1 Tuʻi 2
1 Pea ko eni naʻe ʻunuʻunu mai ʻae ngaahi ʻaho ʻo Tevita ke ne pekia ai; pea naʻa ne tukutala kia Solomone ko hono ʻAlo, ʻo pehē,
Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:
2 “ʻOku ou ʻalu au ʻi he hala ʻo māmani kotoa pē: ko ia ke ke mālohi koe, pea ke fai ʻo ngalingali tangata:
"Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.
3 Pea ke tauhi ki he fekau ʻa Sihova ko ho ʻOtua, ke ʻeveʻeva ʻi hono ngaahi hala, pea ke fai ʻa ʻene ngaahi tuʻutuʻuni, mo ʻene ngaahi fekau, mo ʻene ngaahi fakamaau, mo ʻene fakamoʻoni kotoa pē, ʻo hangē ko ia kuo tohi ʻi he fono ʻa Mōsese, koeʻuhi ke ke monūʻia ai ʻi he meʻa kotoa pē ʻoku ke fai, pea ʻi he potu fulipē te ke ʻalu ki ai:
Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;
4 Koeʻuhi ke fakatuʻumaʻu ʻe Sihova ʻa ʻene folofola ʻaia naʻa ne lea ʻaki koeʻuhi ko au, ʻo pehē, ‘Kapau ʻe tokanga ʻe hoʻo fānau ki honau hala, ke ʻaʻeva ʻi hoku ʻao ʻi he moʻoni ʻaki ʻa honau loto kotoa mo honau laumālie kotoa, (naʻa ne pehē ʻe ia, ) ʻe ʻikai te ke masiva tangata koe ke nofo ʻi he nofoʻa fakatuʻi ʻo ʻIsileli.’
että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'.
5 Pea ʻoku ke ʻilo foki, ʻaia naʻe fai kiate au ʻe Soape ko e tama ʻa Seluia, mo ia naʻa ne fai ki he ongo ʻeiki ʻe toko ua ʻoe kautau ʻo ʻIsileli, kia ʻApina ko e foha ʻo Nea, pea kia ʻAmasa ko e foha ʻo Seteli, ʻaia naʻa ne tāmateʻi, ʻo ne lilingi ʻae toto ʻoe tau lolotonga ʻae melino, ʻo ne unu ʻi he toto ʻoe tau ʻa hono nonoʻo naʻe noʻotaki ʻaki hono kongaloto, pea mo ʻene topuvaʻe ʻaia naʻe ʻi hono vaʻe.
Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle-tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Ko ia fai ʻo fakatatau mo hoʻo poto, pea ʻoua naʻa tuku ke ʻalu hifo ʻa hono ʻuluhinā, ki he faʻitoka ʻi he melino. (Sheol h7585)
Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. (Sheol h7585)
7 Ka ke fakahā ʻae ʻofa ki he ngaahi foha ʻo Pasilai ko e tangata Kiliati, pea tuku ke nau ʻiate kinautolu ʻe kai mei hoʻo keinangaʻanga: he naʻa nau fai pehē kiate au ʻi heʻeku hola koeʻuhi ko ʻApisalomi ko ho taʻokete.
Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
8 Pea vakai, “ʻOku ʻiate koe ʻa Simi ko e foha ʻo Kela, ko e tangata Penisimani mei Pahulimi, ʻaia naʻe kape kiate au ʻi he kape lahi ʻi he ʻaho ʻaia naʻaku ʻalu ai ki Mehanemi: ka naʻa ne ʻohifo kiate au ke ma fetaulaki ki Sioatani, pea naʻaku fuakava kiate ia ʻia Sihova, ʻo pehē, ‘ʻE ʻikai te u tāmateʻi koe ʻaki ʻae heletā.’
Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'.
9 Ka ko eni, ʻoua naʻa ke lau ia ko e taʻehalaia: he ko e tangata poto koe, pea ʻoku ke ʻilo ʻae meʻa ʻoku totonu ke ke fai kiate ia; ka ke ʻohifo ʻe koe ʻa hono ʻuluhinā ki he faʻitoka mo e toto.” (Sheol h7585)
Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan." (Sheol h7585)
10 Pea pehē, naʻe mohe ʻa Tevita mo ʻene ngaahi tamai, pea naʻe fai ʻene putu ki he Kolo ʻo Tevita.
Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
11 Pea ko e kuonga naʻe pule ai ʻa Tevita ki ʻIsileli ko e taʻu ʻe fāngofulu: ko e taʻu ʻe fitu naʻa ne pule ai ʻi Hepeloni, pea ko e taʻu ʻe tolungofulu ma tolu naʻa ne pule ʻi Selūsalema.
Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.
12 Pea naʻe toki nofo ʻa Solomone ki he nofoʻa fakatuʻi ʻo ʻene tamai ko Tevita pea naʻe fakatuʻumaʻu ʻaupito ʻa hono puleʻanga.
Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
13 Pea naʻe haʻu ʻa ʻAtunaisa ko e tama ʻa Hakiti kia Patisepa, ko e faʻē ʻa Solomone. Pea naʻa ne pehē mai ʻe ia kiate ia, “ʻOku ke haʻu fakamelino pe?” Pea naʻe pehē atu ʻe ia, “Ko e melino pe.”
Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa".
14 Naʻa ne pehē foki ʻe ia, “ʻOku ai ha meʻa ʻoku ou fie lea ai kiate koe.” Pea naʻa ne pehē atu, “Ke ke lea pe.”
Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu".
15 Pea pehēange ʻe ia, “ʻOku ke ʻilo naʻe ʻoʻoku ʻae puleʻanga, pea naʻe hanga mai kiate au ʻae mata kotoa pē ʻi ʻIsileli, koeʻuhi ke u hoko ʻo pule: ka ko eni kuo liliu ʻae puleʻanga, pea kuo hoko ia ki hoku tokoua: he naʻe ʻoʻona ia meia Sihova.
Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
16 Pea ko eni ko e meʻa pe taha ʻoku ou kole meiate koe, pea ʻoua naʻa ke fakaʻikai mai.” Pea naʻa ne pehē kiate ia, “Ke ke lea pe.”
Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu".
17 Pea naʻe pehē ʻe ia, “ʻOku ou kole kiate koe, ke ke lea kia Solomone ko e tuʻi (he koeʻuhi ʻe ʻikai te ne ʻikai mai kiate koe, ) ke ne foaki mai ʻa ʻApisaki ko e fefine Sunemi ke ma mali.”
Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle-sillä sinulta hän ei sitä kiellä-että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi".
18 Pea naʻe pehē ʻe Patisepa, “ʻOku lelei te u lea maʻau ki he tuʻi.”
Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
19 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Patisepa ki he tuʻi ko Solomone ke lea kiate ia maʻa ʻAtunaisa. “Pea naʻe tuʻu hake ʻae tuʻi ke fetaulaki kiate ia, pea naʻa ne punou kiate ia, mo ne nofo hifo ki hono nofoʻanga fakatuʻi, pea naʻa ne fekau ke te u ha nofoʻa maʻae faʻē ʻae tuʻi; pea naʻe nofo ia ki hono nima toʻomataʻu.
Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.
20 Pea naʻe toki pehē ʻe ia, “ʻOku ou kole meiate koe ʻae meʻa siʻi pe taha; ʻoua naʻa ke pehē mai ʻikai.” Pea naʻe pehēange ʻe he tuʻi kiate ia, “Ke ke fai pe hoʻo kole, ʻa ʻeku faʻē: koeʻuhi ʻe ʻikai te u pehē atu ʻikai.”
Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä".
21 Pea naʻe pehē ʻe ia, “Tuku ke ʻatu ʻa ʻApisaki ko e fefine Sunemi kia ʻAtunaisa koho tokoua ke na mali.”
Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi".
22 Pea naʻe talaange ʻe he tuʻi ko Solomone ki heʻene faʻē, ʻo pehē, “Pea ko e hā ʻoku ke kole ai ʻa ʻApisaki ko e fefine Sunemi maʻa ʻAtunaisa? Kole foki maʻana ʻae puleʻanga; he ko hoku taʻokete ia; ʻio, maʻana, pea mo ʻApaiata ko e taulaʻeiki, pea maʻa Soape ko e tama ʻa Seluia.”
Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle-hänhän on minun vanhin veljeni-hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."
23 Pea naʻe toki fuakava ai ʻa Solomone ʻia Sihova, ʻo pehē, “Ke fai pehē kiate au ʻe he ʻOtua, ʻo lahi hake foki, ʻo kapau ʻe ʻikai mate ʻa ʻAtunaisa koeʻuhi ko ʻene lea ʻaki ʻae lea ni.
Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
24 Pea ko ia, ʻOku moʻui ʻa Sihova ʻaia kuo ne fakamālohiʻi au, ʻo ne hiki hake au ki he nofoʻa fakatuʻi ʻo ʻeku tamai ko Tevita, pea kuo ne fokotuʻu ha fale moʻoku, ʻo hangē ko ʻene talaʻofa, pea ʻe mate tāmateʻi ʻa ʻAtunaisa he ʻaho ni.”
Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."
25 Pea naʻe fekau atu ʻe he tuʻi ko Solomone ʻa Penaia ko e foha ʻo Sehoiata; pea naʻa ne hoko atu kiate ia pea naʻa ne mate ai.
Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.
26 Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi kia ʻApaiata ko e taulaʻeiki, “ʻAlu ko e ki ʻAnatoti, ki ho potu fonua ʻoʻou; he ʻoku totonu ke ke mate koe; ka ʻe ʻikai te u tāmateʻi koe ʻi he kuonga ni, koeʻuhi naʻa ke fua ʻae puha tapu ʻa Sihova ko e ʻOtua ʻi he ʻao ʻo Tevita ko ʻeku tamai, pea koeʻuhi naʻa ke mamahi koe ʻi he meʻa kotoa pē naʻe mamahi ai ʻa ʻeku tamai.”
Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
27 Ko ia naʻe kapusi ai ʻa ʻApaiata ʻe Solomone mei heʻene [ngāue ]fakataulaʻeiki kia Sihova; koeʻuhi ke ne fakamoʻoni ʻae folofola ʻa Sihova ʻaia naʻa ne folofolaʻaki ki he fale ʻo Ilai ʻi Sailo.
Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.
28 Pea naʻe toki ʻomi ʻa hono ongoongo kia Soape: he naʻe liliu ʻa Soape ke muimui kia ʻAtunaisa, ka naʻe ʻikai muimui ia kia ʻApisalomi. Pea naʻe hola ʻa Soape ki he fale fehikitaki ʻo Sihova, ʻo ne puke atu ki he nifo ʻoe feilaulauʻanga.
Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille-sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin-pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.
29 Pea naʻe fakahā ia ki he tuʻi ko Solomone ʻo pehē, kuo hola ʻa Soape ki he fale fehikitaki ʻo Sihova; pea vakai, kuo ofi atu ia ki he feilaulauʻanga. Pea naʻe toki fekauʻi ʻe Solomone ʻa Penaia ko e foha ʻo Sehoiata, ʻo ne pehē, “ʻAlu, ʻo taaʻi ia,”
Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi".
30 Pea naʻe hoko atu ʻa Penaia ki he fale fehikitaki ʻo Sihova, mo ne pehē kiate ia, “ʻOku pehē mai ʻe he tuʻi, Ke ke tuʻu mai.” Ka naʻe pehē ʻe ia, “ʻE ʻikai; ka te u mate pe ʻi heni.” Pea naʻe toe ʻomi hono tala ʻe Penaia ki he tuʻi, ʻo pehē, “Naʻe pehē ʻae lea ʻa Soape, pea naʻe pehē ni ʻa ʻene talia au.”
Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle".
31 Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi kiate ia, “Ke ke fai kiate ia ʻo hangē ko ʻene lau, pea ke taaʻi ia, mo tanu; koeʻuhi ke ke ʻave ai ʻae toto taʻehalaia ʻaia naʻe lilingi ʻe Soape, meiate au, pea mei he fale ʻo ʻeku tamai.
Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.
32 Pea ʻe tuku ʻe Sihova ʻa hono toto ki hono ʻulu ʻoʻona, ʻaia naʻe teʻia ʻae ongo tangata naʻe māʻoniʻoni mo lelei hake ʻiate ia, ʻo ne tāmateʻi ʻakinaua ʻaki ʻae heletā, ka naʻe taʻeʻilo ki ai ʻa ʻeku tamai ko Tevita; ʻio, ʻa ʻApina ko e foha ʻo Nea, ko e ʻeiki pule ki he kautau ʻo ʻIsileli, mo ʻAmasa, ko e foha ʻo Seteli, ko e ʻeiki pule ki he kautau ʻo Siuta.
Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
33 Ko ia ʻe foki atu ai ʻa hona toto ki he ʻulu ʻo Soape, pea ki he ʻulu ʻo hono hako ʻo taʻengata: ka ko Tevita, pea ki hono hako ʻoʻona, pea ki hono fale, pea ki hono nofoʻa fakatuʻi, ʻe ʻi ai ʻae melino meia Sihova, ʻo taʻengata.”
Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti."
