Teutalonome 31
1 Pea naʻe ʻalu ʻa Mōsese ʻo ne lea ʻaki ʻae ngaahi lea ni ki ʻIsileli kotoa pē.
Ja Moses meni ja puhui nämät sanat koko Israelin kanssa,
2 Pea naʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, “Ko e taʻu eni ʻe teau mo e taʻu ʻe uofulu ʻo hoku motuʻa he ʻaho ni; ʻoku ʻikai te u kei faʻa ʻalu kituaʻā mo haʻu ki lotoʻā: pea kuo pehē foki ʻe Sihova kiate au, ʻE ʻikai te ke ʻalu koe ki he kauvai ʻe taha ʻo Sioatani.
Ja sanoi heille: minä olen tänäpänä sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, en minä voi enää käydä ulos ja sisälle; siihen on Herra myös sanonut minulle: ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse.
3 Ko Sihova ko ho ʻOtua, ʻe ʻalu ia ʻo muʻomuʻa ʻiate koe, pea ʻe fakaʻauha ʻe ia ʻae ngaahi puleʻanga ni mei ho ʻao, pea te ke maʻu ʻakinautolu: pea ko Siosiua, ʻe ʻalu ia ʻo muʻomuʻa ʻiate koe, ʻo hangē ko e folofola ʻa Sihova.
Herra sinun Jumalas käy itse sinun edelläs, hän itse hukuttaa nämät pakanat sinun edestäs, niin että sinä omistat heitä. Josua käy sinun edelläs sen ylitse, niinkuin Herra on sanonut.
4 Pea ʻe fai ʻe Sihova kiate kinautolu ʻo hangē ko ʻene fai kia Sihoni pea kia Oki, ko e ongo tuʻi ʻae kau ʻAmoli, pea ki hona fonua, ʻaia naʻa ne fakaʻauha.
Ja Herra tekee heille, niinkuin hän teki Sihonille ja Ogille Amorilaisten kuninkaille ja heidän maallensa, jotka hän on hukuttanut.
5 Pea ʻe tukuange ʻakinautolu ʻe Sihova ʻi homou ʻao, koeʻuhi ke mou fai kiate kinautolu ʻo fakatatau ki he ngaahi fekau ʻaia kuo u fekau ni kiate kimoutolu.
Koska Herra antaa heidät teidän käteenne, niin tehkäät heidän kanssansa kaikkein käskyin jälkeen, jotka minä teille olen käskenyt.
6 Ke ke mālohi koe pea ke lototoʻa, ʻoua naʻa ke lilika, pea ʻoua naʻa ke manavahē kiate kinautolu: he ko Sihova ko ho ʻOtua, ko ia ia ʻoku mo ō mo koe; ʻe ʻikai te ne fakatukutukuʻi koe, pe liʻaki koe.”
Olkaat vahvat ja hyvässä turvassa, älkäät peljästykö ja kauhistuko heidän edessänsä; sillä Herra sinun Jumalas itse vaeltaa sinun kanssas; ei hän jätä sinua, eikä hylkää sinua.
7 Pea naʻe ui ʻe Mōsese kia Siosiua, ʻo ne pehē kiate ia ʻi he ʻao ʻo ʻIsileli kotoa pē, “Ke ke mālohi koe pea ke lototoʻa: he ko koe te ke ʻalu mo e kakai ni ki he fonua ʻaia naʻe fuakava ai ʻe Sihova ki heʻenau ngaahi tamai ke foaki, kiate kinautolu; pea te ke fakahoko ʻakinautolu ki ai kenau maʻu ia.
Ja Moses kutsui Josuan, ja sanoi hänelle koko Israelin silmäin edessä: ole vahva ja hyvässä turvassa, sillä sinä johdatat tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannonut on heille antaaksensa, ja sinä jaat tämän heille perimiseksi heidän keskellänsä.
8 Pea ko Sihova, ko ia ia ʻoku ʻalu muʻomuʻa ʻiate koe; ʻe ʻiate koe ia, ʻe ʻikai te ne fakatukutukuʻi koe, pe liʻaki koe; ʻoua naʻa ke manavahē, pea ʻoua naʻa ke puputuʻu.”
Mutta Herra, joka itse käy sinun edelläs, on sinun kanssas; ei hän jätä sinua, eikä myös hylkää sinua: älä pelkää, älä myös hämmästy.
