Psaltaren 126

1 En vallfartssång. När HERREN åter upprättade Sion, då voro vi såsom drömmande.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

2 Då blev vår mun uppfylld med löje och vår tunga med jubel; då sade man bland hedningarna: "HERREN har gjort stora ting med dem."

Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

3 Ja, HERREN hade gjort stora ting med oss; däröver voro vi glada.

Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

4 HERRE, upprätta oss igen, såsom du återför bäckarna i Sydlandet.

Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

5 De som så med tårar skola skörda med jubel.

Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

6 De gå åstad gråtande och bära sitt utsäde; de komma åter med jubel och bära sina kärvar.

He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.