2 Tuʻi 19
1 Pea ʻi he fanongo ki ai ʻe Hesekaia, naʻa ne haehae hono kofu, pea kofuʻaki ʻae tauangaʻa, pea hū ia ki he fale ʻo Sihova.
Kuin kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa ja puki säkin yllensä ja meni Herran huoneesen.
2 Pea naʻe fekau ʻe ia ʻa Iliakimi, ʻaia naʻe pule ki he fale, mo Sepina ko e tangata tohi, mo e kau mātuʻa ʻoe kau taulaʻeiki, kuo kofuʻaki ʻae tauangaʻa kia ʻIsaia ko e palōfita ko e foha ʻo ʻAmosi.
Ja hän lähetti Eliakimin huoneenhaltian ja Sebnan kirjoittajan vanhimpain pappien kanssa, puetettuina säkeillä, prophetan Jesaian Amotsin pojan tykö.
3 Pea naʻa nau pehē kiate ia, “ʻOku pehē ʻe Hesekaia, Ko e ʻaho ni ko e ʻaho ʻoe mamahi, mo e tautea, mo e kape: he kuo haʻu ʻae fānau ki he fāʻele, pea ʻoku ʻikai ha mālohi ke fāʻeleʻi.
Ja he sanoivat hänelle: näin sanoo Hiskia: tämä on vaivan, toran ja häväistyksen päivä; sillä lapset ovat tulleet synnyttämiselle, mutta ei ole voimaa synnyttää.
4 Heiʻilo ʻe lelei kia Sihova ko ho ʻOtua ke ongoʻi ʻae ngaahi lea kotoa pē ʻa Lapisake, ʻaia kuo fekau ʻe heʻene ʻeiki ko e tuʻi ʻo ʻAsilia ke manukiʻi ʻae ʻOtua moʻui: pea ke ne valoki ʻae ngaahi lea ʻaia kuo ongoʻi ʻe Sihova ko ho ʻOtua: ko ia ke ke hiki hake hoʻo lotu koeʻuhi ko e kakai ʻoku toe.”
Jospa Herra sinun Jumalas kuulis kaikki Rabsaken sanat, jonka hänen herransa Assyrian kuningas on lähettänyt tänne pilkkaamaan elävää Jumalaa, että hän nuhtelis häntä niiden sanain tähden, jotka Herra sinun Jumalas kuullut on: niin korota sinun rukoukses niiden edestä, jotka vielä jääneet ovat;
5 Ko ia naʻe haʻu ai ʻae kau tamaioʻeiki ʻa Hesekaia kia ʻIsaia.
Kuin kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tykö,
6 Pea naʻe pehē ʻe ʻIsaia kiate kinautolu, “Te mou tala pehē ki hoʻomou ʻeiki, ʻoku pehē mai ʻa Sihova, ʻOua naʻa ke manavahē ki he ngaahi lea kuo ke ongoʻi, ʻaia kuo kape ʻaki kiate au ʻe he kau tamaioʻeiki ʻae tuʻi ʻo ʻAsilia.
Sanoi Jesaia heille: näin sanokaat teidän herrallenne: näin sanoo Herra: älä mitään peljästy niiden sanain tähden, jotka sinä kuullut olet, joilla Assyrian kuninkaan palveliat minua häväisseet ovat.
7 Vakai, Te u tuku atu kiate ia ha tuʻoni matangi, pea te ne ongoʻi ha ongoongo, pea ʻe toe ʻalu ia ki hono fonua; pea te u pule ke tō ia ʻi he heletā ʻi hono fonua ʻoʻona.”
Katso, minä annan hänelle hengen, että hän saa kuulla sanoman, ja palajaa omalle maallensa; ja minä annan hänen kaatua miekalla omassa maakunnassansa.
8 Ko ia, naʻe toe ʻalu ʻa Lapisake, ʻo ne hoko ki he tuʻi ʻo ʻAsilia lolotonga ʻa ʻene tauʻi ʻa Lipina: he naʻe fanongo ʻe ia kuo ʻalu ia mei Lakisi.
Ja kuin Rabsake palasi, löysi hän Assyrian kuninkaan sotimasta Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut hänen menneeksi Lakiksesta pois.
9 Pea ʻi heʻene ongoʻi ʻae ongoongo kia Tilaka ko e tuʻi ʻo ʻItiopea, Vakai, kuo haʻu kituaʻā ia ke tauʻi koe; naʻe toe fekau ʻe ia ʻene kau talafekau kia Hesekaia, ʻo pehē,
Ja kuin hän sai kuulla Tirhakasta Ethiopian kuninkaasta sanottavan: katso, hän on mennyt sotimaan sinua vastaan; niin hän palasi, ja lähetti sanan Hiskialle ja antoi hänelle sanoa:
10 “Te mou lea kia Hesekaia ko e tuʻi ʻo Siuta, ʻo pehē, ʻOua naʻa tuku ke kākaaʻi koe ʻe ho ʻOtua ʻaia ʻoku ke falala ki ai, ʻo pehē, ‘ʻE ʻikai tukuange ʻa Selūsalema ki he nima ʻoe tuʻi ʻo ʻAsilia.’
