2 Tuʻi 23
1 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi pea naʻa nau tānaki fakataha kiate ia ʻae kau mātuʻa kotoa pē ʻo Siuta mo Selūsalema.
Ja kuningas lähetti, ja kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista kokoontuivat hänen tykönsä.
2 Pea naʻe ʻalu hake ʻae tuʻi ki he fale ʻo Sihova fakataha mo e kau tangata kotoa pē ʻo Siuta mo e kakai kotoa pē ʻo Selūsalema, mo e kau taulaʻeiki, mo e kau palōfita, mo e kakai kotoa pē, ʻae siʻi mo e lahi: pea naʻe lau ʻe ia ʻi honau telinga ʻae ngaahi lea kotoa pē ʻae tohi ʻoe fuakava ʻaia kuo ʻilo ʻi he fale ʻo Sihova.
Ja kuningas meni ylös Herran huoneesen ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset hänen kanssansa, papit ja prophetat, ja kaikki kansa, pienet ja suuret; ja luettiin heidän korvainsa kuullen kaikki liittokirjan sanat, joka Herran huoneesta löydetty oli.
3 Pea naʻe tuʻu ʻae tuʻi ʻo ofi ki he pou ʻe taha, pea fai ʻe ia ʻae fuakava ʻi he ʻao ʻo Sihova, ke muimui ʻia Sihova, pea ke tauhi ʻene ngaahi fekau mo ʻene ngaahi fakamoʻoni, mo ʻene ngaahi tuʻutuʻuni ʻaki hono loto kotoa, mo hono laumālie kotoa, ke fai ʻae ngaahi lea ʻae fuakava ni ʻaia kuo tohi ʻi he tohi ni. Pea naʻe fakamoʻoni ʻae kakai kotoa pē ki he fuakava.
Ja kuningas seisoi yhden patsaan tykönä, ja teki liiton Herran edessä, että heidän piti vaeltaman Herran jälkeen ja pitämän hänen käskynsä, todistuksensa ja säätynsä, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, että heidän piti pitämän nämät liiton sanat, jotka kirjoitetut olivat tässä kirjassa. Ja kaikki kansa mielistyi siihen liittoon.
4 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi kia Hilikia ko e taulaʻeiki lahi, mo e kau taulaʻeiki ʻo hono ua ʻoe lakanga, mo e kau leʻo matapā, ke ʻomi kituʻa mei he fale tapu ʻo Sihova ʻae ngaahi ipu kotoa pē naʻe ngaohi maʻa Peali, pea maʻae vaoʻakau, pea maʻae ngaahi nāunau ʻoe langi: pea naʻa ne tutu ia ʻi tuaʻā ʻi Selūsalema ʻi he ngaahi ngoue ʻo Kitiloni, pea naʻa ne fetuku ʻa hono efuefu ʻo ia ki Peteli.
Ja kuningas käski Hilkiaa ylimmäistä pappia, ja pappeja toisesta vuorosta, ja ovenvartioita, ottaa Herran temppelistä kaikkinaiset kalut, jotka Baalille, metsistölle ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle tehdyt olivat; ja hän poltti ne ulkona Jerusalemin edessä Kidronin laaksossa, ja niitten tuhka kannettiin sieltä Beteliin.
5 Pea naʻa ne fakangata ʻae kau taulatēvolo, ʻaia naʻe fakanofo ʻe he ngaahi tuʻi ʻo Siuta, ke tutu ʻae meʻa namu kakala ʻi he ngaahi potu māʻolunga ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea ʻi he ngaahi potu naʻe takatakai ki Selūsalema; ʻakinautolu foki naʻe tutu ʻae meʻa namu kakala kia Peali, mo e laʻā, pea ki he māhina, pea ki he ngaahi fetuʻu, pea ki he nāunau kotoa pē ʻoe langi.
