Psaltaren 36

1 För sångmästaren; av HERRENS tjänare David. I mitt hjärta betänker jag vad synden säger till den ogudaktige, till den för vilkens ögon Guds fruktan ej finnes.

Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.

2 Den intalar ju honom vad som är behagligt i hans ögon: att man icke skall finna hans missgärning och hata den.

Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

3 Hans muns ord äro fördärv och svek; han vill icke göra vad förståndigt och gott är.

Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.

4 Fördärv tänker han ut på sitt läger, han träder på den väg som icke är god; han skyr icke för något ont.

Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.

5 HERRE, upp i himmelen räcker din nåd, och din trofasthet allt upp till skyarna.

Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

6 Din rättfärdighet är såsom väldiga berg, dina rätter såsom det stora havsdjupet; både människor och djur hjälper du, HERRE.

Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

7 Huru dyrbar är icke din nåd, o Gud! Människors barn hava sin tillflykt under dina vingars skugga.

Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

8 De varda mättade av ditt hus' rika håvor, och av din ljuvlighets ström giver du dem att dricka.

Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

9 Ty hos dig är livets källa, i ditt ljus se vi ljus.

Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

10 Låt din nåd förbliva över dem som känna dig och din rättfärdighet över de rättsinniga.

Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

11 Låt icke de högmodigas fot komma över mig eller de ogudaktigas hand driva mig bort.

Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.

12 Ja, där ligga ogärningsmännen fallna; de äro nedstötta och kunna icke mer resa sig.

Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.