1 Samuela 2
1 Pea naʻe lotu ʻa ʻAna, ʻo pehē, “ʻOku fiefia hoku loto ʻia Sihova, ʻoku fakahikihiki hoku mālohi ʻia Sihova; kuo mafaʻa hoku ngutu ki hoku ngaahi fili; ko e meʻa ʻi heʻeku fiefia ʻi hoʻo fakamoʻui.
Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni on ylennetty Herrassa. Minun suuni on leviältä auvennut minun vihollisteni ylitse; sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.
2 ʻOku ʻikai ha tokotaha ʻoku māʻoniʻoni ʻo hangē ko Sihova: he ʻoku ʻikai ha tokotaha mo koe: pea ʻoku ʻikai foki ha makatuʻu ʻo hangē ko hotau ʻOtua.
Ei kenkään niin pyhä ole kuin Herra; sillä ei yksikään ole paitsi sinua, ja ei yhtään kalliota ole niinkuin meidän Jumalamme.
3 ʻOua naʻa toe talanoa fakafiefielahi faufau pehē; ʻoua naʻa hā mai ʻae lea mālohi mei ho ngutu: he ko e ʻOtua ʻoe loto ʻa Sihova, pea ʻoku ʻekeʻi ʻe ia ʻae ngaahi faianga.
Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidän suustanne se vanha; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyä.
4 Kuo fesiʻi ʻae ngaahi kaufana ʻae kau tangata mālohi, pea ko kinautolu naʻe tūkia kuo nonoʻo ʻaki ʻae mālohi.
Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevyydellä vyötetyt.
5 Ko kinautolu naʻe mākona kuo nau fakamoʻua ʻakinautolu ke ngāue ki he meʻakai; pea kuo ngata ʻakinautolu naʻe fiekaia: pea kuo fanauʻi ʻae toko fitu ʻe he paʻa; pea ko ia kuo tokolahi ʻene fānau kuo hoko ʻo vaivai.
Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensä myyneet leivän edestä, jotka nälkää kärsivät, ei silleen isoa, siihen asti että hedelmätöin seitsemän synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.
6 ʻOku tāmateʻi ʻe Sihova, pea ne fakamoʻui: ʻoku ne ʻohifo ki he faʻitoka, pea ʻoku ne toe ʻo hake. (Sheol h7585)
Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitä ulos jälleen. (Sheol h7585)
7 ʻOku fakamasiva ʻe Sihova, pea ne fakamaʻumeʻaʻi: ʻoku ne fakamoʻulaloa, mo ne hiki ki ʻolunga.
Herra tekee köyhäksi ja rikkaaksi, hän alentaa ja ylentää.
8 ʻOku ne hiki hake ʻae masiva mei he efu, ʻo fakahikihiki ʻae faʻa kole mei he tuʻunga veve, ke fakanofo ʻakinautolu mo e houʻeiki, pea ke ne ngaohi ʻakinautolu kenau maʻu ʻae nofoʻa fakaʻeiʻeiki: he ko e ngaahi pou ʻo māmani ʻoku ʻo Sihova, pea kuo ne fokotuʻu ʻa māmani ki ai.
Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset ovat Herran, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.
9 ʻE tauhi ʻe ia ʻae vaʻe ʻo ʻene kau māʻoniʻoni, pea ʻe longo pe ʻae kau angakovi ʻi he poʻuli; koeʻuhi ʻe ʻikai lavaʻi ha meʻa ʻe ha tangata ʻi he mālohi.
Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.
10 ʻE fesifesiʻi ʻae ngaahi fili ʻo Sihova; ʻe mana ʻe ia kiate kinautolu mei langi: “ʻE fakamaau ʻe Sihova ʻae ngaahi ngataʻanga ʻo māmani; pea ʻe foaki ʻe ia ʻae mālohi ki heʻene tuʻi, pea ne fakahikihiki ʻae mālohi ʻo ia kuo ne pani.”