Ja hän otti epäjumalain papit pois, jotka Juudan kuninkaat asettaneet olivat suitsuttamaan korkeuksissa Juudan kaupungeissa ja ympäri Jerusalemia, ja ne jotka suitsuttivat Baalille, auringolle ja kuulle ja planeteille, ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle,
6 Pea naʻa ne ʻomi ʻae tamapua ʻoe vao tapu mei he fale ʻo Sihova, kituaʻā ʻi Selūsalema, ki he vaitafe ko Kitiloni, pea naʻe tutu ia ʻi he vaitafe ko Kitiloni, pea momosi ia ke efu, ʻo ne lī ʻae efu ʻo ia ki he ngaahi tanuʻanga ʻoe fānau ʻae kakai.
Ja antoi viedä Astarotin Herran huoneesta, ulos Jerusalemista, Kidronin ojan tykö, ja poltti sen Kidronin ojan tykönä, ja musersi sen tuhaksi, ja heitti sen tuhan kansan lasten hautoihin,
7 Pea naʻa ne holoki hifo ʻae ngaahi fale ʻoe kakai angafakasotoma, ʻaia naʻe ofi ki he fale ʻo Sihova, ʻaia naʻe fai ai ʻe he kau fefine ʻenau lalanga ʻae ngaahi puipui ki he vaotapu.
Ja kukisti huorain huoneet, jotka olivat Herran huoneen tykönä, joissa vaimot kutoivat huoneita metsistölle.
8 Pea naʻa ne fetuku ʻae kau taulaʻeiki kotoa pē mei he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea ne ʻuliʻi ʻae ngaahi potu māʻolunga ʻaia naʻe tutu ai ʻe he kau taulaʻeiki ʻae meʻa namu kakala, meia Kepa ʻo aʻu ki Peasipa, pea naʻe holoki hifo ʻae ngaahi potu māʻolunga ʻoe ngaahi matapā ʻaia naʻe ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ʻo Siosiua ko e pule ʻoe kolo, ʻaia naʻe ʻi he nima toʻohema ʻo ha taha ʻi he matapā ʻoe kolo.
Ja hän kokosi kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti korkeudet, joissa papit suitsuttivat, Gebasta Bersebaan asti. Ja hän kukisti porttein korkeudet, jotka olivat Josuan kaupungin päämiehen portin vajassa, joka oli vasemmalla puolella kaupungin porttia, sisälle mennessä.
9 Ka naʻe ʻikai ʻalu hake ʻae kau taulaʻeiki ʻae ngaahi potu māʻolunga ki he feilaulauʻanga ʻo Sihova ʻi Selūsalema, ka naʻa nau kai mā taʻefakalēvani fakataha mo honau ngaahi kāinga.
Ei kuitenkaan korkeutten papit uhranneet koskaan Herran alttarilla Jerusalemissa, vaan söivät kaltiaista leipää veljeinsä keskellä.
10 Pea naʻa ne fakaʻuliʻi ʻa Tofeti, ʻaia ʻoku ʻi he teleʻa ʻae fānau ʻo Henomi, ke ʻoua naʻa fakalaka atu ʻe ha tangata ʻa hono foha pe ko hono ʻofefine, ʻi he lotolotonga ʻoe afi kia Moleki.
Hän saastutti myös Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksikään käyttäisi poikaansa ja tytärtänsä tulessa Molokille;
11 Pea naʻa ne ʻave fanga hoosi ʻaia naʻe foaki ʻe he ngaahi tuʻi ʻo Siuta ki he laʻā ʻi he hūʻanga ki he fale ʻo Sihova, ʻo ofi ki he potu fale ʻo Natani-meleki koe tauhi fale, ʻaia naʻe ʻi he veʻe kolo, pea naʻa ne tutu ʻae ngaahi saliote ʻoe laʻā ʻaki ʻae afi.
Ja otti pois hevoset, jotka Juudan kuninkaat auringolle asettaneet olivat Herran huoneen sisällekäymiseen, NetanMelekin kamaripalvelian majan tykönä, joka oli esikaupungissa; ja auringon rattaat poltti hän tulessa,
12 Pea ko e ngaahi feilaulauʻanga, naʻe ʻi he tuʻa fale ʻo ʻAhasi ʻi ʻolunga, ʻaia naʻe ngaohi ʻe he ngaahi tuʻi ʻo Siuta, mo e ngaahi feilaulauʻanga naʻe ngaohi ʻe Manase ʻi he lotoʻā ʻe ua ʻoe fale ʻo Sihova, naʻe holoki hifo ia ʻe he tuʻi, pea fesiʻi hifo ia mei ai, pea naʻe lilingi ʻae efuefu ʻo ia ki he vaitafe ko Kitiloni.
