2 Samuela 21
1 Hili ia naʻe ai ʻae honge ʻi he taʻu ʻe tolu ʻi he ngaahi ʻaho ʻo Tevita ʻi he ngaahi taʻu tukufakaholo; pea naʻe fakafehuʻi ʻe Tevita kia Sihova. Pea naʻe pehē mai ʻe Sihova, “Ko e meʻa ʻeni ʻia Saula, pea koeʻuhi ko hono fale kuo pani toto, he naʻa ne tāmateʻi ʻae kakai Kipione.”
Ja Davidin aikana oli kallis aika kolme vuotta järjestänsä: ja David etsi Herran kasvoja. Ja Herra sanoi, Saulin tähden ja sen verihuoneen tähden, että hän tappoi Gibeonilaiset.
2 Pea naʻe ui ʻe he tuʻi ki he kakai Kipione, ʻo ne pehē kiate kinautolu: (ka ko eni naʻe ʻikai ʻoe fānau ʻa ʻIsileli ʻae kakai Kipione, ka ko e toenga ʻoe kau ʻAmoli; pea kuo fefuakavaʻaki mo kinautolu ʻae fānau ʻa ʻIsileli: pea naʻe kumi ʻe Saula ke tāmateʻi kinautolu ko e meʻa ʻi heʻene fai velenga ki he fānau ʻa ʻIsileli mo Siuta.)
Niin kuningas antoi kutsua Gibeonilaiset ja sanoi heille. Mutta Gibeonilaiset ei olleet Israelin lapsista, vaan jääneistä Amorilaisista: ja Israelin lapset olivat vannoneet heille, ja Saul etsi heitä lyödäksensä vihansa kiivaudessa Israelin ja Juudan lasten edessä.
3 Ko ia naʻe pehē ai ʻe Tevita ki he kau Kipione, “Ko e hā te u fai maʻamoutolu? Pea te u fai ʻaki ʻae hā ʻae fakalelei, koeʻuhi ke mou tāpuakiʻi ʻae tofiʻa ʻo Sihova?”
Niin sanoi David Gibeonilaisille, mitä minun pitää teille tekemän? ja millä minun pitää sen sovittaman, että te siunaisitte Herran perikuntaa?
4 Pea naʻe pehē ʻe he kakai Kipione kiate ia, “ʻE ʻikai te mau maʻu ha siliva pe ha koula meia Saula pe mei hono fale; pea ʻe ʻikai te ke tāmateʻi ha tangata ʻi ʻIsileli koeʻuhi ko kimautolu.” Pea naʻe talaange ʻe ia, “Ko e meʻa te mou lea ki ai, ko ia pe te u fai maʻamoutolu.”
Niin vastasivat häntä Gibeonilaiset, ei ole meillä tekemistä hopiasta eli kullasta Saulin ja hänen huoneensa kanssa, eikä myös että joku surmattaisiin Israelista. Hän sanoi, mitä te tahdotte, että minä teille tekisin?
5 Pea naʻa nau pehēange ki he tuʻi, “ʻIlonga ʻae tangata ʻaia naʻe keina kimautolu, pea naʻa ne fakakaukau ke tuʻusi mo fakaʻauha kimautolu ke ʻoua naʻa mau kei nofo ʻi ha potu fonua ʻo ʻIsileli,
He sanoivat kuninkaalle, sen miehen, joka meitä hukutti ja aikoi semmoista meitä vastaan, että meidän piti tuleman niin hävitetyksi, ettei meidän pitänyt seisovaiset oleman kaikissa Israelin maan rajoissa.
6 Tuku ke ʻomi kiate kimautolu ʻae kau tangata ʻe toko fitu mei hono ngaahi foha ʻoʻona, pea te mau tautau kinautolu kia Sihova ʻi Kipea ʻo Saula, ʻaia naʻe fili ʻe Sihova.” Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi, “Te u ʻatu [ʻakinautolu].”
Hänen huoneestansa annettakaan meille seitsemän miestä hirttääksemme heitä Herran edessä Saulin Gibeassa, Herran valitun. Kuningas sanoi, minä annan heidät teille.
7 Ka naʻe fakahaofi ʻe he tuʻi ʻa Mifiposeti, ko e foha ʻo Sonatane ko e foha ʻo Saula, koeʻuhi ko e fuakava ʻia Sihova naʻe ʻiate kinaua ʻaia naʻe fefaiʻaki ʻe Tevita mo Sonatane ko e foha ʻo Saula.
Mutta kuningas armahti MephiBosetia, Jonatanin Saulin pojan poikaa, sen Herran valan tähden, joka oli heidän välillänsä, Davidin ja Jonatanin Saulin pojan välillä.