34 Ko ia naʻe ʻalu hake ʻa Penaia ko e foha ʻo Sehoiata, pea naʻa ne hoko atu kiate ia, mo ne tāmateʻi ia: pea naʻe tanu ia ʻi hono fale ʻoʻona ʻi he toafa.
Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.
35 Pea naʻe tuku ʻe he tuʻi ʻa Penaia ko e foha ʻo Sehoiata ke fetongi ia ʻi he pule ki he kautau: pea naʻe tuku ʻe he tuʻi ʻa Satoki ko e taulaʻeiki ke ne fetongi ʻa ʻApaiata.
Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.
36 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi ʻo ne ui mai ʻa Simi, ʻo ne pehē kiate ia, “Langa ʻe koe moʻou ha fale ʻi Selūsalema, pea nofo ai, pea ʻoua naʻa ke ʻalu atu mei ai ki ha potu kehe.
Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.
37 He ko e moʻoni, ʻi he ʻaho ko ia te ke ʻalu atu, mo ke Lakaatu ki he kauvai ʻe taha ʻo Kitiloni, ke ke ʻilo fakapapau te ke mate moʻoni ai: ʻe ʻi ho ʻulu ʻoʻou pe ho toto.”
Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."
38 Pea naʻe pehē ʻe Simi ki he tuʻi, “ʻOku lelei ʻae lea ko eni: ʻo hangē ko ia kuo lea ʻaki ʻe hoku ʻeiki ko e tuʻi ʻe pehē ʻae fai ʻe hoʻo tamaioʻeiki.” Pea naʻe nofo fuoloa ʻa Simi ʻi Selūsalema.
Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.
39 Pea ʻi heʻene ʻosi ʻae taʻu ʻe tolu naʻe hoko ʻo pehē, naʻe hola ʻae ongo tamaioʻeiki ʻa Simi kia ʻAkisi ko e foha ʻo Meaka ko e tuʻi ʻo Kati. Pea naʻa nau fakahā ange kia Simi, ʻo pehē, “Vakai, kuo ʻi Kati ʻa hoʻo ongo tamaioʻeiki.”
Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa".
40 Pea naʻe tuʻu hake ʻa Simi, ʻo ne ʻai ʻae hekaʻanga ki heʻene ʻasi, pea ʻalu ia ki Kati kia ʻAkisi ke kumi ki heʻene ongo tamaioʻeiki: pea naʻe ʻalu ʻa Simi, ʻo ne ʻomi ʻa ʻene ongo tamaioʻeiki mei Kati.
Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.
41 Pea naʻe fakahā kia Solomone, kuo ʻalu ʻa Simi mei Selūsalema ki Kati, pea kuo toe liu mai.
Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,
42 Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi ʻo ne ui mai ʻa Simi, mo ne pehē kiate ia, “ʻIkai naʻaku fekauʻi koe ke ke fuakava ʻia Sihova, pea u lea mamafa kiate koe, ʻo pehē, Ke ke ʻilo fakapapau, ʻi he ʻaho ko ia te ke ʻalu atu, mo ʻeveʻeva mamaʻo ki ha potu, ke ke mate moʻoni ai? Pea naʻa ke pehē mai kiate au, ‘ʻOku lelei ʻae lea kuo u fanongo ki ai.’
lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut'.
43 Ko ia ko e hā kuo ʻikai ai te ke fai ki he fuakava ʻa Sihova, mo e fekau ʻaia kuo u tukupau kiate koe?
Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?"
44 Naʻe pehē foki ʻe he tuʻi kia Simi, ʻOku ke ʻilo ʻae kovi kotoa pē kuo fufū ʻi ho loto, ʻaia naʻa ke fai kia Tevita ko ʻeku tamai: ko ia foki ʻe fakafoki ai ʻe Sihova ʻa hoʻo kovi ki ho ʻulu ʻoʻou;
Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.
45 Pea ʻe fakamonūʻia ʻae tuʻi ko Solomone, pea ʻe fokotuʻumaʻu ʻi he ʻao ʻo Sihova ʻae nofoʻa fakatuʻi ʻo Tevita ʻo taʻengata.”
Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä."
46 Ko ia naʻe fekau ai ʻe he tuʻi kia Penaia ko e foha ʻo Sehoiata; pea naʻe ʻalu atu ia, pea naʻa ne taaʻi ia ke ne mate. Pea naʻe fakamālohi ʻae puleʻanga ʻi he nima ʻo Solomone.
Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.
