Psaltaren 139

1 För sångmästaren; av David; en psalm. HERRE, du utrannsakar mig och känner mig.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 Evad jag sitter eller uppstår, vet du det; du förstår mina tankar fjärran ifrån.

Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 Evad jag går eller ligger, utforskar du det, och med alla mina vägar är du förtrogen.

Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Ty förrän ett ord är på min tunga, se, så känner du, HERRE, det till fullo.

Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Du omsluter mig på alla sidor och håller mig i din hand.

Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 En sådan kunskap är mig alltför underbar; den är mig för hög, jag kan icke begripa den.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Vart skall jag gå för din Ande, och vart skall jag fly för ditt ansikte?

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 Fore jag upp till himmelen, så är du där, och bäddade jag åt mig i dödsriket, se, så är du ock där. (Sheol h7585)

Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)

9 Toge jag morgonrodnadens vingar, gjorde jag mig en boning ytterst i havet,

Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 så skulle också där din hand leda mig och din högra hand fatta mig.

sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Och om jag sade: "Mörker må betäcka mig och ljuset bliva natt omkring mig",

Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 så skulle själva mörkret icke vara mörkt för dig, natten skulle lysa såsom dagen: ja, mörkret skulle vara såsom ljuset.

niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 Ty du har skapat mina njurar, du sammanvävde mig i min moders liv.

Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Jag tackar dig för att jag är danad så övermåttan underbart; ja, underbara äro dina verk, min själ vet det väl.

Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Benen i min kropp voro icke förborgade för dig, när jag bereddes i det fördolda, när jag bildades i jordens djup.

Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 Dina ögon sågo mig, när jag ännu knappast var formad; alla mina dagar blevo uppskrivna i din bok, de voro bestämda, förrän någon av dem hade kommit.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Huru outgrundliga äro icke för mig dina tankar, o Gud, huru stor är icke deras mångfald!

Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Skulle jag räkna dem, så vore de flera än sanden; när jag uppvaknade, vore jag ännu hos dig.

Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Gud, o att du ville dräpa de ogudaktiga! Ja, måtte de blodgiriga vika bort ifrån mig,

Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

20 de som tala om dig med ränker i sinnet, de som hava bragt dina städer i fördärv!

Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.

21 Skulle jag icke hata dem som hata dig, HERRE? Skulle jag icke känna leda vid dem som stå dig emot?

Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

22 Jag hatar dem med starkaste hat; ja, mina fiender hava de blivit.

Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.

23 Utrannsaka mig, Gud, och känn mitt hjärta; pröva mig och känn mina tankar,

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 och se till, om jag är stadd på en olycksväg, och led mig på den eviga vägen.

Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.