2 Tuʻi 7
1 Pea naʻe toki pehē ʻe ʻIlaisa, “Mou fanongo ki he folofola ʻa Sihova; ʻoku pehē ʻe Sihova, Feʻunga nai mo e feituʻulaʻā ni ʻapongipongi ʻe fakatau ʻae fuaʻanga mahoaʻa lelei ʻe taha ki he sikeli ʻe taha, mo e fuaʻanga ʻe ua ʻoe paʻale ki he sikeli ʻe taha, ʻi he matanikolo ʻo Samēlia.”
Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: näin sanoo Herra: huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.
2 Pea ko e ʻeiki ko ia naʻe faʻaki ai ʻae tuʻi ki hono nima naʻe tali ʻo pehēange ki he tangata ʻoe ʻOtua, “Vakai, ka ne ngaohi ʻe Sihova ha ngaahi kātupa ʻi he langi, ʻe faʻa fai koā ʻae meʻa ni?” Pea naʻe pehē ʻe ia, “Vakai te ke mamata ki ai ʻaki ho mata ʻoʻou, ka ʻe ʻikai te ke kai mei ai.”
Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.
3 Pea naʻe nofo ʻae kau tangata kilia ʻe toko fā ʻi he hūʻanga matapā [ʻoe kolo ]pea naʻa nau fepehēʻaki, “Ko e hā ʻoku tau nofo ai pe ʻi heni ke tau mate ai?
Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?
4 Kapau te tau pehē, “Ke tau hū atu ki loto kolo, ʻoku ʻi he kolo ʻae honge, pea te tau mate ai; pea kapau te tau nofo ai pe ʻi heni, te tau mate foki. Ko ia ke tau ō mo hoko ange ki he kautau mei Silia: kapau te nau fakamoʻui ʻakitautolu, pehē te tau moʻui; pea kapau te nau tāmateʻi ʻakitautolu, te tau mate pe.”
Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.
5 Ko ia naʻa nau tuʻu hake ʻi he kei fakapoʻupoʻuli ke ʻalu ki he ʻapitanga ʻoe kakai Silia; pea ʻi heʻenau hoko ange ki he ngataʻanga ʻaupito ʻoe ʻapitanga ʻoe kakai Silia, vakai naʻe ʻikai ha tokotaha ʻi ai.
Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.
6 He naʻe meʻa ʻe Sihova ke fanongo ʻe he kakai Silia ki he patū ʻoe ngaahi saliote, mo e longoaʻa ʻoe ngaahi fanga hoosi, ʻio, ki he patū mai ʻoe fuʻu kautau tokolahi: pea naʻa nau fepehēʻaki, Vakai kuo piutau ʻe he tuʻi ʻo ʻIsileli mei he ngaahi tuʻi ʻoe kakai Heti, mo e ngaahi tuʻi ʻo ʻIsipite ke haʻu ʻo tauʻi ʻakitautolu.
Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.
7 Pea ko ia naʻa nau tutuʻu hake ai ʻo hola ʻi heʻene kei fakapoʻupoʻuli, mo nau siʻaki honau ngaahi fale fehikitaki, mo ʻenau fanga hoosi, mo ʻenau fanga ʻasi, ʻio, ʻae ʻapitanga kotoa mo ia naʻe ʻi ai, ka nau hola ke nau moʻui.
Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.
8 Pea ʻi he hoko atu ʻae kau kilia ni ki he ngataʻanga ʻaupito ʻoe ʻapitanga, naʻa nau hū atu ki he fale fehikitaki ʻe taha, ʻonau kai mo inu, mo nau ʻave mei ai ʻae siliva, mo e koula, mo e ngaahi kofu, mo nau ʻalu ʻo fufū ia; mo nau toe haʻu ʻo hū ki he fale fehikitaki ʻe taha, ʻo fetuku foki mei ai, mo nau ʻalu ʻo fufū ia.
Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät pois ja kätkivät sen.
9 Hili ia naʻa nau fepehēʻaki, “ʻOku ʻikai lelei ʻae meʻa ʻoku tau fai: ko e ʻaho eni ko e ʻaho ʻoe ongoongolelei, ka ʻoku tau fakalongo pe: kapau te tau tatali kaeʻoua ke ʻaho, ʻe hoko ha kovi kiate kitautolu: ko ia mou omi, koeʻuhi ke tau ʻalu ʻo fakahā eni ki he kaungāfale ʻoe tuʻi.”
Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tämä on hyvän sanoman päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän pahatekomme tulee tiettäväksi: käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan huoneelle.
10 Ko ia naʻa nau haʻu mo nau ui ki he tangata leʻo ʻoe kolo: pea naʻa nau tala kiate kinautolu ʻo pehē, naʻa mau hoko ange ki he ʻapitanga ʻoe kakai Silia, pea vakai, naʻe ʻikai ha tokotaha ʻi ai, pea naʻe ʻikai ongo ai ʻae leʻo ʻo ha tangata, ka naʻe noʻotaki ʻae fanga hoosi, mo e fanga ʻasi naʻe noʻotaki, mo e ngaahi fale fehikitaki ʻo hangē pe ko ʻenau tuʻu.
Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.
11 Pea naʻa ne ui ʻe ia ki he kau leʻo pea naʻa nau fakahā ia ki he kaungāfale ʻoe tuʻi ʻi loto fale.
Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.
12 Pea naʻe tuʻu hake ʻae tuʻi ʻi he kei poʻuli, ʻo ne pehē ki heʻene kau tamaioʻeiki, Te u fakahā eni kiate kimoutolu ʻae meʻa kuo fai ʻe he kakai Silia kiate kitautolu. “ʻOku nau ʻilo ʻetau fiekaia; ko ia kuo nau ʻalu atu mei he ʻapitanga ke malumu ʻi he vao, ʻo pehē, ‘ʻOka nau ka hū mai mei he kolo, te tau puke moʻui ʻakinautolu, mo hū atu ai ki he kolo.’”
Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa: minä sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevät meidän kanssamme: he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle: ja ajattelevat: kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä, ja pääsemme kaupunkiin.
13 Pea naʻe pehēange ʻe ha tokotaha ʻo ʻene kau tamaioʻeiki, “ʻOku ou kole ke ke tuku ke toʻo ʻe ha niʻihi ʻae fanga hoosi ʻe nima ʻoku toe, ʻaia ʻoku kei toe ʻi he kolo, (vakai, ʻoku nau tatau pe mo e tokolahi ʻo ʻIsileli ʻaia ʻoku kei toe ʻi ai: vakai, ʻoku nau hangē pe ko e tokolahi ʻo ʻIsileli ʻaia kuo fakaʻauʻausino: ) pea ke tau fekau atu ʻo mamata.”
Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat: katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lähettäkäämme nämät ulos katsomaan.
14 Ko ia naʻa nau toʻo ai ʻae ongo hoosi toho saliote ʻe ua; pea naʻe fekau atu ʻe he tuʻi ki he kautau ʻo Silia, ʻo ne pehē, “ʻAlu ʻo vakai.”
Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menkäät ja katsokaat!
15 Pea naʻa nau muimui kiate kinautolu ʻo aʻu atu ki Sioatani: pea vakai, naʻe felefeleʻi ʻi he hala ʻae ngaahi kofu mo e ngaahi ipu, ʻaia naʻe liʻaki ʻe he kakai Silia ʻi heʻenau hola fakavavevave. Pea naʻe liliu mai ʻae kau talafekau, mo nau fakahā ia ki he tuʻi.
Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.
16 Pea naʻe ʻalu atu ʻae kakai, mo nau veteki ʻae ngaahi fale fehikitaki ʻoe kakai Silia. Pea pehē, naʻe fakatau ʻae fuaʻanga ʻe taha ʻoe mahoaʻa lelei ʻaki ʻae sikeli ʻe taha, mo e fuaʻanga paʻale ʻe ua ʻaki ʻae sikeli ʻe taha, ʻo hangē ko e folofola ʻa Sihova.
Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, Herran sanan jälkeen.
17 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi ki he ʻeiki ʻaia naʻa ne faʻaki ki hono nima ke ʻaʻana ʻae leʻohi ʻoe matapā: pea naʻe malamalaki ia ʻe he kakai ʻi he matapā, pea naʻa ne mate, ʻo hangē ko ia naʻe fakahā ʻe he tangata ʻoe ʻOtua, ʻaia naʻe lea kiate ia ʻi heʻene ʻalu hifo ʻae tuʻi ki ai.
Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.
18 Pea naʻe hoko ia ʻo hangē ko ia naʻe lea ʻaki ʻe he tangata ʻoe ʻOtua ki he tuʻi, ʻo pehē, Ko e fuaʻanga ʻe ua ʻoe paʻale ki he sikeli ʻe taha, mo e fuaʻanga ʻe taha ʻoe mahoaʻa lelei ki he sikeli ʻe taha, ʻe [fakatau ]ʻapongipongi ʻo feʻunga nai mo e feituʻulaʻā ni ʻi he matapā ʻo Samēlia:
Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi: huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja siklin, Samarian portissa.
19 Pea naʻe pehēange ʻe he ʻeiki ko ia ki he tangata ʻoe ʻOtua, “Vakai mai, kapau ʻe ngaohi ʻe Sihova ha ngaahi kātupa ʻi he langi, ʻe mafai ai ha meʻa pehē?” Pea naʻa ne pehē ʻe ia, “Vakai, te ke sio ki ai ʻaki ho mata, ka ʻe ʻikai te ke kai mei ai.”
Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekee vielä akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi: katso, sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.
20 Pea naʻe pehē pe ʻae meʻa naʻe hoko kiate ia: he naʻe malamalaki ia ʻe he kakai ʻi he matapā, pea naʻa ne mate.
Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.
