Psaltaren 61

1 För sångmästaren, till strängaspel; av David. Hör, o Gud, mitt rop, akta på min bön.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

2 Från jordens ända ropar jag till dig, ty mitt hjärta försmäktar; för mig upp på en klippa, som är mig alltför hög.

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

3 Ty du är min tillflykt, ett starkt torn mot fienden.

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

4 Låt mig bo i din hydda evinnerligen; under dina vingars beskärm tager jag min tillflykt. (Sela)

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

5 Ty du, o Gud, hör mina löften, åt dem som frukta ditt namn giver du en arvedel.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

6 Du förökar konungens dagar; hans år skola vara från släkte till släkte.

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

7 Må han sitta på sin tron inför Gud evinnerligen; låt nåd och trofasthet bevara honom.

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

8 Då skall jag lovsjunga ditt namn till evig tid, i det jag får infria mina löften dag efter dag.

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.