Niin myös alttarit, jotka kattoin päällä Ahaksen salissa olivat, jotka Juudan kuninkaat tehneet olivat. Ja ne alttarit, jotka Manasse tehnyt oli kahdessa Herran huoneen pihassa, särki kuningas, ja pakeni sieltä, ja heitti heidän tuhkansa Kidronin ojaan.
13 Mo e ngaahi potu māʻolunga naʻe ʻi he ʻao ʻo Selusalema, ʻaia naʻe ʻi he nima toʻomataʻu ʻoe moʻunga ʻoe popo, ʻaia naʻe langa ʻe Solomone ko e tuʻi ʻo ʻIsileli kia ʻAsitelote ko e meʻa fakalielia ʻae kakai Saitoni, pea kia Kimosi koe meʻa fakalielia ʻae kakai Moape, pea kia Milikomi koe meʻa fakalielia ʻae fanau ʻa ʻAmoni, naʻe maumauʻi ʻakinautolu ʻe he tuʻi.
Ja ne korkeudet, jotka Jerusalemin edessä olivat, oikialla puolella Maskitin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astarotille Zidonin kauhistukselle, ja Kamokselle Moabin kauhistukselle, ja Milkomille Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti myös kuningas.
14 Pea naʻe fesifesiʻi ʻe ia ʻae ngaahi tamapua, pea ne tā hifo ʻae ngaahi vao tapu, pea naʻe fakapito honau ngaahi potu ʻi he hui ʻoe kau tangata.
Ja särki patsaat, ja hävitti metsistöt, ja täytti heidän siansa ihmisten luilla,
15 Pea ko e feilaulauʻanga foki naʻe ʻi Peteli mo e potu māʻolunga naʻe ngaohi ʻe Selopoami ko e foha ʻo Nipati, ʻaia naʻa ne fakaangahalaʻi ʻa ʻIsileli, ko e feilaulauʻanga mo e potu māʻolunga fakatouʻosi, naʻa ne holoki hifo, pea ne tutu ʻae potu māʻolunga, pea naʻe malakaki ia ke fakaikiiki mo efu pe, pea naʻe tutu mo e vao tapu.
Niin myös Betelin alttarin, sen korkeuden, minkä Jerobeam Nebatin poika tehnyt oli, joka Israelin saatti syntiä tekemään; hän kukisti sen alttarin ja korkeuden, ja poltti myös metsistön.
16 Pea ʻi he tafoki ia ʻe Siosaia, naʻa ne sio ki he ngaahi tanuʻanga ʻaia naʻe ʻi he moʻunga, pea naʻa ne fekau atu ʻo hikitanga ʻae ngaahi hui mei he ngaahi tanuʻanga, pea ne tutu ia ki he feilaulauʻanga, pea naʻe maumau ia, ʻo fakatatau ki he folofola ʻa Sihova ʻaia naʻe kalangaekina ʻe he tangata ʻae ʻOtua, ʻaia naʻa ne kalangaʻaki ʻae ngaahi lea ni.
Ja Josia käänsi itsensä ja näki ne haudat, jotka olivat vuorella, lähetti ja antoi ottaa luut haudoista, ja poltti ne alttarilla ja saastutti sen, Herran sanan jälkeen, jonka Jumalan mies huutanut oli, joka nämät niin ennen puhunut oli.
17 Pea naʻe toki pehē ʻe ia, “Ko e hā ʻae tohi fakaʻilonga ko ʻena ʻoku ou sio ki ai?” Pea naʻe tala kiate ia ʻe he kau tangata ʻoe kolo, “Ko e tanuʻanga ia ʻoe tangata ʻae ʻOtua, ʻaia naʻe haʻu mei Siuta, ʻo ne kalangaekina ʻae ngaahi meʻa ni ʻaia kuo ke fai ki he feilaulauʻanga ʻi Peteli.”
