Psaltaren 132

1 En vallfartssång. Tänk, HERRE, David till godo, på allt vad han fick lida,

Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

2 han som svor HERREN en ed och gjorde ett löfte åt den Starke i Jakob;

hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

3 "Jag skall icke gå in i den hydda där jag bor, ej heller bestiga mitt viloläger,

"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

4 jag skall icke unna mina ögon sömn eller mina ögonlock slummer,

minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

5 förrän jag har funnit en plats åt HERREN, en boning åt den Starke i Jakob."

ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

6 Ja, vi hörde därom i Efrata, vi förnummo det i skogsbygden.

Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

7 Låtom oss gå in i hans boning, tillbedja vid hans fotapall.

Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

8 Stå upp, HERRE, och kom till din vilostad, du och din makts ark.

Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

9 Dina präster vare klädda i rättfärdighet, och dina fromma juble.

Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

10 För din tjänare Davids skull må du icke visa tillbaka din smorde.

Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

11 HERREN har svurit David en osviklig ed, som han icke skall rygga: "Av ditt livs frukt skall jag sätta konungar på din tron.

Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

12 Om dina barn hålla mitt förbund och hålla mitt vittnesbörd, som jag skall lära dem, så skola ock deras barn till evig tid få sitta på din tron.

Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

13 Ty HERREN har utvalt Sion, där vill han hava sin boning.

Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

14 Detta är min vilostad till evig tid; här skall jag bo, ty till detta ställe har jag lust.

"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

15 Dess förråd skall jag rikligen välsigna, åt dess fattiga skall jag giva bröd till fyllest.

Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

16 Dess präster skall jag kläda i frälsning, och dess fromma skola jubla högt.

Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

17 Där skall jag låta ett horn skjuta upp åt David; där har jag rett till en lampa åt min smorde.

Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

18 Hans fiender skall jag kläda i skam, men på honom skall hans krona glänsa."

Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."