Psaltaren 105
1 Tacken HERREN, åkallen hans namn, gören hans gärningar kunniga bland folken.
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Sjungen till hans ära, lovsägen honom, talen om alla hans under.
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Berömmen eder av hans heliga namn; glädje sig av hjärtat de som söka HERREN.
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Frågen efter HERREN och hans makt, söken hans ansikte beständigt.
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Tänken på de underbara verk som han har gjort, på hans under och hans muns domar,
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 I Abrahams, hans tjänares, säd, I Jakobs barn, hans utvalda.
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Han är HERREN, vår Gud; över hela jorden gå hans domar.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 Han tänker evinnerligen på sitt förbund, intill tusen släkten på vad han har stadgat,
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 på det förbund han slöt med Abraham och på sin ed till Isak.
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 Han fastställde det för Jakob till en stadga, för Israel till ett evigt förbund;
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11 han sade: "Åt dig vill jag giva Kanaans land, det skall bliva eder arvedels lott."
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12 Då voro de ännu en liten hop, de voro ringa och främlingar därinne.
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 Och de vandrade åstad ifrån folk till folk, ifrån ett rike bort till ett annat.
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 Han tillstadde ingen att göra dem skada, han straffade konungar för deras skull:
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15 "Kommen icke vid mina smorda, och gören ej mina profeter något ont."
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16 Och när han bjöd hungersnöd komma över landet och fördärvade allt deras livsuppehälle,
Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 då sände han åstad en man framför dem: Josef blev såld till träl.
oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 Man slog hans fötter i bojor, i järn fick han ligga fjättrad,
Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 till den tid då hans ord uppfylldes, då HERRENS tal bevisade hans oskuld.
siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Då sände konungen och lät släppa honom lös, folkens behärskare gav honom fri.
Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Han satte honom till herre över sitt hus, till att råda över all hans egendom;
Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 han skulle binda hans furstar efter sin vilja och lära hans äldste vishet.
sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Och Israel kom till Egypten, Jakob blev en gäst i Hams land.
Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 Och HERREN gjorde sitt folk mycket fruktsamt och mäktigare än dess ovänner voro,
Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 de vilkas hjärtan han vände till att hata hans folk, till att lägga onda råd mot hans tjänare.
Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 Han sände Mose, sin tjänare, och Aron, som han hade utvalt.
Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 De gjorde hans tecken ibland dem och under i Hams land.
Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 Han sände mörker och lät allt bliva mörkt; och de stodo icke emot hans ord.
Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 Han förvandlade deras vatten till blod och lät så deras fiskar dö.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Deras land kom att vimla av paddor, ända in i deras konungars kamrar.
Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 Han bjöd, och flugsvärmar kommo, mygg i hela deras land.
Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 Han gav dem hagel för regn, eldslågor sände han i deras land.
Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 Och han slog deras vinträd och fikonträd och bröt sönder träden i deras land.
Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 Han bjöd, och gräshoppor kommo, och gräsmaskar i tallös mängd.
Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 De åto upp alla örter i deras land, de åto upp frukten på deras mark.
ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Och han slog allt förstfött i deras land, förstlingen av all deras kraft.
Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Så förde han dem ut, med silver och guld, och i hans stammar var ingen som stapplade.
Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Egyptierna gladde sig, när de drogo ut; ty förskräckelse för Israel hade fallit över dem.
Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 Han bredde ut ett moln till skygd, och en eld för att lysa om natten.
Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 De begärde, då lät han vaktlar komma, och med bröd från himmelen mättade han dem.
He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Han öppnade klippan, och vatten flödade; det gick genom öknen såsom en ström.
Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 Ty han tänkte på sitt heliga ord, på sin tjänare Abraham.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 Så förde han ut sitt folk med fröjd, med jubel dem som han hade utvalt.
Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 Han gav åt dem hedningarnas länder, och folkens förvärv fingo de till besittning,
Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 för att de skulle hålla hans stadgar och taga hans lagar i akt. Halleluja!
että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