Puhukaat näin Hiskialle Juudan kuninkaalle, sanoen: älä anna Jumalas, jonka päälle sinä luotat, vietellä sinuas ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan käteen.
11 Vakai, kuo ke fanongo ki he meʻa kuo fai ʻe he ngaahi tuʻi ʻo ʻAsilia ki he fonua kotoa pē, ʻi he fakaʻauha ʻaupito ʻakinautolu: pea te ke hao koe?
Katso, sinä olet kuullut, mitä Assyrian kuninkaat tehneet ovat kaikille maakunnille, ja hukuttaneet heitä: ja sinä pelastettaisiin?
12 He naʻe fakamoʻui ʻe he ngaahi ʻotua ʻoe ngaahi puleʻanga ʻakinautolu naʻe fakaʻauha ʻe heʻeku ngaahi tamai: ko Kosani, mo Halani, mo Lesefi, mo e ngaahi fānau ʻa Iteni ʻaia naʻe ʻi Tilasa?
Ovatko myös pakanain jumalat pelastaneet heidät, jotka minun isäni hukuttaneet ovat, Gosanin, Haranin, niin myös Resephin ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?
13 Kofaʻā ia ʻae tuʻi ʻo Hemati, mo e tuʻi ʻo ʻApati, mo e tuʻi ʻoe kolo ko Sifaveimi, ʻo Hena, mo Iva?”
Kussa on Hematin kuningas, Arpadin kuningas, Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?
14 Pea naʻe maʻu ʻe Hesekaia ʻae tohi ʻi he nima ʻae kau fekau ʻo ne lau ia: pea naʻe ʻalu hake ʻa Hesekaia ki he fale ʻo Sihova, pea naʻa ne folahi ia ʻi he ʻao ʻo Sihova.
Kuin Hiskia oli ottanut kirjan sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran huoneesen, ja Hiskia levitti sen Herran eteen,
15 Pea naʻe lotu ʻa Hesekaia ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻo pehē, “ʻE Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ʻoku ke ʻafio ʻi he vahaʻa ʻoe ongo selupi, ko koe ko e ʻOtua, ʻio, ʻa koe pe, ʻi he ngaahi puleʻanga ʻo māmani; kuo ke fakatupu ʻe koe ʻae langi mo māmani.
Ja rukoili Herran edessä ja sanoi: Herra Israelin Jumala, joka istut Kerubimin päällä, sinä olet ainoa Jumala kaikissa maan valtakunnissa, sinä olet tehnyt taivaan ja maan.
16 ʻE Sihova, punou hifo ho fofonga, pea ke fakafanongo: ʻe Sihova fakaʻā ho fofonga, pea ke ʻafioʻi: pea ongoʻi ʻae ngaahi lea ʻa Senakalipe, ʻaia kuo ne fekau mai ia ke lea kovi ai ki he ʻOtua moʻui.
Herra, kallista korvas ja kuule, avaa Herra silmäs ja näe, ja kuule Sanheribin sanat, joka tänne on lähettänyt pilkkaamaan elävää Jumalaa!
17 Ko e moʻoni, ʻe Sihova, kuo fakaʻauha ʻe he ngaahi tuʻi ʻo ʻAsilia ʻae ngaahi puleʻanga mo honau ngaahi fonua.
Se on tosi, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat hävittäneet pakanat ja heidän maakuntansa,
18 Pea kuo nau lī honau ngaahi ʻotua ki he afi: he naʻe ʻikai ko e ʻotua ʻakinautolu, ka ko e ngāue ʻae nima ʻoe tangata, ko e ʻakau mo e maka: ko ia kuo nau fakaʻauha ai ʻakinautolu.
Ja ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ei ne olleet jumalia, mutta ihmisten kätten teot, puut ja kivet, sentähden ovat he ne hävittäneet.
19 Pea ko eni, ʻE Sihova ko homau ʻOtua, ʻOku ou kole kiate koe, ke ke fakamoʻui ʻakimautolu mei hono nima, koeʻuhi ke ʻilo ʻe he puleʻanga kotoa pē ʻo māmani, ko koe ko Sihova ko e ʻOtua, ʻio ko koe pe.”
Mutta nyt sinä, Herra meidän Jumalamme, auta meitä hänen kädestänsä: että kaikki maan valtakunnat tietäisivät sinun, Herra, olevan ainoan Jumalan.
