2 Tuʻi 8
1 Pea naʻe toki lea ʻa ʻIlaisa ki he fefine, ʻaia naʻa ne fokotuʻu moʻui ki ai ʻa ʻene tama, ʻo ne pehē, “Tuʻu hake, pea ʻalu ʻa koe mo ho kau nofoʻanga, pea ʻāunofo ʻi ha potu pe te ke faʻa ʻāunofo ki ai: he kuo pau pe meia Sihova ke ʻai ha honge; pea ʻe hoko foki ia ki he fonua ʻi he taʻu ʻe fitu.”
Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan hän oli palauttanut henkiin, ja sanoi: "Nouse ja lähde, sinä ja sinun perheesi, asumaan muukalaisena, missä vain voit asua, sillä Herra on käskenyt nälänhädän tulla, ja se myös tulee maahan seitsemäksi vuodeksi".
2 Pea naʻe tuʻu hake ʻae fefine, ʻo ne fai ʻo hangē ko ia naʻe lea ki ai ʻae tangata ʻoe ʻOtua: pea naʻa ne ʻalu fakataha mo hono kaungāʻapi, mo ne nofo ʻi he fonua ʻoe kakai Filisitia ʻi he taʻu ʻe fitu.
Niin vaimo nousi ja teki Jumalan miehen sanan mukaan: hän lähti ja asui perheinensä muukalaisena filistealaisten maassa seitsemän vuotta.
3 Pea ʻi heʻene hiliange ʻae taʻu ʻe fitu, naʻe toe liliu mai ʻae fefine mei he fonua ʻoe kakai Filisitia: pea naʻa ne ʻalu atu ke tangi ki he tuʻi ke toe maʻu ʻa hono fale pea mo hono fonua.
Mutta niiden seitsemän vuoden kuluttua vaimo palasi filistealaisten maasta; ja hän tuli anomaan kuninkaalta taloansa ja peltoansa.
4 Pea naʻe alea ʻae tuʻi mo Kehesi ʻaia naʻe tamaioʻeiki ki he tangata ʻae ʻOtua, ʻo pehē, ʻOku ou kole ke ke fakahā mai ʻae ngaahi meʻa lahi kotoa pē ʻaia kuo fai ʻe ʻIlaisa.
Ja kuningas puhutteli juuri Geehasia, Jumalan miehen palvelijaa, ja sanoi: "Kerro minulle kaikki ne suuret teot, jotka Elisa on tehnyt".
5 Pea ʻiloange, lolotonga ʻa ʻene fakahā ki he tuʻi, ʻa ʻene toe fakamoʻui ʻae sino mate, vakai, naʻe tangi mai ki he tuʻi ʻae fefine ʻaia naʻe fakamoʻui ki ai ʻa ʻene tama, ke ne toe maʻu mai ʻa hono fale pea mo hono fonua. Pea naʻe pehē ʻe Kehesi, “ʻE hoku ʻeiki ko e tuʻi, ko e fefine eni, pea ko ʻene tama eni, ʻaia naʻe fakamoʻui ʻe ʻIlaisa.”
Juuri kun hän kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli palauttanut kuolleen henkiin, tuli vaimo, jonka pojan hän oli palauttanut henkiin, anomaan kuninkaalta taloansa ja peltoansa. Silloin Geehasi sanoi: "Herrani, kuningas, tämä on se vaimo; ja tämä on se poika, jonka Elisa palautti henkiin".
6 Pea ʻi heʻene ʻeke atu ʻe he tuʻi ki he fefine, naʻa ne fakamatala ia kiate ia. Ko ia naʻe fekau ai ʻe he tuʻi ki ha matāpule ʻe tokotaha, ʻo pehē, “Toe ʻatu kiate ia ʻae meʻa kotoa pē naʻe ʻaʻana, pea mo e tupu kotoa pē ʻo ʻene ngoue talu mei he ʻaho naʻa ne ʻalu ai mei he fonua, ʻo aʻu mai ki he ʻaho ni.”
