Psaltaren 104
1 Lova HERREN, min själ. HERRE, min Gud, du är hög och stor, i majestät och härlighet är du klädd.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Du höljer dig i ljus såsom i en mantel, du spänner ut himmelen såsom ett tält;
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 du timrar på vattnen dina salar, molnen gör du till din vagn, och du far fram på vindens vingar.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Du gör vindar till dina sändebud, eldslågor till dina tjänare.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Du grundade jorden på hennes fästen, så att hon icke vacklar till evig tid.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Med djupet betäckte du henne såsom med en klädnad; uppöver bergen stodo vattnen.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 Men för din näpst flydde de; för ljudet av ditt dunder hastade de undan.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Berg höjde sig, och dalar sänkte sig, på den plats som du hade bestämt för dem.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 En gräns satte du, som vattnen ej fingo överskrida, så att de icke åter skulle betäcka jorden.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Du lät källor flyta fram i dalarna, mellan bergen togo de sin väg.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 De vattna alla markens djur, vildåsnorna släcka i dem sin törst.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Vid dem bo himmelens fåglar, från trädens grenar höja de sin röst.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Du vattnar bergen från dina salar, jorden mättas av den frukt du skapar.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Du låter gräs skjuta upp för djuren och örter till människans tjänst. Så framalstrar du bröd ur jorden
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 och vin, som gläder människans hjärta; så gör du hennes ansikte glänsande av olja, och brödet styrker människans hjärta.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 HERRENS träd varda ock mättade, Libanons cedrar, som han har planterat;
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 fåglarna bygga där sina nästen, hägern gör sitt bo i cypresserna.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Stenbockarna hava fått de höga bergen, klyftorna är klippdassarnas tillflykt.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Du gjorde månen till att bestämma tiderna; solen vet stunden då den skall gå ned.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Du sänder mörker, och det bliver natt; då komma alla skogens djur i rörelse,
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 de unga lejonen ryta efter rov och begära sin föda av Gud.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Solen går upp; då draga de sig tillbaka och lägga sig ned i sina kulor.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Människan går då ut till sin gärning och till sitt arbete intill aftonen.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Huru mångfaldiga äro icke dina verk, o HERRE! Med vishet har du gjort dem alla. Jorden är full av vad du har skapat.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Se ock havet, det stora ock vida: ett tallöst vimmel rör sig däri, djur både stora och små.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Där gå skeppen sin väg fram, Leviatan, som du har skapat att leka däri.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Alla vänta de efter dig, att du skall giva dem deras mat i rätt tid.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Du giver dem, då samla de in; du upplåter din hand, då varda de mättade med goda håvor.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Du fördöljer ditt ansikte, då förskräckas de; du tager bort deras ande, då förgås de och vända åter till sitt stoft igen.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Du sänder ut din ande, då varda de skapade, och du förnyar jordens anlete.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 HERRENS ära förblive evinnerligen; må HERREN glädja sig över sina verk,
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 han som skådar på jorden, och hon bävar, han som rör vid bergen, och de ryka.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Jag vill sjunga till HERRENS ära, så länge jag lever; jag vill lovsjunga min Gud, så länge jag är till.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Mitt tal behage honom väl; må jag själv få glädja mig i HERREN.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Men må syndare försvinna ifrån jorden och inga ogudaktiga mer vara till. Lova HERREN, min själ Halleluja!
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