20 Pea naʻe toki fekau ai ʻe ʻIsaia ko e foha ʻo ʻAmosi kia Hesekaia ʻo pehē, “ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ‘Ko ia kuo ke lotu ai kiate au kia Senakalipe ko e tuʻi ʻo ʻAsilia kuo u ongoʻi.
Niin lähetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tykö ja antoi hänelle sanoa: näin sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen kuullut, mitäs minulta rukoillut olet Sanheribin Assyrian kuninkaan tähden.
21 Pea ko e lea eni ʻaia kuo folofolaʻaki ʻe Sihova kiate ia: Ko e tāupoʻou ko e taʻahine ʻa Saione ʻoku ne manukiʻi koe, pea katakata lumaʻi koe; kuo kalokalo ʻe he taʻahine ʻo Selūsalema ʻa hono ʻulu kiate koe.
Nämät ovat ne, mitkä Herra häntä vastaan puhunut on: neitsy Zionin tytär katsoo sinun ylön ja pilkkaa sinua, Jerusalemin tytär vääntelee päätänsä sinun jälkees.
22 Ko hai ia naʻa ke manukiʻi mo kapekape ki ai? Pea naʻa ke hiki ho leʻo pea tangaki hake ho mata ki ʻolunga kia hai? ʻIo, ki he [Toko Taha ]Māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli.
Ketäs olet pilkannut ja häväissyt? ketä vastaan sinä olet korottanut äänes? Sinä olet nostanut silmäs pyhää vastaan Israelissa.
23 ʻI hoʻo kau talafekau kuo ke manukiʻi ʻa Sihova, mo ke pehē, Kuo u hoko ʻaki ʻeku ngaahi saliote ki he māʻolunga ʻo hono ngaahi moʻunga, ki he ngaahi tafaʻaki ʻo Lepanoni, pea te u tā ke hinga ʻae ngaahi sita lōloa ʻo ia, mo e ngaahi ʻakau matamatalelei ʻo ia ko e paini: pea te u hū ki he ngaahi fale nofoʻanga ʻo ia, pea ki he vaoʻakau ʻo hono Kameli.
Sinä olet sanansaattajais kautta häväissyt Herraa ja sanonut: minä olen noussut vuoren kukkuloille vaunuini paljoudella, Libanonin sivulle: minä tahdon hakata maahan hänen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja mennä hänen viimeiseen majaansa, hänen ihanan vainionsa metsään.
24 Kuo u keli peau inu ʻae ngaahi vai kehe, pea kuo u fakamomoa ʻaki hoku ʻaofi vaʻe ʻae ngaahi vaitafe ʻoe ngaahi potu naʻe kapui ʻaki ʻae tau.
Minä olen kaivanut ja juonut muukalaiset vedet, ja olen kuivannut kaikki piiritetyt ojat minun jalkapöydälläni.
25 Naʻe ʻikai te ke fanongo talu mei muʻa, Ko au naʻaku fai ia, pea talu mei muʻa naʻaku fakafuofua ia? Pea ko eni kuo u fakahoko ia, koeʻuhi ke ke fakalala ʻae ngaahi kolotau pea ngaohi ia ko e ngaahi potu ngaongao pe.
Etkös ole kaukaa kuullut minun näitä tehneeksi, ja jo aikaa ennen näitä valmistaneeksi? Nyt olen minä sen antanut tapahtua, että vahvat kaupungit pitäis kukistettaman hävinneeksi kiviroukkioksi,
26 Ko ia naʻe siʻi ai ʻae mālohi ʻo honau kakai, naʻa nau lilika ai mo puputuʻu; naʻa nau tatau mo e mohuku ʻoe ngoue, pea hangē ko e ʻakau mata, ʻo hangē ko e mohuku ʻi he ngaahi tuʻa fale, pea hangē ko e uite kuo mahunu ʻi he teʻeki tupu hake.
Ja ne, jotka siinä asuvat, pitäis tuleman heikoksi, peljästymän, häpeemän ja tuleman niinkuin ruoho kedolla, ja niinkuin viheriäinen ruohon korsi katon päällä, ja niinkuin kuivettu oras ennen kuin se oljeksi tulee.
27 Ka ʻoku ou ʻilo ho nofoʻanga, mo ho fehufaki ki loto mo tuʻa, mo hoʻo lili kiate au.
Minä tiedän sinun asumasias, sinun ulos- ja sisällekäymises, ja ettäs kiukuitset minua vastaan.
28 Ko e meʻa ʻi heʻene hoko hake ʻa hoʻo lili mo hoʻo maveuveu ki hoku telinga, ko ia te u ʻai ai ʻa ʻeku mataʻu ki ho ihu, mo ʻeku meʻa taʻofi ki ho loungutu, pea te u fakatafoki koe ʻi he hala ʻaia naʻa ke haʻu ai.”