Ne, jotka riitelevät Herran kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee taivaassa heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret, ja antaa kuninkaallensa väkevyyden, ja ylentää voideltunsa sarven.
11 Pea naʻe ʻalu ʻa ʻElikena ki hono fale ki Lama. Pea naʻe tauhi ʻa Sihova ʻe he tamasiʻi ʻi he ʻao ʻo Ilai ko e taulaʻeiki.
Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli Herraa papin Elin edessä.
12 Ka ko eni ko e fānau ʻoe angakovi ʻae ongo foha ʻo Ilai; naʻe ʻikai te na ʻilo ʻa Sihova.
Mutta Elin pojat olivat ilkiät ja ei totelleet Herraa,
13 Pea ko e anga naʻe fai ʻe he taulaʻeiki ki he kakai, naʻe pehē, ʻi he ʻatu ʻe ha tangata ha feilaulau, naʻe haʻu ʻae tamaioʻeiki ʻae taulaʻeiki ʻi he kei haka ʻae kakano, mo e meʻa huhu matatolu ʻi hono nima;
Eikä myös pappein oikeutta kansan edessä: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kädessä,
14 Pea naʻa ne velo ia ki he fakapaku, pe ko e kulo, pe ha meʻa haka luoluo, pea ʻilonga ʻaia naʻe matoʻo hake ʻe he huhu naʻe ʻave ia ʻe he taulaʻeiki maʻana. Pea naʻe pehē ʻenau fai ʻi Sailo ki he kakai ʻIsileli kotoa pē naʻe ʻalu ki ai.
Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mitä hän veti ylös hangolla, sen pappi otti siitä; ja niin tekivät he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.
15 Pea ʻi he teʻeki ai tutu foki ʻae ngako, naʻe haʻu ʻae tamaioʻeiki ʻae taulaʻeiki, ʻo ne pehē ki he tangata ʻoku fai ʻae feilaulau, “Tuku mai ʻae kakano ke tunu maʻae taulaʻeiki; koeʻuhi ʻe ʻikai te ne kai kakano haka ʻiate koe, ka ko e kanomate.”
Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillä ei hän ota keitettyä lihaa sinulta vaan uutta.
16 Pea kapau naʻe pehēange ʻe ha tangata kiate ia, “ʻOua naʻa nau taʻofi kae tutu leva ʻae ngako, pea ke toki ʻave ʻa ia, kotoa pē ʻoku ke loto ki ai; naʻe tali pehē leva ʻe ia ia, ‘ʻIkai;’ ka ke tuku mai leva ia kiate au: pea kapau ʻe ʻikai, te u ʻave fakamālohi ia.”
Kuin joku sanoi hänelle: polttakaat lihavuus tänäpänä niinkuin pitää, ota sitte sinulles, mitä sydämes himoitsee. Niin sanoi hän hänelle: nyt pitää sinun antaman, jolles anna, niin minä otan väkisin.
17 Ko ia naʻe lahi ʻaupito ʻae angahala ʻae ongo talavou ʻi he ʻao ʻo Sihova: he naʻe fehiʻa ʻae kakai ki he feilaulau kia Sihova.
Ja sentähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä; sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön.
18 Ka naʻe tauhi ʻe Samuela ʻi he ʻao ʻo Sihova, ko e tamasiʻi kuo nonoʻo ʻaki ʻae ʻefoti ʻoe tupenu lelei.
Mutta Samuel palveli Herran edessä, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella päällisvaatteella.
19 Pea naʻe ngaohi foki ʻe heʻene faʻē ʻae kofutuʻa siʻi, ʻo ʻomi kiate ia ʻi he taʻu kotoa pē, ʻi heʻene ʻalu hake mo hono husepāniti ke ʻatu ʻae feilaulau ʻoe taʻu.
Ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle vähän hameen, ja vei sen hänelle joka vuosi, kuin hän meni ylös miehensä kanssa uhraamaan vuosiuhria.