9 Pea naʻe tohi ʻe Mōsese ʻae fono ni, pea ne ʻatu ia ki he kau taulaʻeiki ko e ngaahi foha ʻo Livai, ʻaia naʻe haʻamo ʻae puha ʻoe fuakava ʻa Sihova, pea ki he kau mātuʻa kotoa pē ʻo ʻIsileli.
Ja Moses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.
10 Pea naʻe fekau ʻe Mōsese kiate kinautolu, ʻo pehē, “ʻI he ngataʻanga ʻo hono fitu taʻu kotoa pē, pea ʻi he kātoanga ʻoe taʻu ʻoe tukuange, ʻi he kātoanga ʻoe ngaahi fale fehikitaki,
Ja Moses käski heille ja sanoi: aina joka seitsemän vuoden perästä, kun vapaa vuosi alkaa, lehtimajan juhlana,
11 ʻI he hoko mai ʻa ʻIsileli kotoa pē ʻi he ʻao ʻo Sihova ko ho ʻOtua ki he potu ʻaia te ne fili, ke ke lau ʻae fono ni ʻi he ʻao ʻo ʻIsileli kotoa pē kenau ongoʻi.
Kuin koko Israel tulee osoittamaan itsensä Herran sinun Jumalas eteen, siihen paikkaan, minkä hän valitsee, pitää sinun kuuluttaman tämän lain koko Israelin edessä heidän korvainsa kuullen.
12 Fakakātoa fakataha ʻae kakai, ʻae tangata, mo e fefine, mo e fānau, mo e muli ʻoku nofo ʻi ho ngaahi matapā, koeʻuhi kenau fanongo, pea kenau ʻilo, pea manavahē kia Sihova ko honau ʻOtua, pea tokanga ke fai ʻae ngaahi lea kotoa pē ʻoe fono ni:
Kokoo kansa sekä miehet että vaimot, lapset ja muukalaiset, jotka sinun porteissas ovat, kuulemaan ja oppimaan ja pelkäämään Herraa teidän Jumalaanne, pitämään ja tekemään kaikki tämän lain sanat.
13 Pea ko ʻenau fānau, ʻaia ʻoku teʻeki hoko ʻo ʻilo ha meʻa, kenau ongoʻi, pea ʻilo ke manavahē kia Sihova ko homou ʻOtua, ʻi he lolotonga ʻoku mou moʻui ʻi he fonua ʻaia ʻoku mou ʻalu ki ai ʻi he kauvai ʻe taha ʻo Sioatani ke maʻu ia.”
Ja että heidän lapsensa, jotka ei sitä tiedä, kuulisivat myös ja oppisivat pelkäämään Herraa teidän Jumalaanne kaikkena teidän elinaikananne, kuin te elätte siinä maassa, johon te menette Jordanin ylitse sitä omistamaan.
14 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, “Vakai, ʻoku ʻunuʻunu mai ʻa ho ngaahi ʻaho te ke mate ai: ui kia Siosiua, pea fakahā ʻakimoua ʻi he fale fehikitaki ʻoe kakai, koeʻuhi ke u tuku ha fekau kiate ia.” Pea naʻe ʻalu ʻa Mōsese mo Siosiua, ʻo na fakahā ʻakinaua ʻi he fale fehikitaki ʻoe kakai.”
Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun aikas, jona sinä kuolet, on juuri läsnä; kutsu Josua, ja seisokaat seurakunnan majassa, että minä antaisin hänelle käskyn. Ja Moses meni Josuan kanssa, ja he seisoivat seurakunnan majassa.
15 Pea naʻe fakahā ʻa Sihova ʻi he fale fehikitaki ʻi he pou ʻoe ʻao: pea naʻe tuʻu ʻae pou ʻoe ʻao ʻi ʻolunga ʻi he matapā ʻoe fale fehikitaki.
Ja Herra ilmestyi majassa, pilven patsaassa, ja pilven patsas seisoi majan ovella.
16 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, “Vakai, te ke mohe koe mo hoʻo ngaahi tamai: pea ʻe tuʻu hake ʻae kakai ni, ʻo ʻalu ʻo fai angahala ki he ngaahi ʻotua ʻoe kau muli ʻoe fonua, ʻaia ʻoku nau ʻalu ki ai ke nonofo mo kinautolu, pea tenau liʻaki au, ʻo liʻaki ʻae fuakava ʻaia kuo u fai mo kinautolu.
Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun pitää lepäämän isäis kanssa; ja tämä kansa nousee ja juoksee huoruuteen maan epäjumalain jälkeen, kuhun he menevät, hylkäävät minun, ja rikkovat sen liiton, jonka minä tein heidän kanssansa.
17 Pea ʻe tupu ai ʻeku houhau kiate kinautolu ʻi he ʻaho ko ia, pea te u liʻaki ʻakinautolu, pea te u fufū hoku fofonga meiate kinautolu, pea ʻe fakaʻosiʻosi ʻakinautolu, pea ʻe hoko ʻae ngaahi kovi lahi mo e ngaahi mamahi lahi kiate kinautolu; ko ia tenau lea ai ʻi he ʻaho ko ia, ʻIkai kuo hoko ʻae ngaahi kovi ni kiate kitautolu, koeʻuhi ʻoku ʻikai ʻiate kitautolu ʻa hotau ʻOtua?
Niin minun vihani silloin julmistuu heidän päällensä, ja minä hylkään heitä ja peitän kasvoni heidä edestänsä, että he hukutetaan, ja paljo pahuutta ja ahdistusta käy heidän päällensä; ja he sanovat sinä päivänä: eikö nämät pahuudet ole tapahtuneet minulle, ettei minun Jumalani ole minun kanssani?
18 Pea ko e moʻoni teu fufū hoku fofonga ʻi he ʻaho ko ia mei he ngaahi kovi kotoa pē ʻaia kuo ʻosi ʻenau fai, ko e meʻa ʻi heʻenau tafoki ki he ngaahi ʻotua kehe.
Mutta minä peräti peitän kasvoni kasvoni sillä ajalla, kaiken sen pahuuden tähden, jonka he tehneet ovat, että he ovat itsensä kääntäneet muiden jumalain tykö.
19 Pea ko eni, mo tohi ʻae hiva ni maʻamoutolu pea ako ʻaki ia ki he fānau ʻa ʻIsileli: ʻai ia ki honau ngutu, koeʻuhi ke hoko ʻae hiva ni ko e fakamoʻoni kiate au, ki he fānau ʻa ʻIsileli.
Niin kirjoittakaat nyt teillenne tämä virsi, ja opettakaat se Israelin lapsille, asettakaat se heidän suuhunsa, että tämä virsi olis minulle todistajaksi Israelin lapsia vastaan.
20 Koeʻuhi ʻi he hili ʻeku ʻomi ʻakinautolu ki he fonua ʻaia naʻaku fuakava ai ki heʻenau ngaahi tamai, ʻaia ʻoku mahutāfea ʻi he huʻahuhu mo e honi; pea hili ʻenau kai ʻo fakamākona ʻakinautolu, pea [nau ]hoko ʻo sino; tenau toki tafoki ki he ngaahi ʻotua kehe, ʻo tauhi ʻakinautolu, fakahouhauʻi au, pea liʻaki ʻeku fuakava.
Sillä minä johdata heidät siihen maahan, jonka minä vannoin heidän isillensä, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ja kuin he syövät ja tulevat ravituiksi ja lihavaksi, kääntävät he teitänsä muiden jumalain tykö, ja palvelevat niitä, ja pilkkaavat minua ja rikkovat minun liittoni.
21 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻi he hoko ʻae ngaahi kovi lahi mo e mamahi lahi kiate kinautolu, ʻe fakaʻilo ʻenau kovi ʻe he hiva ni ʻo hangē ha fakamoʻoni; koeʻuhi ʻe ʻikai ngalo ia mei he ngutu ʻo honau hako: he ʻoku ou ʻilo ʻenau mahalohalo ni ʻaia ʻoku nau feʻaluʻalu fano ʻo fai ni, ʻi he teʻeki ai te u ʻomi ʻakinautolu ki he fonua ʻaia naʻaku fuakava ki ai.”
Ja kuin suuri pahuus ja ahdistus käsittää heidät, niin tämä virsi vastaa heitä todistukseksi, sillä ei sitä pidä unhotettaman heidän siemenensä suussa; sillä minä tiedän heidän ajatuksensa, joita he tänäpänä ajattelevat, ennen kuin minä johdatan heitä siihen maahan, josta minä vannonut olen.
