻaia naʻe tuʻutuʻuni ia ʻe he tuʻi ke tauhi ia, pea ne tuku kiate ia ʻae fekau kia Motekiai, ke ʻilo pe ko e hā ia, pea kuo tupu ʻi he hā.

Niin Ester kutsui Hatakin kuninkaan kamaripalvelian, joka hänen edessänsä seisoi, ja käski hänen Mordekain tykö tiedustelemaan, mikä se on ja minkätähden hän niin teki?

6 Ko ia naʻe ʻalu atu ai ʻa Hataki kia Motekiai ki he hala lahi ʻoe kolo, ʻaia naʻe ʻi he mata ʻoe matapā ʻoe tuʻi.

Niin Hatak meni Mordekain tykö kaupungin kadulle kuninkaan portin eteen.

7 Pea naʻe fakahā kiate ia ʻe Motekiai ʻae meʻa kotoa pē kuo hoko kiate ia, pea mo e ngaahi paʻanga naʻe fakahā ʻe Hamani ke totongi ki he fale koloa ʻoe tuʻi koeʻuhi ko e kakai Siu, ke fakaʻauha ʻakinautolu.

Ja Mordekai sanoi hänelle kaikki, mitä hänelle tapahtunut oli, ja sen hopian, jonka Haman oli luvannut punnita kuninkaan tavaroihin Juudalaisten tähden, että he surmattaisiin.

8 Pea naʻa ne ʻatu foki kiate ia hono hiki ʻoe tohi ʻae fono naʻe fai ʻi Susani ke fakaʻauha ʻakinautolu, ke ne fakahā ia kia Eseta, pea ke fakahā ia kiate ia, pea ke fekau kiate ia ke ʻalu ia ki he tuʻi, ke fai ʻae hū kiate ia, pea ke fai ʻae kole ʻi hono ʻao maʻa hono kakai.

Ja hän antoi hänelle kirjoituksen siitä käskystä, joka Susanissa oli annettu, että he piti teloitettaman, osoittaaksensa sen Esterille ja antaaksensa hänelle tietää, että hän käskis hänen mennä kuninkaan tykö ja rukoilla häntä hartaasti kansansa edestä.

9 Pea naʻe haʻu ʻa Hataki ʻo tala kia Eseta ʻae ngaahi lea ʻa Motekiai.

Ja kuin Hatak tuli ja ilmoitti Esterille Mordekain sanat,

10 Pea naʻe toe lea ʻa Eseta kia Hataki, ʻo ne tuku kiate ia ʻae fekau kia Motekiai;

Puhui Ester Hatakille ja käski hänen Mordekaille (sanoa):

11 “ʻOku ʻilo ʻe he kau tamaioʻeiki kotoa pē ʻae tuʻi, mo e kakai kotoa pē ʻoe ngaahi puleʻanga ʻoe tuʻi ʻoku nau ʻilo, ke ʻilonga ha tokotaha, pe ko ha tangata pe ha fefine, ʻe hū ia ki he tuʻi ʻi he fale ʻi loto fale, pea naʻe ʻikai fekau, ʻoku ai ʻae fono pe taha ʻaʻana ke tāmateʻi ia, ka ko ia pe ʻe mafao atu ki ai ʻe he tuʻi ʻae tokotoko koula ke moʻui ai ia; pea kuo ʻikai ui au ke hū atu ki he tuʻi ʻi he ʻaho ʻe tolungofulu kuo hili ni.”

Kaikki kuninkaan palveliat ja kuninkaan maakuntain kansa tietävät, että kuka ikänä mies eli vaimo menee kuninkaan tykö sisimäiselle kartanolle, joka ei ole kutsuttu, hänen tuomionsa on, että hänen pitää kuoleman muutoin jos kuningas ojentaa kultaisen valtikan hänen puoleensa, että hän eläis; ja en minä ole kutsuttu kolmenakymmenenä päivänä kuninkaan tykö.

12 Pea naʻa nau tala kia Motekiai ʻae ngaahi lea ʻa Eseta.

Ja kuin Esterin sanat sanottiin Mordekaille,

13 Pea naʻe fekau ʻe Motekiai ke tala kia Eseta, “ʻOua naʻa ke mahalo te ke muʻaki hao koe ʻi he kakai Siu kotoa pē koeʻuhi ko hoʻo ʻi he fale ʻoe tuʻi.

Käski hän sanoa Esterille jälleen: älä luulekaan, ettäs vapahdat henkes paremmin kuin kaikki muut Juudalaiset, vaikka kuninkaan huoneessa olet.

14 He kapau te ke mātuʻaki longo pe koe ʻi he kuonga ni, ʻe hoko ai ʻae fakaʻataʻatā mo e fakamoʻui ʻoe kakai Siu mei ha potu ʻe taha: ka ko koe mo e fale ʻo hoʻo tamai ʻe fakaʻauha; pea ko hai ʻoku ne ʻiloʻi naʻa kuo ke hoko ai koe ki he puleʻanga koeʻuhi ko ha kuonga pehē ni?”

Sillä jos sinä tähän aikaan peräti vaikenet, niin Juudalaiset saavat kuitenkin avun ja pelastuksen muualta, ja sinä ja isäs huone pitää sitte hukkuman. Ja kuka tietää, ehkä olet sinä tämän ajan tähden tullut kuninkaan valtakuntaan?

15 Pea naʻe toki fekau ʻe Eseta kiate kinautolu ke ʻave kia Motekiai ʻae tali ni,

Ester käski Mordekaita vastata:

16 “ʻAlu pea fakakātoa fakataha ʻae ngaahi Siu kotoa pē ʻoku nofo ʻi Susani, pea ke mou ʻaukai koeʻuhi ko au, pea ʻoua naʻa mou kai pe inu ʻi he ʻaho ʻe tolu, [ʻi he pō], pe [ʻi he ]ʻaho: Ko au mo ʻeku kau fefine te mau ʻaukai foki: pea ko ia te u hū ai ki he tuʻi, ʻaia ʻoku ʻikai taau mo e fono: pea kapau te u mate ai, te u mate pē.”

Mene ja kokoo kaikki Juudalaiset, jotka Susanissa ovat, ja paastotkaat minun edestäni, ettette syö ettekä juo kolmena päivänä yöllä eli päivällä; minä paastoon myös piikoineni, ja niin minä menen kuninkaan tykö käskyäkin vastaan; jos minä hukun, niin minä hukun.

17 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Motekiai ʻi hono hala, pea fai ia ʻo fakatatau ki he fekau kotoa pē ʻa Eseta kiate ia.

Mordekai meni ja teki kaikki niinkuin Ester hänelle käski.