Ja kuningas kyseli vaimolta, ja tämä kertoi sen hänelle. Niin kuningas antoi hänen mukaansa hoviherran ja sanoi: "Toimita tälle takaisin kaikki, mikä on hänen omaansa, ja lisäksi kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän jätti maan, aina tähän asti".
7 Pea naʻe hoko mai ʻa ʻIlaisa ki Tamasikusi; pea naʻe mahakiʻia ʻa Penihatati ko e tuʻi ʻo Silia; pea naʻe tala kiate ia, ʻo pehē, “Kuo haʻu ki heni ʻae tangata ʻoe ʻOtua.
Ja Elisa tuli Damaskoon. Ja Aramin kuningas Benhadad oli sairaana. Kun hänelle ilmoitettiin: "Jumalan mies on tullut tänne",
8 Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi kia Hasaeli, Toʻo ha meʻaʻofa ʻi ho nima, pea ke ʻalu ʻo fakafetaulaki mo e tangata ʻoe ʻOtua, pea ke fehuʻi kia Sihova ʻiate ia, ʻo pehē, “Pe te u toe moʻui hake mei he mahaki ni?”
sanoi kuningas Hasaelille: "Ota mukaasi lahja ja mene Jumalan miestä vastaan ja kysy hänen kauttansa Herralta: 'Toivunko minä tästä taudista?'"
9 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Hasaeli ke fetaulaki mo ia, ʻo ne ʻave ʻae meʻaʻofa ʻi hono nima, ʻio, mei he meʻa lelei kotoa pē ʻi Tamasikusi, ko e ngaahi kavenga naʻe fua ʻe he fanga kāmeli ʻe fāngofulu, pea naʻa ne haʻu ʻo tuʻu ʻi hono ʻao, mo ne pehē, Kuo fekauʻi au ʻe ho foha ko Penihatati ko e tuʻi ʻo Silia, ke pehē, “Te u toe moʻui hake mei he mahaki ni pe ʻikai?”
Ja Hasael meni häntä vastaan ja otti mukaansa lahjaksi kaikkea, mitä Damaskossa oli parasta, neljäkymmentä kamelinkuormaa. Ja hän tuli ja astui hänen eteensä ja sanoi: "Poikasi Benhadad, Aramin kuningas, lähetti minut sinun luoksesi ja käski kysyä: 'Toivunko minä tästä taudista?'"
10 Pea naʻe pehē ʻe ʻIlaisa kiate ia, “ʻAlu, ʻo tala kiate ia, ʻOku ke faʻa moʻui hake moʻoni: ka kuo fakahā mai ʻe Sihova ko e moʻoni pe te ne mate.”
Elisa sanoi: "Mene ja sano hänelle: 'Toivut'. Mutta Herra on ilmoittanut minulle, että hänen on kuoltava."
11 Pea naʻe sio fakamamaʻu ia, pea naʻa ne mā ai: pea naʻe tangi ʻae tangata ʻoe ʻOtua.
Ja hän tuijotti eteensä kauan ja liikahtamatta; sitten Jumalan mies alkoi itkeä.
12 Pea naʻe pehē ʻe Hasaeli, “Ko e hā ʻoku tangi ai ʻa hoku ʻeiki?” Pea naʻe pehēange ʻe ia, “Koeʻuhi ʻoku ou ʻilo ʻae kovi kotoa pē ʻaia te ke fai ki he fānau ʻa ʻIsileli: te ke tutu ʻa honau ngaahi kolo tau, pea te ke tāmateʻi ʻa ʻenau kau talavou ʻaki ʻae heletā, pea te ke laiki ʻa ʻenau tamaiki, mo fahiʻi ʻae kau fefine ʻoku feitama.”
Niin Hasael sanoi: "Minkätähden herrani itkee?" Hän vastasi: "Sentähden, että minä tiedän, kuinka paljon pahaa sinä olet tekevä israelilaisille: sinä pistät heidän varustetut kaupunkinsa tuleen, sinä surmaat miekalla heidän valiomiehensä, sinä murskaat heidän pienet lapsensa ja halkaiset heidän raskaat vaimonsa".
