Psaltaren 106
1 Halleluja! Tacken HERREN, ty han är god, ty hans nåd varar evinnerligen.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Vem kan uttala HERRENS väldiga gärningar och förkunna allt hans lov?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Saliga äro de som akta på vad rätt är, de som alltid öva rättfärdighet.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Tänk på mig, HERRE, efter din nåd mot ditt folk, besök mig med din frälsning,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 så att jag med lust får se dina utvaldas lycka, glädja mig med ditt folks glädje, berömma mig med din arvedel.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Vi hava syndat likasom våra fäder, vi hava gjort illa, vi hava varit ogudaktiga.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Våra fäder i Egypten aktade icke på dina under; de tänkte icke på dina många nådegärningar, utan voro gensträviga vid havet, invid Röda havet.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Men han frälste dem för sitt namns skull, för att göra sin makt kunnig.
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Han näpste Röda havet, så att det blev torrt, och förde dem genom djupen såsom genom en öken.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 Han frälste dem från deras motståndares hand och förlossade dem ifrån fiendens hand.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Vattnet övertäckte deras ovänner; icke en enda av dem blev kvar.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Då trodde de på hans ord, då sjöngo de hans lov.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Men snart glömde de hans gärningar, de förbidade icke hans råd.
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 De grepos av lystnad i öknen och frestade Gud i ödemarken.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Då gav han dem vad de begärde, men sände tärande sjukdom över dem.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Och de upptändes av avund mot Mose i lägret, mot Aron, HERRENS helige.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Men jorden öppnade sig och uppslukade Datan och övertäckte Abirams hop.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Och eld begynte brinna i deras hop, en låga brände upp de ogudaktiga.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 De gjorde en kalv vid Horeb och tillbådo ett gjutet beläte;
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 sin ära bytte de bort mot bilden av en oxe, som äter gräs.
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 De glömde Gud, sin frälsare, som hade gjort så stora ting i Egypten,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 så underbara verk i Hams land, så fruktansvärda gärningar vid Röda havet.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Då hotade han att förgöra dem; men Mose, den man som han hade utvalt, trädde fram såsom medlare inför honom till att avvända hans vrede, så att den icke skulle fördärva.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 De föraktade det ljuvliga landet och trodde icke på hans ord.
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 De knorrade i sina tält och lyssnade icke till HERRENS röst.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Då lyfte han upp sin hand mot dem och svor att slå ned dem i öknen,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 att slå ned deras barn ibland hedningarna och förströ dem i länderna.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Och de slöto sig till Baal-Peor och åto det som var offrat åt döda.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 De förtörnade Gud med sina gärningar, och en hemsökelse bröt in över dem.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Men Pinehas trädde fram och skipade rätt, och så upphörde hemsökelsen;
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 det vart honom räknat till rättfärdighet från släkte till släkte, för evig tid.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 De förtörnade honom ock vid Meribas vatten, och det gick Mose illa för deras skull.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Ty de voro gensträviga mot hans Ande, och han talade obetänksamt med sina läppar.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 De förgjorde icke de folk om vilka HERREN hade givit dem befallning,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 utan beblandade sig med hedningarna och lärde sig deras gärningar.
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 De tjänade deras avgudar, och dessa blevo dem till en snara.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Och de offrade sina söner och döttrar till offer åt onda andar.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 Ja, de utgöto oskyldigt blod, sina söners och döttrars blod och offrade dessa åt Kanaans avgudar; och landet vart ohelgat genom blodskulder.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Så blevo de orena genom sina gärningar och betedde sig trolöst i sina verk.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Då upptändes HERRENS vrede mot hans folk, och hans arvedel blev honom en styggelse.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Och han gav dem i hedningars hand, så att de som hatade dem fingo råda över dem.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Deras fiender trängde dem, och de blevo kuvade under deras hand.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Många gånger räddade han dem, men de voro gensträviga i sin egenvilja och förgingos så genom sin missgärning.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Men han såg till dem i deras nöd, när han hörde deras rop.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Och han tänkte, dem till fromma, på sitt förbund och ömkade sig efter sin stora nåd.
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Och han lät dem finna barmhärtighet inför alla dem som hade fört dem i fångenskap.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Fräls oss, HERRE, vår Gud, och församla oss från hedningarna, så att vi få prisa ditt heliga namn och berömma oss av ditt lov. ----
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet! Och allt folket säge: "Amen, Halleluja!" Femte boken
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
