Psaltaren 38
1 En psalm av David; till åminnelse. HERRE, straffa mig icke i din förtörnelse, och tukta mig icke i din vrede.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 Ty dina pilar hava träffat mig, och din hand drabbar mig.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Det finnes intet helt på min kropp för din vredes skull, intet helbrägda i mina ben för min synds skull.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 Ty mina missgärningar gå mig över huvudet; såsom en svår börda äro de mig för tunga.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Mina sår stinka och flyta för min dårskaps skull.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Jag går krokig och mycket lutande; hela dagen går jag sörjande.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 Ty mina länder äro fulla av brand, och intet helt finnes på min kropp.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Jag är vanmäktig och illa sönderslagen; jag klagar för mitt hjärtas jämmers skull.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Herre, du känner all min trängtan, och min suckan är dig icke fördold.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Mitt hjärta slår häftigt, min kraft har övergivit mig; mina ögons ljus, också det är borta.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Mina vänner och fränder hålla sig fjärran ifrån min plåga, och mina närmaste hava ställt sig långt ifrån.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Snaror lägga de ut, som stå efter mitt liv, och de som söka min ofärd tala vad fördärvligt är; på svek tänka de hela dagen.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Men jag är lik en döv, som intet hör, och lik en stum, som icke upplåter sin mun;
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 ja, jag är lik en man som intet hör, och som icke har något gensvar i sin mun.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 Se, på dig, HERRE, hoppas jag; du skall svara, Herre, min Gud.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Ty jag fruktar att de annars få glädja sig över mig, att de skola förhäva sig över mig, när min fot vacklar.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 Ty jag är nära att falla, och min plåga är alltid inför mig;
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 ja, jag måste bekänna min missgärning, och jag sörjer över min synd.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 Men mina fiender få leva och äro mäktiga, och många äro de som hata mig utan sak,
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 de som löna gott med ont, och som stå mig emot, därför att jag far efter det goda.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Övergiv mig icke, HERRE; min Gud, var icke långt ifrån mig.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Skynda till min hjälp, Herre, du min frälsning.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