13 Pea naʻe pehē ʻe Hasaeli, “Ka ko e hā, ko e kulī ʻa hoʻo tamaioʻeiki ko au, ke u fai ha meʻa pehē fau?” Pea naʻe pehēange ʻe ʻIlaisa, “Kuo fakaʻilo mai ʻe Sihova ke ke tuʻi ko e ki Silia.”
Hasael sanoi: "Mikä on palvelijasi, tällainen koira, tekemään näitä suuria asioita?" Elisa vastasi: "Herra on ilmoittanut minulle, että sinusta on tuleva Aramin kuningas".
14 Ko ia naʻa ne ʻalu ai meia ʻIlaisa, mo ne haʻu ki heʻene ʻeiki; ʻaia naʻe pehē kiate ia, “Ko e hā ʻae lea ʻa ʻIlaisa kiate koe? Pea naʻa ne pehēange, naʻa ne fakahā mai te ke moʻui hake moʻoni.”
Niin hän meni Elisan tyköä, ja kun hän tuli herransa tykö, kysyi tämä häneltä: "Mitä Elisa sanoi sinulle?" Hän vastasi: "Hän sanoi minulle, että sinä toivut".
15 Pea naʻe hoko ʻo pehē ʻi he ʻaho naʻe feholoi, naʻe toʻo [ʻe Hasaeli ]ha konga holo matolu, mo ne unu ia ʻi he vai, pea naʻa ne folahi ia ki hono mata, ke ne mate ai: pea naʻe fetongi ai ia ʻi he pule ʻe Hasaeli.
Mutta seuraavana päivänä hän otti peitteen ja kastoi sen veteen ja levitti sen hänen kasvoillensa; niin hän kuoli. Ja Hasael tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
16 Pea ʻi hono nima ʻoe taʻu ʻo Solami ko e foha ʻo ʻEhapi ko e tuʻi ʻo ʻIsileli, ka naʻe tuʻi ʻa Sihosafate ʻi he kuonga ko ia ʻi Siuta, naʻe kamata pule ʻa Siholami ko e foha ʻo Sihosafate ko e tuʻi ʻo Siuta.
Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena tuli Jooram, Juudan kuninkaan Joosafatin poika, kuninkaaksi.
17 Naʻe tolungofulu ma ua ʻa ʻene taʻu ʻi heʻene kamata pule; pea naʻa ne pule ʻi he taʻu ʻe valu ʻi Selūsalema.
Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.
18 Pea naʻa ne ʻalu ʻi he hala ʻoe ngaahi tuʻi ʻo ʻIsileli, ʻo hangē ko ia naʻe fai ʻe he fale ʻo ʻEhapi: he naʻa ne mali mo e ʻofefine ʻo ʻEhapi: pea naʻa ne fai ʻae kovi ʻi he ʻao ʻo Sihova.
Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niinkuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär. Ja niin hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
19 Ka naʻe ʻikai fie fakaʻauha ʻa Siuta ʻe Sihova, koeʻuhi pe ko Tevita ko ʻene tamaioʻeiki, ʻaia naʻa ne talaʻofa ki ai ke foaki maʻuaipē kiate ia ha maama, pea ki hono hako.
Mutta palvelijansa Daavidin tähden Herra ei tahtonut tuhota Juudaa, koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojilleen lampun ainiaaksi.
20 ʻI hono kuonga ʻoʻona naʻe angatuʻu ʻa ʻItomi ki he pule ʻa Siuta, pea naʻa nau fakanofo ha tuʻi maʻanautolu pe.
Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itsellensä kuninkaan.