8 Ka naʻe ʻave ʻe he tuʻi ʻae ongo tama ʻa Lisipa ko e taʻahine ʻa ʻAia, ʻaia naʻa ne fānau kia Saula, ko ʻAlamoni pea mo Mifiposeti; pea mo e tama ʻe toko nima ʻo Mikale ko e ʻofefine ʻo Saula, ʻaia naʻa ne fanauʻi kia ʻAtilili ko e foha ʻo Pasilai ko e tangata Mihola:
Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan Aijan tyttären poikaa, jotka hän Saulille synnyttänyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi Mikalin Saulin tyttären poikaa, jotka hän Hadrielille Barsillain pojalle synnyttänyt oli, joka oli Meholatilainen.
9 Pea naʻa ne tukuange kinautolu ki he nima ʻoe kakai Kipione, pea naʻa nau tautau ʻakinautolu ʻi he moʻunga ʻi he ʻao ʻo Sihova: pea naʻe tō hifo fakataha ʻakinautolu ʻe toko fitu, pea naʻe tāmateʻi kinautolu ʻi he ngaahi ʻaho ʻoe ututaʻu, ʻi he ngaahi ʻuluaki ʻaho, ʻi he kamataʻanga ʻoe utu ʻae paʻale.
Ja hän antoi ne Gibeonilaisten käsiin, ja he hirttivät ne vuorella Herran eteen. Ja ne seitsemän lankesivat yhdellä haavalla: ja niin he surmattiin ensimäisinä päivinä elonajasta, ohran leikkaamisen alussa.
10 Pea naʻe toʻo ʻae tauangaʻa ʻe Lisipa ko e taʻahine ʻo ʻAia, mo ne folofolahi ia maʻana ʻi he funga maka, talu mei he kamataʻanga ʻoe ututaʻu ʻo aʻu ki heʻene tō hifo ʻae vai ki ai mei he langi, pea naʻe ʻikai te ne tuku ʻae fanga manupuna ʻoe ʻatā ke tuʻu ki ai ʻi he ʻaho, pe ko e fanga manu ʻoe fonua ʻi he pō.
Niin Ritspa Aijan tytär otti säkin ja levitti sen kalliolle elon alusta, siihenasti että vesi olis pisaroinnut taivaasta heidän päällensä, eikä sallinut taivaan lintuja tulla heidän päällensä päivällä, eikä metsän petoja yöllä.
11 Pea naʻe tala kia Tevita ʻae meʻa naʻe fai ʻe Lisipa koe taʻahine ʻo ʻAia koe sinifu ʻo Saula.
Ja ilmoitettiin Davidille, mitä Ritspa, Aijan tytär, Saulin jalkavaimo, tehnyt oli.
12 Pea naʻe ʻalu ʻa Tevita ʻo ne ʻomi ʻae ngaahi hui ʻo Saula, pea mo e ngaahi hui ʻo Sonatane ko hono foha, mei he kakai ʻo Sepesi-Kiliati, ʻakinautolu naʻe ʻave fakafufū ia mei he hala ʻi Pete-Sani, ʻaia naʻe tautau ia ʻi ai ʻe he kakai Filisitia, hili ʻae tāmateʻi ʻa Saula ʻe he kau Filisitia ʻi Kilipoa:
Ja David läksi matkaan ja otti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabeksen asuvilta Gileadissa, jotka he Betsanin kadulta varastaneet olivat, jossa Philistealaiset heitä ripustaneet olivat siihen aikaan, kuin he surmasivat Saulin Gilboassa;
13 Pea naʻa ne ʻomi mei ai ʻae ngaahi hui ʻo Saula, mo e ngaahi hui ʻo Sonatane ko hono foha; pea naʻa nau tānaki ʻae ngaahi hui ʻonautolu naʻe tautau.
Ja otti sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; ja he kokosivat myös niiden luut, jotka ripustetut olivat;
14 Pea naʻa nau tanu ʻae ngaahi hui ʻo Saula mo Sonatane ko hono foha ʻi he fonua ʻo Penisimani ʻi Sela, ki he faʻitoka ʻo Kisi ko ʻene tamai: pea naʻa nau fai ʻae meʻa kotoa pē ʻaia naʻe fekauʻi ʻe he tuʻi. Pea hili ia naʻe ongongofua ʻae ʻOtua[ki he kole ]koeʻuhi ko e fonua.
Ja he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut BenJaminin maahan Zelaan, hänen isänsä Kisin hautaan, ja he tekivät kaikki niinkuin kuningas heille käskenyt oli: ja niin Jumala sovitettiin sitte maakunnalle.
