Psaltaren 90

1 En bön av gudsmannen Mose. Herre, du har varit vår tillflykt från släkte till släkte.

Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

2 Förrän bergen blevo till och du frambragte jorden och världen, ja, från evighet till evighet är du, o Gud.

Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

3 Du låter människorna vända åter till stoft, du säger: "Vänden åter, I människors barn."

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

4 Ty tusen år äro i dina ögon såsom den dag som förgick i går; ja, de äro såsom en nattväkt.

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

5 Du sköljer dem bort; de äro såsom en sömn. Om morgonen likna de gräset som frodas;

Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

6 det blomstrar upp och frodas om morgonen, men om aftonen torkar det bort och förvissnar.

aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

7 Ty vi förgås genom din vrede, och genom din förtörnelse ryckas vi plötsligt bort.

Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

8 Du ställer våra missgärningar inför dig, våra förborgade synder i ditt ansiktes ljus.

Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

9 Ja, alla våra dagar försvinna genom din förgrymmelse, vi lykta våra år såsom en suck.

Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

10 Vårt liv varar sjuttio år eller åttio år, om det bliver långt; och när det är som bäst, är det möda och fåfänglighet, ty det går snart förbi, likasom flöge vi bort.

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

11 Vem besinnar din vredes makt och din förgrymmelse, så att han fruktar dig?

Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

12 Lär oss betänka huru få våra dagar äro, för att vi må undfå visa hjärtan.

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

13 HERRE, vänd åter. Huru länge dröjer du? Förbarma dig över dina tjänare.

Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

14 Mätta oss med din nåd, när morgonen gryr, så att vi få jubla och vara glada i alla våra livsdagar.

Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

15 Giv oss glädje så många dagar som du har plågat oss, så många år som vi hava lidit olycka.

Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

16 Låt dina gärningar uppenbaras för dina tjänare och din härlighet över deras barn.

Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

17 Och HERRENS, vår Guds, ljuvlighet komme över oss. Må du främja för oss våra händers verk; ja, våra händers verk främje du.

Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.