21 Ko ia naʻe ʻalu atu ai ʻa Solami ki Saili, pea naʻe ʻalu mo ia ʻae ngaahi saliote kotoa pē: pea naʻa ne tuʻu hake ʻi he poʻuli, mo ne teʻia ʻae kakai ʻItomi naʻe nofo takatakai ʻiate ia, pea mo e ngaahi ʻeiki ʻoe ngaahi saliote: pea naʻe feholaki ʻae kakai ki honau ngaahi fale fehikitaki.
Ja Jooram lähti Saairiin kaikkine sotavaunuinensa. Ja hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, sekä sotavaunujen päälliköt. Mutta väki pakeni majoillensa;
22 Ka kuo angatuʻu ʻa ʻItomi ki he pule ʻa Siuta ʻo aʻu mai ki he ʻaho ni. Pea naʻe angatuʻu ʻa Lipina ʻi he kuonga pe ko ia.
ja edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta; niin aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui myös Libna.
23 Pea ko hono toe ʻoe ngaahi ngāue ʻa Solami, mo ia kotoa pē naʻa ne fai, ʻikai kuo tohi ia ʻi he tohi fakamatala ki he ngaahi tuʻi ʻo Siuta?
Mitä muuta on kerrottavaa Jooramista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
24 Pea naʻe mohe ʻa Solami ki heʻene ngaahi tamai, pea naʻe fai hono putu ki he potu ʻa ʻene ngaahi tamai ʻi he kolo ʻo Tevita: pea naʻe fetongi ia ʻi he pule ʻe hono foha ko ʻAhasia.
Sitten Jooram meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
25 Pea ʻi hono hongofulu ma ua ʻoe taʻu ʻo Solami ko e foha ʻo ʻEhapi ko e tuʻi ʻo ʻIsileli naʻe kamata pule ʻa ʻAhasia ko e foha ʻo Siholami ko e tuʻi ʻo Siuta.
Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Ahasja, Juudan kuninkaan Jooramin poika, kuninkaaksi.
26 Naʻe uofulu ma ua ʻae taʻu ʻoe motuʻa ʻa ʻAhasia ʻi heʻene kamata pule; pea naʻa ne pule ʻi Selūsalema ʻi he taʻu ʻe taha. Pea ko e hingoa ʻo ʻene faʻē ko ʻAtalia, ko e ʻofefine ʻo Omili ko e tuʻi ʻo ʻIsileli.
Ja Ahasja oli kahdenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Israelin kuninkaan Omrin tytär.
27 Pea naʻa ne ʻeveʻeva ʻi he hala ʻoe fale ʻo ʻEhapi, mo ne fai ʻae kovi ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻo hangē ko ia naʻe fai ʻe he fale ʻo ʻEhapi: he ko e foha ia ʻi he fono ki he fale ʻo ʻEhapi.
Ahasja vaelsi Ahabin suvun tietä ja teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Ahabin suku; sillä hän oli lankoutunut Ahabin suvun kanssa.
28 Pea naʻa ne ʻalu mo Solami ko e foha ʻo ʻEhapi ki he tau naʻe fai kia Hasaeli ko e tuʻi ʻo Silia ʻi Lemoti-Kiliati; pea naʻe lavea ʻa Solami ʻi he kakai Silia.
Ja hän lähti Jooramin, Ahabin pojan, kanssa sotimaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan Gileadin Raamotiin; mutta aramilaiset haavoittivat Jooramin.
29 Pea naʻe toe ʻalu ʻa Solami ki Sesilili ke fakamoʻui ʻa hono ngaahi lavea ʻaia naʻe lavea ai ia ʻi he kakai Silia ʻi Lama, ʻi heʻene tauʻi ʻa Hasaeli ko e tuʻi ʻo Silia. Pea naʻe ʻalu hifo ʻa ʻAhasia ko e foha ʻo Siholami ko e tuʻi ʻo Siuta ke mamata kia Solami ko e foha ʻo ʻEhapi ʻi Sesilili, ko e meʻa ʻi hono lavea.
Niin kuningas Jooram tuli takaisin parantuakseen Jisreelissä haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen Raamassa hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Ja Ahasja, Jooramin poika, Juudan kuningas, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairas.