15 Ka ko eni foki naʻe toe fai ʻae tau ki ʻIsileli ʻe he kakai Filisitia; pea naʻe ʻalu hifo ʻa Tevita, pea mo ʻene kau tamaioʻeiki mo ia, [ʻonau ]tauʻi ʻae kakai Filisitia, pea naʻe fakaʻaʻau ke vaivai ʻa Tevita.
Niin taas nousi Philistealaisten sota Israelia vastaan. Ja David meni sotimaan palvelioinensa Philistealaisia vastaan; ja David väsyi.
16 Pea ko Isipo-Pinopi, ko e tokotaha ʻi he fānau ʻa Lafa, ʻaia naʻe tatau ʻae mamafa ʻo hono mui tao mo e [sikeli ]palasa ʻe tolungeau, kuo ʻai ʻe ia ha mahafu foʻou, pea naʻa ne ʻamanaki ke tāmateʻi ʻa Tevita.
Niin Jesbibenob, joka oli Raphan lapsia, jonka keihään ota painoi kolmesataa sikliä vaskea, ja jolla oli uudet sota-aseet, alkoi surmata Davidin.
17 Ka naʻe tokoni kiate ia ʻe ʻApisai ko e tama ʻo Seluia, ʻo ne taaʻi ʻae tangata Filisitia, ʻo ne tāmateʻi ia. Pea naʻe toki fuakava ʻae kau tangata ʻo Tevita kiate ia, ʻo pehē, “ʻE ʻikai siʻi te ke toe ʻalu atu mo kimautolu ki he tau, telia naʻa ke fuʻifuʻi ʻae maama ʻo ʻIsileli.”
Mutta Abisai ZeruJan poika autti häntä, ja löi Philistealaisen, ja tappoi hänen. Niin Davidin palveliat vannoivat hänelle ja sanoivat: ei sinun pidä enää menemän meidän kanssamme sotaan, ettet valkeutta Israelissa sammuttaisi.
18 Pea hili foki eni naʻe hoko ʻo pehē, naʻe toe fai ʻae tau mo e kakai Filisitia ʻi Kopo: pea naʻe tāmateʻi ʻa Safi ʻaia naʻe ʻoe fānau ʻa Lafa ʻe Sipikei ko e tangata Husati.
Ja sen jälkeen tapahtui, että sota taas nousi Gobissa Philistealaista vastaan; ja Sibekai Husathilainen löi Saphan, joka myös oli Raphan lapsia.
19 Pea naʻe toe ai mo e tau ʻi Kopo ki he kakai Filisitia, ʻaia naʻe tāmateʻi ai ʻe Elihanani ko e foha ʻo Saele-Olikimi, ko e tangata Petelihema, ʻae tehina ʻo Koloaʻia ko e tangata Kati ʻaia naʻe tatau ʻae kau ʻo hono tao mo e ʻakau ʻoe tangata lalanga.
Niin sota vielä nousi Gobissa Philistealaisia vastaan; ja Elhanan Jaere Oregiminin poika Betlehemiläinen löi Gatilaisen Goljatin, jonka keihään varsi oli niinkuin joku kangasorsi.
20 Pea naʻe toe fai mo e tau ʻe taha ʻi Kati, ʻaia naʻe ʻi ai ha tangata naʻe sino lōloa, ʻaia naʻe maʻu ʻae louhiʻi nima ʻe ono ʻi hono nima fakatouʻosi, pea ʻi hono vaʻe fakatouʻosi ʻae louhiʻi vaʻe ʻe ono, ko hono lau fakataha ko e uofulu ma fā; pea naʻe fanauʻi foki ia kia Lafa.
Sitälähin nousi vielä sota Gatissa; ja siellä oli pitkä mies, jolla oli kuusi sormea käsissä ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien neljäkolmattakymmentä; hän oli myös syntynyt Raphalle.
21 Pea ʻi heʻene manuki ki ʻIsileli naʻe tāmateʻi ia ʻe Sonatane ko e foha ʻo Simia ko e tokoua ʻo Tevita.
Ja kuin hän pilkkasi Israelia, löi hänen Jonatan Davidin veljen Simean poika.
22 Naʻe fanauʻi ʻae toko fā ni ki he fuʻu tangata lahi ʻi Kati, pea naʻa nau tō ki lalo ʻi he nima ʻo Tevita, pea mo e nima ʻo ʻene kau tamaioʻeiki.
Nämät neljä olivat syntyneet Raphalle Gatissa; ja he lankesivat Davidin ja hänen palveliainsa kätten kautta.