Ettäs kiukuitset minua vastaan ja sinun ylpeytes on tullut minun korvilleni, panen minä renkaani sinun sieraimiis ja suitseni suuhus, ja johdatan sinun sitä tietä myöten takaperin, jotas tulitkin.
29 Pea ko e fakaʻilonga eni kiate koe, “Te mou kai ʻi he taʻu ni ʻae ngaahi meʻa ʻe tupu vao pe, pea ʻi hono ua ʻoe taʻu ʻae meʻa ʻoku tupu mei ai; pea ʻi hono tolu ʻoe taʻu, mou tūtuuʻi, pea tuʻusi, pea tō ngoue vaine, pea kai hono ngaahi fua ʻo ia.
Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi: syö tällä ajastajalla sitä, mikä kasvanut on, toisella ajastajalla sitä, mikä itsestänsä kasvaa; mutta kolmannella ajastajalla kylväkäät ja leikatkaat, ja istuttakaat viinamäkiä, syökäät heidän hedelmänsä.
30 Pea ko e toenga kakai kuo hao ʻi he fale ʻo Siuta ʻe toe aka ia ʻo ʻalu hifo, pea tupu ai ʻae fua ʻi ʻolunga.
Ja joka Juudan huoneesta päässyt ja jäänyt on, pitää vielä nyt alta juurtuman ja ylhäältä hedelmöitsemän.
31 Koeʻuhi ʻe ʻalu atu mei Selūsalema ha toenga kakai, mo kinautolu ʻe hao mei he moʻunga ko Saione: ko e feinga ʻa Sihova ʻoe ngaahi tokolahi te ne feia ʻae meʻa ni.
Sillä jääneet pitää käymän Jerusalemista ulos, ja Zionin vuorelta ne, jotka päässeet ovat. Herran Zebaotin kiivaus tekee näitä.
32 Ko ia, ʻoku folofola pehē ʻa Sihova ki he tuʻi ʻo ʻAsilia, ‘ʻE ʻikai hū ia ki he kolo ni, pe fana ki ai ha ngahau ʻe taha, pe hoko mai ki ai ʻaki ʻae pā, pe te ne tanu puke ki ai.
Sentähden sanoo Herra Assyrian kuninkaasta näin: ei hänen pidä tuleman tähän kaupunkiin, eikä yhtään nuolta sinne ampuman, ei myös yhtään kilpeä tuoman sen eteen, ja ei yhtään vallia rakentaman sen ympärille;
33 ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻi he hala ko ia naʻa ne haʻu ai, ko ia ia te ne toe ʻalu ai, pea ʻe ʻikai hū ia ki he kolo ni.
Mutta hänen pitää sitä tietä palajaman, jota hän tullut on, ja ei pidä hänen tähän kaupunkiin tuleman, sanoo Herra.
34 He te u maluʻi ʻae kolo ni, ke fakamoʻui ia, koeʻuhi ko au, pea koeʻuhi ko ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita.’”
Ja minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen minun tähteni ja Davidin minun palveliani tähden.
35 Pea ʻi he hokosia ʻae pō ko ia, naʻe ʻalu atu ʻae ʻāngelo ʻa Sihova, ʻo ne taaʻi ʻi he ʻapitanga ʻae kakai ʻAsilia, ko e tokotaha kilu mo e toko valu mano, mo e toko nima afe: pea ʻi heʻenau tuʻu hengihengi hake ʻi he ʻapongipongi, ʻiloange ko e kakai mate ʻakinautolu kotoa pē.
Niin tapahtui sinä yönä, että Herran enkeli meni ja tappoi Assyrian leirissä sata kahdeksankymmentä ja viisituhatta miestä. Ja kuin he silloin varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleitten ruumiit.
36 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Senakalipe, pea ʻalu ia ʻo liliu ʻo nofo ʻi Ninive.
Ja Sanherib Assyrian kuningas meni matkaansa, palasi ja oli Ninivessä.
37 Pea ʻi heʻene lotu ʻi he fale ʻo Nisiloki ko hono ʻotua, naʻe taaʻi ia ʻe ʻAtalameleki mo Salesa, ko hono ongo foha, ʻaki ʻae heletā: pea naʻa na hola ki he fonua ko ʻAminia. Pea naʻe fetongi ia ʻi he pule ʻe Esa-Hatoni ko hono foha.
Ja kuin hän rukoili Nisrokin jumalansa huoneessa, niin hänen poikansa Adramelek ja Saretser tappoivat hänen miekalla ja pakenivat Araratin maakuntaan: ja hänen poikansa Assarhaddon tuli kuninkaaksi hänen siaansa.
