Psaltaren 61

1 För sångmästaren, till strängaspel; av David. Hör, o Gud, mitt rop, akta på min bön.

Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.

2 Från jordens ända ropar jag till dig, ty mitt hjärta försmäktar; för mig upp på en klippa, som är mig alltför hög.

Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

3 Ty du är min tillflykt, ett starkt torn mot fienden.

Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

4 Låt mig bo i din hydda evinnerligen; under dina vingars beskärm tager jag min tillflykt. (Sela)

Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. (Sela)

5 Ty du, o Gud, hör mina löften, åt dem som frukta ditt namn giver du en arvedel.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.

6 Du förökar konungens dagar; hans år skola vara från släkte till släkte.

Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

7 Må han sitta på sin tron inför Gud evinnerligen; låt nåd och trofasthet bevara honom.

Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.

8 Då skall jag lovsjunga ditt namn till evig tid, i det jag får infria mina löften dag efter dag.

Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.