22 Ko ia naʻe tohi ai ʻe Mōsese ʻae hiva ni ʻi he ʻaho pe ko ia, ʻo ne akoʻi ia ki he fānau ʻa ʻIsileli.
Ja Moses kirjoitti tämän virren sinä päivänä, ja opetti sen Israelin lapsille.
23 Pea naʻa ne tuku kia Siosiua ko e foha ʻo Nuni ʻae fekau, ʻo ne pehē, “Ke ke mālohi koe pea ke lototoʻa: koeʻuhi te ke fakahoko ʻae fānau ʻa ʻIsileli ki he fonua ʻaia naʻaku fuakava ai kiate kinautolu: pea te u ʻiate koe.”
Ja käski Josualle Nunin pojalle, ja sanoi: ole vahva ja urhoollinen, sillä sinä johdatat Israelin lapset siihen maahan, josta minä vannoin heille: ja minä olen sinun kanssas.
24 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he fakaʻosi ʻe Mōsese ʻae tohi ʻoe ngaahi lea ʻoe fono ni ki he tohi, ʻo aʻu atu ki hono kakato,
Kuin Moses oli nämät lain sanat kirjoittanut kirjaan, ja ne lopettanut,
25 “Naʻe fekau ʻe Mōsese ki he kau Livai, ʻaia naʻe haʻamo ʻae puha ʻoe fuakava ʻa Sihova, ʻo pehē,
Käski hän Leviläisille, jotka Herran liitonarkkia kantoivat, sanoen:
26 “ʻAve ʻae tohi ni ʻoe fono, pea ʻai ia ki he kaokao ʻoe puha ʻae fuakava ʻa Sihova ko homou ʻOtua, koeʻuhi ke ʻi ai ia ko e meʻa fakamoʻoni kiate koe.
Ottakaat tämä lakikirja ja laskekaat Herran teidän Jumalanne liitonarkin sivulle, että se olis siinä todistukseksi sinua vastaan.
27 He ʻoku ou ʻilo hoʻo talangataʻa, mo hoʻo kia kekeva: Vakai, ʻi heʻeku kei moʻui mo kimoutolu he ʻaho ni, kuo mou fai talangataʻa kia Sihova; kae muʻa hake ʻo kau ka mate!
Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutes ja niskuruutes: katso, tänäpänä minun vielä eläissäni teidän kanssanne, olette te tottelemattomat Herraa vastaan, kuinka paljo enemmin minun kuolemani jälkeen?
28 “Fakakātoa mai kiate au ʻae kau mātuʻa kotoa pē ʻo homou ngaahi faʻahinga, mo homou kau matāpule, koeʻuhi ke u lea ʻaki ʻae ngaahi lea ni ʻi honau telinga, pea ui ki langi mo māmani ke fakamoʻoni kiate kinautolu.
Niin kootkaat minun eteeni kaikki vanhimmat teidän sukukunnissanne ja teidän esimiehenne, että minä puhuisin nämät sanat heidän korvainsa kuullen ja ottaisin taivaan ja maan todistajaksi heitä vastaan.
29 He ʻoku ou ʻilo ʻo kau ka mate te mou fakahalaʻi ʻaupito ʻakimoutolu, pea tafoki mei he hala ʻaia kuo u fekau kiate kimoutolu; pea ʻe tō ʻae kovi kiate kimoutolu ʻi he ngaahi ʻaho ʻamui; ko e meʻa ʻi hoʻomou fai kovi ʻi he ʻao ʻo Sihova, ke fakatupu ai hono houhau ʻi he ngāue ʻa homou nima.”
Sillä minä tiedän, että te minun kuolemani jälkeen peräti turmellaan, ja poikkeette siltä tieltä, jonka minä teille käskenyt olen; niin teille tapahtuu onnettomuus viimeisillä ajoilla, että teitte pahaa Herran silmäin edessä ja vihoititte hänen teidän kättenne töiden kautta.
30 Pea naʻe lea ʻa Mōsese kae fanongo ʻae fakataha ʻoe kakai kotoa pē ʻa ʻIsileli ki he ngaahi lea ʻoe hiva ni, ʻo aʻu ki hono ngataʻanga.
Niin Moses puhui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän veisun sanat hamaan loppuun asti.
