Psaltaren 4
1 För sångmästaren, med strängaspel; en psalm av David. När jag ropar, så svara mig, du min rättfärdighets Gud, du som i trångmål skaffar mig rum; var mig nådig och hör min bön.
Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
2 I herrar, huru länge skall min ära vara vänd i smälek, huru länge skolen I älska fåfänglighet och fara efter lögn? (Sela)
Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? (Sela)
3 Besinnen dock att HERREN har utvalt åt sig den fromme; HERREN hör, när jag ropar till honom.
Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
4 Vredgens, men synden icke; eftersinnen i edra hjärtan, på edra läger, och varen stilla. (Sela)
Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. (Sela)
5 Offren rätta offer, och förtrösten på HERREN.
Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
6 Många säga: "Vem skall låta oss se det gott är?" Upplyft du över oss ditt ansiktes ljus, o HERRE.
Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.
7 Du giver mig glädje i hjärtat, större än andras, när de få säd och vin i myckenhet.
Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
8 I frid vill jag lägga mig ned, och i frid skall jag somna in, ty du, HERRE, låter mig bo avskild och i trygghet.
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.
