< ʻAmosi 7 >

1 ‌ʻOku pehē hono fakahā mai kiate au ʻe he ʻEiki ko e ʻOtua; pea vakai, naʻa ne ngaohi ʻae ngaahi heʻe ʻi he kamataʻanga ʻoe tupu hake ʻae taʻu tokamui; pea vakai, ko e tokamui ia hili ʻae tuʻusi maʻa e tuʻi.
Niin Herra, Herra osoitti minulle näyssä; ja katso, yksi seisoi, joka heinäsirkkoja teki, juuri silloin, kuin oras rupesi käymään ylös, toisen kerran sittekuin kuningas oli antanut niittää.
2 Pea naʻe hoko, hili ʻenau kai ʻo ʻosi ʻae mohuku ʻoe fonua, pea ne u pehē, “ʻE Sihova ko e ʻOtua, ʻoku ou kole kiate koe, ke ke fakamolemole: ʻe toetuʻu ʻa Sēkope ia hai? He ʻoku siʻi ia.”
Kuin ne niin tahtoivat kaiken tulon syödä maalta, sanoin minä: voi Herra, Herra, ole armollinen! kuka tahtoo Jakobin taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
3 Naʻe fakatomala ʻa Sihova ʻi he meʻa ni: ʻoku pehē ʻe Sihova, “ʻE ʻikai hoko ia.”
Niin Herra katui sitä: ei sen pidä tapahtuman, sanoi Herra.
4 ‌ʻOku pehē hono fakahā mai kiate au ʻe he ʻEiki ko e ʻOtua; pea vakai, naʻe ui ʻe he ʻEiki ko e ʻOtua ke tau ʻaki ʻae afi, pea naʻa ne kai ʻae moana lahi, pea ne folo ʻae vahe ʻe taha?
Niin Herra, Herra osoitti minulla näyssä, ja katso, Herra, Herra kutsui tulen rankaisemaan, jonka piti suuren syvyyden syömän, ja se söi jo parhaan osan.
5 Pea naʻaku toki pehē, ʻE Sihova ko e ʻOtua, “ʻOku ou kole kiate koe ke tuku ʻā: ʻe toetuʻu ʻa Sēkope ʻia hai? He ʻoku siʻi ia.”
Niin minä sanoin: voi Herra, Herra, lakkaa nyt, kuka tahtoo Jakobia taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
6 Naʻe fakatomala ʻa Sihova ʻi he meʻa ni: ʻoku pehē ʻe he ʻEiki ko e ʻOtua, “ʻE ʻikai hoko eni foki.”
Niin Herra katui myös sitä: ei senkään pidä tapahtuman, sanoi Herra, Herra.
7 Naʻe pehē ʻene fakahā mai ia kiate au: pea vakai, naʻe tuʻu ʻae ʻEiki ʻi he fukahi ʻā naʻe ngaohi ki he afo fuofua, pea naʻe ʻai ʻae afo fuofua ʻi hono nima.
Mutta hän osoitti minulle tämän näyssä, ja katso, Herra seisoi muurin päällä, joka mittanuoralla mitattu oli, ja hän piti mittanuoran kädessänsä.
8 Pea naʻe pehē ʻe Sihova kiate au, “ʻAmosi, ko e hā ʻoku ke mamata ai?” Pea naʻaku pehē, “Ko e afo fuofua.” Pea ne pehē ʻe he ʻEiki, “Vakai, te u ʻai ʻae afo fuofua ki he lotolotonga ʻo hoku kakai ko ʻIsileli: ʻikai te u toe laka ʻiate kinautolu:
Ja Herra sanoi minulle: mitäs näet, Amos? minä sanoin: mittanuoran. Herra sanoi: katso, minä tahdon vetää mittanuoran keskelle minun kansaani Israelia, ja en käy enään häntä ohitse.
9 Pea ʻe lala ʻae ngaahi potu māʻolunga ʻo ʻAisake, pea ʻe ngaongao ʻae ngaahi falelotu ʻo ʻIsileli; pea te u tuʻu hake mo e heletā ki he fale ʻo Selopoami.”