Ja hän sanoi: mikä haudan merkki tämä on, jonka minä näen? Ja kaupungin kansa sanoi hänelle: se on sen Jumalan miehen hauta, joka Juudasta tuli ja huusi näitä, joita sinä tehnyt olet alttarille Betelissä.
18 Pea naʻe pehē ʻe ia, “Tuku ai pe ia ke ʻoua naʻa hiki hono hui ʻe ha tokotaha.” Ko ia naʻa nau tuku ai pe hono ngaahi hui, fakataha mo e hui ʻoe palōfita naʻe haʻu mei Samēlia.
Ja hän sanoi: anna hänen maata, ja älkään yksikään liikuttako hänen luitansa. Näin tulivat hänen luunsa vapahdetuksi sen prophetan luiden kanssa, joka Samariasta tullut oli.
19 Pea ko e ngaahi fale foki ʻoe ngaahi potu māʻolunga ʻi he ngaahi kolo ʻo Samēlia, ʻaia naʻe ngaohi ʻe he ngaahi tuʻi ʻo ʻIsileli ke fakatupu ʻae houhau ʻa Sihova, naʻe hiki ʻo ʻave ia ʻe Siosaia, pea naʻe fai ʻe ia ki ai ʻo hangē ko ia kotoa pē naʻa ne fai ʻi Peteli.
Ja Josia pani myös kaikki korkeutten huoneet Samarian kaupungista pois, jotka Israelin kuninkaat tehneet olivat vihaa kehoittaaksensa, ja teki heidän kanssansa peräti niinkuin hän Betelissä tehnyt oli.
20 Pea naʻa ne tāmateʻi ʻae kau taula kotoa pē naʻe nofo ʻi he ngaahi potu māʻolunga, ʻi he funga ʻoe ngaahi feilaulauʻanga, pea naʻa ne tutu ʻae hui ʻoe kakai ʻi ai, pea toe ʻalu ia ki Selūsalema.
Ja hän tappoi kaikki korkeutten papit, jotka siellä olivat alttareilla, ja poltti ihmisten luut niiden päällä, ja palasi Jerusalemiin.
21 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi ki he kakai kotoa pē, ʻo pehē, “Mou fai ʻae kātoanga ʻoe Lakaatu kia Sihova ko homou ʻOtua, ʻo hangē ko ia kuo tohi ʻi he tohi ʻoe fuakava ni.
Ja kuningas käski kaikkea kansaa ja sanoi: pitäkäät Herralle Jumalallenne pääsiäistä, niinkuin kirjoitettu on tämän liiton kirjassa,
22 Ko e moʻoni naʻe ʻikai fai ha kātoanga ʻoe Lakaatu ke hangē ko ia talu mei he ngaahi ʻaho ʻoe kau fakamaau naʻe fakamaauʻi ʻa ʻIsileli, pe ʻi he ngaahi ʻaho ʻoe ngaahi tuʻi ʻo ʻIsileli, pe ko e ngaahi tuʻi ʻo Siuta;
Sillä ei yhtään pääsiäistä ollut niin pidetty kuin tämä, tuomarien ajasta, jotka olivat tuominneet Israelia, ja kaikkein Israelin kuningasten ja Juudan kuningasten aikana.
23 Ka ʻi hono hongofulu ma valu taʻu ʻoe tuʻi ko Siosaia, ʻaia naʻe fai ai ʻae kātoanga ni ʻoe Lakaatu kia Sihova ʻi Selūsalema.”
Mutta kahdeksantenatoistakymmenentenä kuningas Josian vuonna pidettiin tämä pääsiäinen Herralle Jerusalemissa.
24 Pea naʻe ʻave foki ʻe Siosaia ʻakinautolu naʻe kau mo e kau laumālie kovi, mo e kau kikite loi, mo e ngaahi tamapua, mo e ngaahi ʻotua loi, mo e ngaahi meʻa kovi kotoa pē naʻe ʻiloʻi ʻi he fonua ʻo Siuta pea ʻi Selūsalema, koeʻuhi ke ne fai ki he ngaahi lea ʻae fono ʻaia naʻe tohi ʻi he tohi naʻe ʻilo ʻe Hilikia ko e taulaʻeiki ʻi he fale ʻo Sihova.