20 Pea naʻe tāpuaki ʻe Ilai ʻa ʻElikena mo hono uaifi, ʻo ne pehē, “Ke ʻatu ʻe Sihova kiate koe ʻae hako ʻi he fefine ni ʻi he kole ni ʻaia kuo tuku kia Sihova.” Pea naʻa na ō ki hona ʻapi.
Ja Eli siunasi Elkanan ja hänen emäntänsä ja sanoi: Herra antakoon sinulle siemenen tästä vaimosta sen rukouksen tähden, jonka hän on rukoillut Herralta; ja he menivät siallensa.
21 Pea naʻe ʻaʻahi ʻa Sihova kia ʻAna, ko ia naʻa ne feitama, pea ne fāʻeleʻi ʻae tama ʻe toko tolu mo e taʻahine ʻe toko ua. Pea naʻe tupu pē ʻae tamasiʻi ko Samuela ʻi he ʻao ʻo Sihova.
Ja Herra oppi Hannaa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tytärtä; ja nuorukainen Samuel kasvoi Herran edessä.
22 Pea kuo motuʻa lahi ʻa Ilai, ʻo ne fanongo ki he meʻa kotoa pē naʻe fai ʻe hono ongo foha ki ʻIsileli kotoa pē; mo ʻenau mohe mo e kau fefine naʻe fakataha ʻi he matapā ʻoe fale fehikitaki ʻoe kakai.
Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille ja että he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella,
23 Pea naʻe pehē ʻe ia kiate kinaua. “Ko e hā ʻoku mo fai ai ʻae ngaahi meʻa pehē? He ʻoku ou fanongo ki hoʻomou fai angakovi ʻi he kakai ni kotoa pē.
Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillä minä kuulen teidän pahoja tekojanne kaikelta tältä kansalta.
24 ʻOua, ʻe hoku ongo foha; he ʻoku ʻikai ko e ongolelei ʻoku ou ongoʻi: ʻoku mou fakalanga ʻae lāunga ʻi he kakai ʻo Sihova.
Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvä sanoma, jonka minä kuulen, että te saatatte Herran kansan syntiä tekemään.
25 Kapau ʻoku fai angahala ha tangata ʻe tokotaha ki he tokotaha, ʻe fakamaauʻi ia ʻe he fakamaau: pea kapau ʻoku fai angahala ʻe ha tangata kia Sihova, ko hai te ne fakalaloaʻi ia?” Ka naʻe ʻikai te na tokanga ki he leʻo ʻo ʻena tamai, koeʻuhi naʻe finangalo ʻa Sihova ke tāmateʻi ʻakinaua.
Jos joku rikkoo ihmistä vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka sen edestä rukoilee? Ja ei he kuulleet Isänsä ääntä, sentähden Herra tahtoi heidät tappaa.
26 Pea naʻe tupu pē ʻae tamasiʻi ko Samuela, pea naʻe ʻofeina ia ʻia Sihova, pea mo e kakai foki.
Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekä Herran että ihmisten edessä.
27 Pea naʻe haʻu ʻae tangata ʻoe ʻOtua kia Ilai, ʻo ne pehē kiate ia, “ʻOku pehē mai ʻa Sihova, ʻIkai naʻaku hā atu au ki he fale ʻo hoʻo tamai ʻi heʻenau ʻi ʻIsipite ʻi he fale ʻo Felo?
Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: enkö minä ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isäs huoneelle, kuin he vielä olivat Egyptissä Pharaon huoneessa?
28 Pea ʻikai naʻaku fili ia mei he ngaahi faʻahinga ʻo ʻIsileli ke hoko ko hoku taulaʻeiki, ke fai ʻae ngāue ʻi heʻeku feilaulauʻanga, ke tutu ʻae meʻa namu kakala, pea ke kofuʻaki ʻae ʻefoti ʻi hoku ʻao? Pea ʻikai naʻaku foaki ki he fale ʻo hoʻo tamai, ʻae ngaahi feilaulau naʻe ngaohi ʻaki ʻae afi ʻe he fānau kotoa pē ʻa ʻIsileli?
