యోబు~ గ్రంథము 17
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 ౯ అయితే నీతిమంతులు తమ మార్గాన్ని విడిచిపెట్టకుండా ముందుకు కొనసాగుతారు. నిరపరాధులు అంతకంతకూ వృద్ది చెందుతారు.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 ౧౩ నాకు ఆశ ఏదైనా ఉన్నట్టయితే అది మృత్యులోకం నాకు ఇల్లు కావాలని. చీకటిలో నా పడక సిద్ధం చేసుకోవాలని. (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 ౧౪ గొయ్యిని చూసి ‘నువ్వే నాకు తండ్రివి’ అనీ, పురుగును చూసి ‘నువ్వే నాకు తల్లివి, చెల్లివి’ అనీ వాటితో చెప్పాలని ఉంది.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