Ja Josia perkasi kaikki noidat, merkkein tulkitsiat, kuvat ja epäjumalat, ja kaikki kauhistukset, jotka nähtiin Juudan maalla ja Jerusalemissa; että hän pitäis lain sanat, jotka kirjassa kirjoitetut olivat, jonka pappi Hilkia löysi Herran huoneesta.
25 Pea naʻe ʻikai ha tuʻi ʻi muʻa ke hangē ko ia, ʻaia naʻe tafoki kia Sihova ʻaki hono loto kotoa, pea mo hono laumālie kātoa, pea mo ʻene mālohi kātoa, ʻo hangē ko e fono kotoa pē ʻa Mōsese; pea naʻe ʻikai tupu ha tokotaha ki mui ʻo hangē ko ia.
Hänen vertaisensa ei ollut yksikään kuningas ennen häntä, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa itsensä käänsi Herran tykö, kaiken Moseksen lain jälkeen; ja hänen jälkeensä ei tullut myöskään hänen kaltaistansa.
26 Ka neongo ia naʻe ʻikai tafoki ʻa Sihova mei he kakaha ʻo hono houhau ʻaia naʻe tupu ai hono houhau ki Siuta, ko e meʻa ʻi he ngaahi ʻahiʻahi kovi ʻa Manase ʻaia naʻa ne fakahouhau ʻaki ia.
Ei kuitenkaan kääntynyt Herra vihansa suuresta julmuudesta, jolla hän Juudan päälle vihoitettu oli, kaikkein kehoitusten tähden, joilla Manasse hänen kehoittanut oli.
27 Pea naʻe pehē ʻe Sihova, “Te u hiki ʻa Siuta foki ke mamaʻo mei hoku ʻao, ʻo hangē ko ʻeku hiki ʻa ʻIsileli, pea te u liʻaki ʻae kolo ni ko Selūsalema ʻaia kuo u fili, pea mo e fale ʻaia naʻaku pehē ki ai, ʻE ʻi ai ʻa hoku huafa.”
Ja Herra sanoi: minä heitän myös Juudan pois minun kasvoini edestä, niinkuin minä Israelin heittänyt olen, ja hylkään tämän kaupungin, jonka minä valinnut olen, Jerusalemin, ja sen huoneen, josta minä puhunut olen: minun nimeni on oleva siellä.
28 Pea ko hono toe ʻoe ngaahi ngāue ʻa Siosaia, mo ia kotoa pē naʻe fai ʻe ia, ʻikai kuo tohi ia ʻi he tohi fakamatala ki he ngaahi tuʻi ʻo Siuta?
Mitä enempi Josiasta sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?
29 ʻI hono ngaahi ʻaho ʻoʻona, naʻe ʻalu hake ai ʻa Felo Niko ko e tuʻi ʻo ʻIsipite ki he vaitafe ko ʻIufaletesi ke tauʻi ʻae tuʻi ʻo ʻAsilia: pea naʻe ʻalu atu ʻa Siosaia ke tauʻi ia: pea naʻe tāmateʻi ia ʻi Mekito, ʻi heʻene mamata kiate ia.
Hänen ajallansa matkusti Pharao Neko, Egyptin kuningas, Assyrian kuningasta vastaan Phratin virran tykö; mutta kuningas Josia meni häntä vastaan, ja se tappoi hänen Megiddossa, sittekuin hän oli nähnyt hänen.
30 Pea naʻe ʻave ia, ka kuo pekia, ʻe heʻene kau tamaioʻeiki ʻi he saliote mei Mekito ki Selūsalema, pea naʻe tanu ia ʻi he tanuʻanga ʻoʻona. Pea naʻe ʻave ʻe he kakai ʻoe fonua ʻa Sihoaasi ko e foha ʻo Siosaia, ʻonau pani ia ʻaki ʻae lolo mo fakanofo ia ke tuʻi ko e fetongi ʻo ʻene tamai.