Ja minä valitsin hänen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytyttämään suitsutusta, ja kantamaan päällisvaatetta minun edessäni: ja minä olen antanut sinun isäs huoneelle kaikki Israelin lasten tulet.
29 Ko e hā ʻoku mou ʻakahi ai ki heʻeku feilaulau, mo e meʻa ʻatu, ʻaia kuo u fekauʻi ʻi hoku nofoʻanga; mo ke fakaʻapaʻapa lahi hake ki ho ongo foha ʻiate au, ke fakasino kimoutolu ʻaki ʻae lelei lahi ʻoe ngaahi feilaulau ʻa ʻIsileli ko hoku kakai?
Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teitänne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?
30 “Ko ia ʻoku pehē ai ʻe Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ‘Naʻaku pehē moʻoni, ko ho fale mo e fale ʻo hoʻo tamai, ʻe ʻaʻeva ʻi hoku ʻao ʻo taʻengata: ka ko eni, ʻoku pehē ʻe Sihova, Ke mamaʻo ia ʻiate au; he ko kinautolu ʻoku fakaʻapaʻapa kiate au, te u fakahikihikiʻi ʻakinautolu, pea ko kinautolu ʻoku manukiʻi au ʻe ʻikai te u tokangaʻi.
Sentähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön.
31 Vakai, ʻe hoko ʻae ngaahi ʻaho, te u motuhi ai ho nima, pea mo e nima ʻoe fale ʻo hoʻo tamai, pea ʻe ʻikai ai ha tangata ʻe motuʻa ʻi ho fale.
Katso, se aika tulee, että minä murran sinun käsivartes ja sinun isäs huoneen käsivarren, ettei yksikään vanha pidä sinun huoneessas oleman.
32 Pea te ke mamata ki he fakamamahiʻi ʻo hoku nofoʻanga, neongo ʻae lelei kotoa pē kuo foaki ki ʻIsileli: pea ʻe ʻikai ha tangata ʻe motuʻa ʻi ho fale ʻo taʻengata.
Ja sinun pitää näkemän sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessä, mikä Israelille tapahtuu; ja ei yksikään vanha pidä oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.
33 Pea ko e tangata ʻoʻou, ʻaia ʻe ʻikai te u motuhi mei hoku feilaulauʻanga, ʻe hoko ia ke fakakui ho mata, mo fakamamahi ki ho loto: pea ko ia kotoa pē ʻe tupu ʻi ho fale tenau mate ʻi heʻenau kei fatu tangata.
En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä kulutan sinun silmäs, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pitää kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.
34 Pea ko e fakaʻilonga eni kiate koe, ʻaia ʻe hoko ki ho ongo foha, ʻa Hofini mo Finiasi; ʻe mate ʻakinaua ʻi he ʻaho pē taha.
Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi, mikä sinun poikais Hophnin ja Pinehaan päälle pitää tuleman: yhtenä päivänä pitää molemmat kuoleman.
35 Pea te u fokotuʻu moʻoku ʻae taulaʻeiki angatonu, ʻaia te ne fai ʻo fakatatau mo ia ʻoku ʻi hoku loto mo hoku ʻatamai: pea te u langa moʻona ʻae fale ke maʻu; pea ʻe ʻeveʻeva ia ʻi he ʻao ʻo ia kuo u pani ʻo taʻengata.
Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessä hänen elinaikanansa.
36 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻe haʻu kiate ia ʻakinautolu kotoa pē ʻoku toe ʻi ho fale, ʻo punou kiate ia ke maʻu ai ʻae konga siliva, mo e konga mā, pea tenau pehē, ʻOku ou kole kiate koe, tuku kiate au ha potu ngāue fakataulaʻeiki, ke u kai ai ha konga mā.”
Ja tapahtuu, että se joka jää jälkeen sinun huoneeses, pitää tuleman ja kumartaman häntä hopiapenningin ja leivän kappaleen edestä, ja pitää sanoman: päästä minua nyt yhden papin osaan, että minä saisin syödä palan leipää.
