ʻAmosi 1
1 Ko e ngaahi lea ʻa ʻAmosi, ʻaia naʻe ʻi he kau tauhimanu ʻo Tikoa, ko e meʻa naʻa ne mamata ai ʻoku kau ki ʻIsileli ʻi he ngaahi ʻaho ʻo ʻUsaia ko e tuʻi ʻo Siuta, pea ʻi he ngaahi ʻaho ʻo Selopoami ko e foha ʻo Soasi ko e tuʻi ʻo ʻIsileli, ʻi hono ua taʻu naʻe muʻomuʻa ʻi he mofuike.
Tämä on se, minkä Amos, joka paimenien seassa Tekoassa oli, näki Israelissa, Ussian Juudan kuninkaan ajalla, ja Jerobeamin Joaksen pojan, Israelin kuninkaan ajalla, kahta vuotta ennen maan järistystä.
2 Pea naʻa ne pehē, “ʻE ʻuʻulu ʻa Sihova mei Saione, pea ʻe fakaongo hono leʻo mei Selūsalema; pea ko e ngaahi fale ʻoe kau tauhimanu ʻe tangi, pea ʻe mōmoa ʻae tumutumu ʻo Kameli.”
Ja sanoi: Herra on Zionista kiljuva, ja Jerusalemista antaa hän äänensä kuulla, että paimenien laidun surkiana oleman pitää, ja Karmeli ylhäältä kuivuman.
3 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Koeʻuhi ko e talangataʻa ʻe tolu ʻa Tamasikusi, pea mo hono fā, ʻe ʻikai te u fakaafe ʻae tautea mei ai; he kuo nau haha ʻa Kiliati ʻaki ʻae ngaahi meʻa haha ukamea:
Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Damaskun vian tähden en tahdo minä häntä säästää, että he Gileadin rautaisilla vaunuilla runtelivat.
4 Pea te u fekau ʻae afi ki he fale ʻo Hasaeli, ʻaia te ne kai ʻo ʻosi ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻo Penihatati.
Vaan minä lähetän tulen Hasaelin huoneesen; sen pitää Benhadadin huoneet kuluttaman.
5 Te u fesiʻi foki ʻae vaʻa ʻo Tamasikusi, pea te u motuhi ʻae kakai mei he toafa ko ʻAveni, pea mo ia ʻoku maʻu ʻae tokotoko mei he fale ʻo ʻIteni: pea ʻe ʻalu pōpula ʻae kakai Silia ki Kili,” he ʻoku pehē ʻe Sihova.
Ja rikon Damaskun salvat, ja hävitän Avenin laakson asuvaiset, ja sen, joka valtikkaa pitää, siitä kauniista huoneesta; niin että Syrian kansa pitää Kiriin vietämän, sanoo Herra.
6 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Koeʻuhi ko e talangataʻa ʻe tolu ʻa Kesa, pea mo hono fā, ʻe ʻikai te u fakaafe [ʻae tautea ]mei ai; he naʻa nau ʻave pōpula ʻae kau pōpula kotoa pē, koeʻuhi ke nau tuku ʻakinautolu ki ʻItomi:
Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Gatsan vian tähden en minä tahdo häntä säästää, että he ovat vangitut vielä vanginneet, ja heidät Edomiin ajaneet.
7 Ka te u fekau ʻae afi ki he ʻā ʻo Kesa, ʻaia te ne kai ʻo ʻosi ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻi ai:
Vaan minä lähetän tulen Gatsan muuriin, joka heidän huoneensa pitää kuluttaman.
8 Pea te u motuhi ʻae kakai mei ʻAsitoti, pea mo ia ʻoku maʻu ʻae tokotoko mei ʻAsikeloni, pea te u hiki hoku nima ki ʻEkiloni: pea ko e toenga ʻoe kau Filisitia ʻe ʻauha,” he ʻoku pehē ʻe Sihova.
Ja tahdon Asdodin asuvaiset, ja sen, joka valtikkaa pitää, Askalonista hävittää; ja minun käteni on oleva Akronia vastaan, niin että hukkuman pitää, mitä Philistealaisista jäänyt on, sanoo Herra, Herra.
9 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Koeʻuhi ko e talangataʻa ʻe tolu ʻa Taia, pea mo hono fā, ʻe ʻikai te u fakaafe [hono tautea ]ʻo ia; he naʻa nau tuku ʻae kau pōpula kotoa pē ki ʻItomi, pea naʻe ʻikai te nau manatuʻi ʻae fuakava fakakāinga:
Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Tyron vian tähden en tahdo minä häntä säästää, että he ovat vangit edemmä Edomin maata ajaneet, ja ei ole muistaneet veljesten liittoa.
10 Ka te u fekau ʻae afi ki he ʻā ʻo Taia, ʻaia te ne kai ʻo ʻosi ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻi ai.”
Vaan minä tahdon tulen Tyron muuriin lähettää, jonka pitää kuluttaman hänen huoneensa.
11 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Koeʻuhi ko e talangataʻa ʻe tolu ʻa ʻItomi, pea mo hono fā, ʻe ʻikai te u fakaafe [hono tautea ]ʻo ia; he naʻa ne tuli hono tokoua ʻaki ʻae heletā, pea naʻe liʻaki ʻae manavaʻofa, pea naʻe haeʻi ʻe ia ʻi heʻene ʻita maʻuaipē, pea naʻa ne fakatolonga ʻene lili ʻo taʻengata:
Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Edomin vian tähden en tahdo minä häntä säästää, että hän on veljeänsä miekalla vainonnut, ja turmellut halunsa, ja on ollut aina hänelle paha vihoillansa ja alati hirmuisuutensa näyttänyt.
12 Ka te u fekau ʻae afi ki Timani, ʻaia ʻe kai ʻo ʻosi ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻo Posila.”
Vaan minä lähetän tulen Temaniin, jonka pitää kuluttaman Botsran huoneet.
13 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Koeʻuhi ko e talangataʻa ʻe tolu ʻae fānau ʻa ʻAmoni, pea mo hono fā, ʻe ʻikai te u fakaafe [honau tautea]; he naʻa nau haeʻi ʻae kau fefine feitama ʻi Kiliati, koeʻuhi ke nau totolo mai honau mata fonua:
Näin sanoo Herra: kolmen ja neljän Ammonin lasten vian tähden en tahdo minä heitä säästää, että he ovat raskaat vaimot halki leikanneet Gileadissa, levittääksensä rajojansa.
14 Ka te u tutu ʻae afi ʻi he ʻā ʻo Lapa, pea te ne kai ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻo ia, ʻi he kaila ʻi he ʻaho ʻoe tau, mo e afā ʻi he ʻaho ʻoe ʻahiohio:
Vaan minä sytytän tulen Rabban muuriin; sen pitää kuluttaman hänen huoneensa. Niinkuin sodan aikana parutaan, ja niinkuin tuuli tulee tuulispään aikana:
15 Pea ʻe ʻalu honau tuʻi ki he pōpula, ʻaia mo hono ngaahi houʻeiki fakataha,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
Niin pitää myös heidän kuninkaansa ja päämiehensä ynnä vietämän pois vangittuina, sanoo Herra.