Ja hänen palveliansa veivät hänen kuolleena pois Megiddosta, ja veivät hänen Jerusalemiin ja hautasivat hänen omaan hautaansa. Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, voitelivat ja tekivät hänen kuninkaaksi isänsä siaan.
31 Naʻe uofulu ma tolu ʻae taʻu ʻo Sihoaasi ʻi heʻene kamata pule; pea naʻe pule ia ʻi he māhina ʻe tolu ʻi Selūsalema. Pea ko e hingoa ʻo ʻene faʻē ko Hamutali, ko e ʻofefine ʻo Selemaia ʻo Lipina.
Kolmen ajastajan vanha kolmattakymmentä oli Joahas, kuin hän tuli kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Hamutal, Jeremian tytär Libnasta.
32 Pea naʻe fai kovi ʻe ia ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻo fakatatau ki he meʻa kotoa pē naʻe fai ʻe heʻene ngaahi tamai.
Ja hän teki pahaa Herran edessä, niinkuin hänen esi-isänsä tehneet olivat.
33 Pea naʻe haʻi pōpula ia ʻe Felo Niko ʻi Lipila ʻi he fonua ko Hemati koeʻuhi ke ʻoua naʻa ne tuʻi ʻi Selūsalema; ʻo ne fakamoʻua ʻae fonua ki he tukuhau, ko e taleniti siliva ʻe teau, mo e taleniti koula ʻe taha.
Mutta Pharao Neko sitoi hänen kiinni Riblatissa Hamatin maalla, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja pani sakkoveron maan päälle, sata leiviskää hopiaa ja leiviskän kultaa.
34 Pea naʻe ngaohi ʻe Felo Niko ʻa Eliakimi ko e foha ʻo Siosaia ke tuʻi ia ko e fetongi ʻo ʻene tamai ko Siosaia, pea naʻa ne liliu hono hingoa ke [ui ia ]ko Sihoiakimi, ʻo ne ʻave ʻa Sihoaasi: pea naʻe hoko ia ki ʻIsipite pea pekia ia ʻi ai.
Ja Pharao Neko teki Eliakimin Josian pojan kuninkaaksi, hänen isänsä Josian siaan, ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi; mutta Joahaksen hän otti ja vei Egyptiin, siellä hän kuoli.
35 Pea naʻe foaki ʻe Sihoiakimi ʻae siliva mo e koula kia Felo; ka naʻa ne fai fono ki he fonua ke tuku mai ʻae ngaahi paʻanga ʻo fakatatau ki he fekau ʻa Felo: naʻa ne pule ke ʻomi ʻae siliva mo e koula mei he kakai ʻoe fonua ko e ʻomi taki taha ʻo tatau mo ia naʻe lau kiate ia, ke ʻatu ia kia Felo Niko.
Ja Jojakim antoi Pharaolle hopian ja kullan; kuitenkin laski hän maan verolliseksi, antamaan hopiaa Pharaon käskyn jälkeen: itsekunkin maakunnan kansan teki hän verolliseksi voimansa perästä hopiaan ja kultaan, Pharao Nekolle antaaksensa.
36 Naʻe uofulu ma nima taʻu ʻae motuʻa ʻo Sihoiakimi ʻi heʻene kamata ʻene pule: pea naʻe pule ia ʻi he taʻu ʻe hongofulu ma taha ʻi Selūsalema. Pea ko e hingoa ʻo ʻene faʻē ko Sipiuta, ko e ʻofefine ʻo Pitaia mei Luma.
Viidenkolmattakymmenen ajastajan vanha oli Jojakim, kuin hän kuninkaaksi tuli, ja hallitsi yksitoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa: hänen äitinsä nimi oli Zebuda, Pedajan tytär Rumasta.
37 Pea naʻe fai ʻe ia ʻae kovi ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻo hangē ko ia naʻe fai ʻe heʻene ngaahi tamai kotoa pē.
Ja hän teki pahaa Herran edessä, niinkuin hänen isänsäkin tehneet olivat.
