2 Tuʻi 3
1 Ko eni, naʻe kamata pule ki ʻIsileli ʻa Siholami ko e foha ʻo ʻEhapi, ʻi Samēlia, ʻi hono hongofulu ma valu ʻoe taʻu ʻo Sihosafate ko e tuʻi ʻo Siuta, pea naʻe pule ia ʻi he taʻu ʻe hongofulu ma ua.
Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta.
2 Pea naʻe fai kovi ʻe ia ʻi he ʻao ʻo Sihova; ka naʻe ʻikai hangē ko ʻene tamai, pe hangē ko ʻene faʻē: he naʻa ne liʻaki ʻae meʻa fakatātā kia Peali ʻaia naʻe ngaohi ʻe heʻene tamai.
Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli.
3 Ka neongo ia naʻa ne pikitai ki he ngaahi angahala ʻa Selopoami ko e foha ʻo Nipati, ʻaia naʻe fakaangahalaʻi ʻa ʻIsileli; naʻe ʻikai tafoki ia mei ai.
Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä.
4 Pea ko Mesa ko e tuʻi ʻo Moape, ko e ʻeiki ia naʻe maʻu fanga sipi, pea naʻa ne tuku ki he tuʻi ʻo ʻIsileli ha fanga lami ʻe taha kilu, mo e fanga sipitangata ʻe taha kilu, pea mo honau fulufulu.
Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.
5 Ka naʻe hoko ʻo pehē, ʻi heʻene pekia ʻa ʻEhapi, naʻe angatuʻu ʻae tuʻi ʻo Moape ki he tuʻi ʻo ʻIsileli.
Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.
6 Pea ʻi he kuonga ko ia naʻe ʻalu atu mei Samēlia ʻae tuʻi ko Siholami, mo ne lau hake ʻa ʻIsileli kātoa.
Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,
7 Pea naʻa ne ʻalu mo ne fekau kia Sihosafate, ko e tuʻi ʻo Siuta, ʻo pehē, “Kuo angatuʻu kiate au ʻae tuʻi ʻo Moape: te ke fie ʻalu mo au ki Moape ke fai ʻae tau pe ʻikai? Pea naʻe pehē mai ʻe ia, Te u ʻalu hake pe; ʻoka kou hangē ko koe, ʻoku tatau ʻa hoku kakai mo ho kakai, pea tatau ʻa ʻeku fanga hoosi mo hoʻo fanga hoosi.”
Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.
8 Pea naʻe pehē ʻe ia, “Te ta ʻalu hake ʻi he hala fē? Pea naʻe pehēange ʻe ia, ʻI he hala ʻoku ʻalu atu ʻi he toafa ʻo ʻItomi.”
Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä.
9 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻae tuʻi ʻo ʻIsileli, mo e tuʻi ʻo Siuta pea mo e tuʻi ʻo ʻItomi: pea naʻa nau hala fakatakamilo hake ʻo fononga ʻi he ʻaho ʻe fitu: pea naʻe ʻikai ha vai mā ʻae kautau, pe ko e fanga manu naʻe muimui ʻiate kinautolu.
Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat,
10 Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi ʻo ʻIsileli, “ʻOiauē! ʻI he ui mai ʻe Sihova ke fakataha ʻae tuʻi ʻe toko tolu ni, ke tukuange ʻakinautolu ki he nima ʻo Moape!”
Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.
11 Ka naʻe pehē ʻe Sihosafate, “ʻOku ʻikai ʻi heni ha palōfita ʻa Sihova, koeʻuhi ke tau fehuʻi ʻiate ia kia Sihova?” Pea naʻe tali ʻe ha tokotaha ʻi he kau tamaioʻeiki ʻae tuʻi ʻo ʻIsileli, ʻo, pehē, “ʻOku ʻi heni ʻa ʻIlaisa ko e foha ʻo Safati, ʻaia naʻe lingi vai ki he nima ʻo ʻIlaisiā.”
Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle.
12 Pea naʻe pehē ʻe Sihosafate, “ʻOku ʻiate ia ʻae folofola ʻa Sihova.” Ko ia naʻe ʻalu hifo ai kiate ia ʻae tuʻi ʻo ʻIsileli, mo Sihosafate, pea mo e tuʻi ʻo ʻItomi.
Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.
13 Pea naʻe pehē ʻe ʻIlaisa ki he tuʻi ʻo ʻIsileli, “Ko e hā au kiate koe? Ke ke ʻalu ki he kau palōfita ʻo hoʻo tamai, pea ki he kau palōfita ʻo hoʻo faʻē.” Pea naʻe pehē kiate ia ʻe he tuʻi ʻo ʻIsileli, “ʻE ʻikai: he kuo ui ʻa Sihova ke fakataha mai ʻae ngaahi tuʻi ni ʻe toko tolu, koeʻuhi ke tuku ʻakinautolu ki he nima ʻo Moape.”
Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.
