Psaltaren 64

1 För sångmästaren; en psalm av David. Hör, o Gud, min röst, när jag klagar, bevara mitt liv, ty fienden förskräcker mig.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

2 Fördölj mig för de ondas hemliga råd, för ogärningsmännens larmande hop;

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

3 ty de vässa sina tungor likasom svärd, med bittra ord lägga de an såsom med pilar,

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

4 för att i lönndom skjuta den ostrafflige; plötsligt skjuta de på honom, utan försyn.

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

5 De befästa sig i sitt onda uppsåt, de orda om huru de skola lägga ut snaror; de säga: "Vem skulle se oss?"

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

6 De tänka ut onda anslag: "Nu äro vi redo med det råd vi hava uttänkt!" Ja, djupa äro männens tankar och hjärtan.

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

7 Då skjuter Gud dem; plötsligt sårar dem hans pil.

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

8 De bringas på fall och få straff för sina tungors skull; var och en som ser dem rister huvudet.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

9 Och alla människor varda förskräckta; de förkunna vad Gud har gjort och förstå hans verk.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

10 Den rättfärdige skall glädja sig i HERREN och taga sin tillflykt till honom, och alla rättsinniga skola berömma sig.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.