Psaltaren 69

1 För sångmästaren, efter "Liljor"; av David. Fräls mig, Gud; ty vattnen tränga mig inpå livet.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

2 Jag har sjunkit ned i djup dy, där ingen botten är; jag har kommit i djupa vatten, och svallet vill fördränka mig.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

3 Jag har ropat mig trött, min strupe är förtorkad; mina ögon försmäkta av förbidan efter min Gud.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

4 Flera än håren på mitt huvud äro de som hata mig utan sak; många äro de som vilja förgöra mig, de som äro mina fiender utan skäl; vad jag icke har rövat, det måste jag gälda.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

5 Du, o Gud, känner min dårskap, och mina skulder äro icke förborgade för dig.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

6 Låt icke i mig dem komma på skam, som förbida dig, Herre, HERRE Sebaot; Låt icke i mig dem varda till blygd, som söka dig, du Israels Gud.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

7 Ty för din skull bär jag smälek, för din skull höljer blygsel mitt ansikte;

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

8 främmande har jag blivit för mina bröder och en främling för min moders barn.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

9 Ty nitälskan för ditt hus har förtärt mig, och dina smädares smädelser hava fallit över mig.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

10 Jag grät, ja, min själ grät under fasta, men det blev mig till smälek.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

11 Jag klädde mig i sorgdräkt, men jag blev för dem ett ordspråk.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

12 Om mig tassla de, när de sitta i porten; i dryckeslag göra de visor om mig.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

13 Men jag kommer med min bön till dig, HERRE, i behaglig tid, genom din stora nåd, o Gud; svara mig i din frälsande trofasthet.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

14 Rädda mig ur dyn, så att jag icke sjunker ned; låt mig bliva räddad från dem som hata mig och från de djupa vattnen.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Låt icke vattensvallet fördränka mig eller djupet uppsluka mig; och låt ej graven tillsluta sitt gap över mig.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

16 Svara mig, HERRE, ty god är din nåd; vänd dig till mig efter din stora barmhärtighet.

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

17 Fördölj icke ditt ansikte för din tjänare, ty jag är i nöd; skynda att svara mig.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

18 Kom till min själ och förlossa henne; befria mig för mina fienders skull.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

19 Du känner min smälek, min skam och blygd; du ser alla mina ovänner.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

20 Smälek har krossat mitt hjärta, så att jag är vanmäktig; jag väntade på medlidande, men där var intet, och på tröstare, men jag fann ingen.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

21 De gåvo mig galla att äta, och ättika att dricka, i min törst.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

22 Må deras bord framför dem bliva till en snara och till ett giller, bäst de gå där säkra;

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

23 må deras ögon förmörkas, så att de icke se; gör deras länder vacklande alltid.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

24 Gjut ut över dem din ogunst, och låt din vredes glöd hinna upp dem.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

25 Deras gård blive öde, ingen må finnas, som bor i deras hyddor,

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

26 eftersom de förfölja dem som du själv har slagit och orda om huru de plågas, som du har stungit.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

27 Låt dem gå från missgärning till missgärning, och låt dem icke komma till din rättfärdighet.

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

28 Må de utplånas ur de levandes bok och icke varda uppskrivna bland de rättfärdiga.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

29 Men mig som är betryckt och plågad, mig skall din frälsning, o Gud, beskydda.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

30 Jag vill lova Guds namn med sång och upphöja honom med tacksägelse.

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

31 Det skall behaga HERREN bättre än någon tjur, något offerdjur med horn och klövar.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

32 När de ödmjuka se det, skola de glädja sig; I som söken Gud, edra hjärtan skola leva.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

33 Ty HERREN lyssnar till de fattiga och föraktar icke sina fångna.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

34 Honom love himmelen och jorden, havet och allt vad som rör sig däri.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

35 Ty Gud skall frälsa Sion, han skall bygga upp Juda städer; man skall bo i dem och besitta landet.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

36 Hans tjänares barn skola få det till arvedel, och de som älska hans namn skola bo däri.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.