Psaltaren 112

1 Halleluja! Säll är den man som fruktar HERREN och har sin stora lust i hans bud.

Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

2 Hans efterkommande skola bliva väldiga på jorden; de redligas släkte skall varda välsignat.

Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

3 Gods och rikedom skall finnas i hans hus, och hans rättfärdighet består evinnerligen.

Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

4 För de redliga går han upp såsom ett ljus i mörkret, nådig och barmhärtig och rättfärdig.

Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

5 Väl den som är barmhärtig och giver lån, den som stöder all sin sak på rätt!

Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

6 Ty han skall icke vackla till evig tid; den rättfärdige skall vara i evig åminnelse.

Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

7 För ont budskap fruktar han icke; hans hjärta är frimodigt, det förtröstar på HERREN.

Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

8 Hans hjärta är fast, det fruktar icke, till dess han får se med lust på sina ovänner.

Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

9 Han utströr, han giver åt de fattiga, hans rättfärdighet förbliver evinnerligen; hans horn skall varda upphöjt med ära.

Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

10 Den ogudaktige skall se det och harmas; han skall bita sina tänder samman och täras bort. Vad de ogudaktiga önska bliver till intet.

Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.