Psaltaren 66
1 För sångmästaren; en sång, en psalm. Höjen jubel till Gud, alla länder;
Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
2 lovsjungen hans namns ära, given honom ära och pris.
veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
3 Sägen till Gud: Huru underbara äro icke dina gärningar! För din stora makts skull visa dina fiender dig underdånighet.
Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
4 Alla länder skola tillbedja och lovsjunga dig; de skola lovsjunga ditt namn. (Sela)
Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
5 Kommen och sen vad Gud har gjort; underbara äro hans gärningar mot människors barn.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
6 Han förvandlade havet till torrt land; till fots gingo de genom floden; då gladdes vi över honom.
Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
7 Genom sin makt råder han evinnerligen, hans ögon giva akt på hedningarna; de gensträviga må icke förhäva sig. (Sela)
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
8 Prisen, I folk, vår Gud, och låten hans lov ljuda högt;
Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
9 ty han har beskärt liv åt vår själ och har icke låtit vår fot vackla.
Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
10 Ty väl prövade de oss, o Gud, du luttrade oss, såsom silver luttras;
Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
11 du förde oss in i fängelse, du lade en tung börda på vår rygg;
Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
12 du lät människor fara fram över vårt huvud, vi måste gå genom eld och vatten. Men du har fört oss ut och vederkvickt oss.
Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
13 Så kommer jag då till ditt hus med brännoffer, jag vill infria mina löften till dig,
Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
14 dem till vilka mina låppar öppnade sig, och som min mun uttalade i min nöd.
joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
15 Brännoffer av feta får vill jag frambära åt dig, med offerånga av vädurar; jag vill offra både tjurar och bockar. (Sela)
Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
16 Kommen och hören, så vill jag förtälja för eder, I alla som frukten Gud, vad han har gjort mot min själ.
Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
17 Till honom ropade jag med min mun, och lovsång var redan på min tunga.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
18 Om jag hade förehaft något orätt i mitt hjärta, så skulle Herren icke höra mig.
Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
19 Men Gud har hört mig, han har aktat på mitt bönerop.
Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Lovad vare Gud, som icke har förkastat min bön eller vänt ifrån mig sin nåd!
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