Vaan Isaakin korkeudet pitää autioksi tuleman, ja Israelin pyhyydet pitää hävitettämän; ja minä tahdon nostaa miekan Jerobeamin huonetta vastaan.
10 Pea ne toki fekau ʻe ʻAmasia ko e taulaʻeiki ʻi Peteli, kia Selopoami ko e tuʻi ʻo ʻIsileli, ʻo pehē, “Kuo angatuʻu ʻa ʻAmosi kiate koe ʻi he lotolotonga ʻoe fale ʻo ʻIsileli: ʻe ʻikai faʻa kātaki ʻe he fonua ʻa ʻene ngaahi lea kotoa pē.
Niin Betelin pappi Amatsia lähetti Israelin kuninkaan tykö, sanoen: Amos tekee kapinan sinua vastaan Israelin huoneessa, eipä maakaan voi kaikkia hänen sanojansa kärsiä.
11 Koeʻuhi ʻoku pehē ʻe ʻAmosi, ‘ʻE mate ʻa Selopoami ʻi he heletā, pea ko e moʻoni ʻe taki pōpula ʻa ʻIsileli mei honau fonua ʻonautolu.’”
Sillä näin sanoo Amos: Jerobeamin täytyy miekalla kuolla, ja Israel pitää vietämän vangittuna pois maastansa.
12 Pea ne pehē foki ʻe ʻAmasia kia ʻAmosi, “ʻA koe ʻoku mamata meʻa, ʻalu, puna atu ki he fonua ʻo Siuta, pea kai ai ʻae mā, mo kikite ai:
Ja Amatsia sanoi Amokselle: sinä näkiä, mene pois, ja ennusta siellä.
13 Kae ʻoua naʻa toe kikite ʻi Peteli he ko e falelotu ia ʻoe tuʻi, pea ko e nofoʻanga ʻoe tuʻi.”
Ja älä Betelissä enään ennusta; se on kuninkaan pyhä sia ja valtakunnan huone.
14 Pea naʻe tali ʻe ʻAmosi, ʻo ne pehē kia ʻAmasia, “Naʻe ʻikai ko e palōfita au, pe ko e foha ʻo ha palōfita; ko e tangata tauhimanu au, pea ko e tānaki [au ]ʻoe fua ʻoe sukamino:
Amos vastasi ja sanoi Amatsialle: en minä ole propheta enkä prophetan poika, vaan minä olen karjan paimen ja marjain hakia.
15 Pea naʻe ʻave au ʻe Sihova ʻi heʻeku muimui ki he fanga manu, pea naʻe pehē ʻe Sihova kiate au, ‘ʻAlu, ʻo kikite ki hoku kakai ko ʻIsileli.’
Mutta Herra otti minun karjasta, ja sanoi minulle: mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.
16 Pea ko eni, fanongo koe ki he folofola ʻa Sihova: ʻoku ke pehē, ‘ʻOua naʻa kikite ki ʻIsileli, pea ʻoua naʻa tō [hoʻo lea ]ki he fale ʻo ʻAisake.’
Niin kuule siis Herran sanaa: sinä sanot: älä ennusta Israelia vastaan, älä myös puhu Isaakin huonetta vastaan;
17 Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova; ‘ʻE hoko ho uaifi ko e fefine feʻauaki ʻi he kolo, pea ko ho ngaahi foha mo ho ngaahi ʻofefine, ʻe tō ʻi he heletā, pea ʻe vahevahe ho fonua ʻaki ʻae afo; pea te ke mate ʻi ha fonua pani ʻuli: pea ʻe ʻalu moʻoni ʻa ʻIsileli mei hono fonua ki he pōpula.’”
Sentähden sanoo Herra näin: sinun emäntäs pitää kaupungissa raiskattaman, ja sinun poikas ja tyttäres pitää miekalla lankeeman, ja sinun peltos pitää nuoralla jaettaman; mutta itse sinun pitää saastaisessa maassa kuoleman, ja Israel pitää ajettaman peräti pois maastansa.

< ʻAmosi 7 >