Psaltaren 115

1 Icke åt oss, HERRE, icke åt oss, utan åt ditt namn giv äran, för din nåds, för din sannings skull.

Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

2 Varför skulle hedningarna få säga: "Var är nu deras Gud?"

Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?

3 Vår Gud är ju i himmelen; han kan göra allt vad han vill.

Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.

4 Men deras avgudar äro silver och guld, verk av människohänder.

Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.

5 De hava mun och tala icke, de hava ögon och se icke,

Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.

6 de hava öron och höra icke, de hava näsa och lukta icke.

Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.

7 Med sina händer taga de icke, med sina fötter gå de icke; de hava intet ljud i sin strupe.

Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.

8 De som hava gjort dem skola bliva dem lika, ja, alla som förtrösta på dem.

Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.

9 I av Israel, förtrösten på HERREN. Ja, han är deras hjälp och sköld.

Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

10 I av Arons hus, förtrösten på HERREN. Ja, han är deras hjälp och sköld.

Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

11 I som frukten HERREN, förtrösten på HERREN. Ja, han är deras hjälp och sköld.

Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.

12 HERREN har tänkt på oss, han skall välsigna, han skall välsigna Israels hus, han skall välsigna Arons hus,

Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.

13 han skall välsigna dem som frukta HERREN, de små såväl som de stora.

Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.

14 Ja, HERREN föröke eder, seder själva och edra barn.

Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.

15 Varen välsignade av HERREN, av honom som har gjort himmel och jord.

Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

16 Himmelen är HERRENS himmel, och jorden har han givit åt människors barn.

Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.

17 De döda prisa icke HERREN, ingen som har farit ned i det tysta.

Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

18 Men vi, vi skola lova HERREN från nu och till evig tid. Halleluja!

Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!