14 Pea naʻe pehē ʻe ʻIlaisa, “ʻOku moʻui ʻa Sihova ʻoe ngaahi tokolahi, ʻaia ʻoku ou tuʻu ʻi hono ʻao, pea ko e moʻoni, ka ne ʻoua ʻa ʻeku tokanga ki he ʻao ʻo Sihosafate ko e tuʻi ʻo Siuta, pehē, ʻe ʻikai te u hanga atu kiate koe, pe mamata kiate koe.
Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua.
15 Ka ko eni, ʻomi kiate au ha tangata ʻoku tā ha meʻa faiva.” Pea vakai ʻi heʻene tā ʻae hiva ʻe he tangata tā meʻa faiva, naʻe hoko mai ʻae nima ʻo Sihova kiate ia.
Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä;
16 Pea naʻa ne pehē, “ʻOku pehē ʻe Sihova, Mou fakafonu ʻae teleʻa ni ʻi he ngaahi luo.
Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan!
17 He ʻoku pehē ʻe Sihova, ʻE ʻikai te mou sio ki ha matangi, pe mamata ki ha ʻuha; ka neongo ia, ʻe pito ʻae teleʻa ni ʻi he vai, koeʻuhi ke mou inu, ʻio ʻakimoutolu, pea mo hoʻomou fanga pulu, pea mo hoʻomou fanga manu.
Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne.
18 Pea ko e meʻa maʻamaʻa eni ʻi he ʻao ʻo Sihova: te ne tuku mai foki ʻae kakai Moape ki homou nima.
Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne;
19 Pea te mou teʻia ʻae kolo kotoa pē kuo tanu puke, mo e kolo lelei kotoa pē, pea te mou tā hifo ʻae ʻakau lelei kotoa pē, mo punusi ʻae vaikeli kotoa pē, mo maumau ʻaki ʻae maka ʻae potu fonua lelei kotoa pē.”
Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä.
20 Pea naʻe hoko ʻo pehē ʻi heʻene pongipongi, lolotonga ʻae ʻohake ʻae feilaulau meʻakai, vakai, naʻe tafe mai ʻae vai mei he hala ki ʻItomi, pea naʻe fonu ʻae fonua ʻi he vai.
Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä.
21 Pea ʻi he fanongo ʻe he kakai Moape kotoa pē, ki he ʻalu hake ʻae ngaahi tuʻi ke tauʻi ʻakinautolu, naʻa nau tānaki mai ʻakinautolu kotoa pē naʻe faʻa fua ʻae mahafutau, ʻo fai hake, ʻonau tutuʻu ʻi he ngataʻanga [fonua].
Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille.
22 Pea naʻa nau tuʻu hengihengi hake ʻi he pongipongi, pea naʻe ulo ʻae laʻā ki he funga vai, pea naʻe mamata ʻe he kakai Moape ki he vai mei he potu ʻe taha, ʻoku kulokula ʻae vai ʻo hangē ko e toto:
Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri,
23 Pea naʻa nau pehē, “Ko e toto eni tā ko e moʻoni kuo fakaʻauha ʻae ngaahi tuʻi, pea kuo nau fetāmateʻaki ʻakinautolu: ko ia foki, ʻakimoutolu Moape, ke tau ʻalu atu ki he vete.”
Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!
24 Pea ʻi heʻenau hoko mai ki he ʻapitanga tau ʻo ʻIsileli, naʻe tuʻu hake ʻae kakai ʻIsileli ʻonau teʻia ʻae kau Moape, pea naʻa nau hola mei honau ʻao: ka naʻa nau muimui atu ʻi he teʻia ʻae kakai Moape, ʻi honau fonua ʻonautolu.
Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin,
25 Pea naʻa nau fakalala ʻae ngaahi kolo, pea ʻilonga ʻae konga fonua kotoa pē naʻe lelei, naʻe lī ki ai ʻe he tangata taki taha ʻa ʻene maka, ke fonu ai ia; pea naʻa nau punusi ʻae ngaahi vaikeli kotoa pē, mo nau tā hifo ʻae ngaahi ʻakau lelei kotoa pē: ko Kili-Halaseti pe naʻa nau tuku ai hono ngaahi maka ʻo ia; ka naʻe nofo tākai ki ai ʻae kau tangata makatā, mo nau kapasia ia.
Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen.
26 Pea ʻi heʻene mamata ʻe he tuʻi ʻo Moape, kuo mālohi fau ʻae tau kiate ia, naʻa ne ʻave mo ia ʻae kau tangata ʻe toko fitungeau naʻe toʻo heletā, ke nau ʻoho atu ke lava ki he tuʻi ʻo ʻItomi: ka naʻe ʻikai te nau mafai.
Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet.
27 Pea naʻa ne toki toʻo ʻa hono ʻuluaki foha ʻaia naʻe tonu ke hoko mo ia ki he pule, mo ne feilaulau ʻaki ia ko e feilaulau tutu ʻi he funga ʻā. Pea naʻe lahi ʻaupito ʻae ʻita ki ʻIsileli: pea naʻa nau liʻaki ia mo nau foki atu ki honau fonua.
Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.
