Psaltaren 103

1 Av David. Lova HERREN, min själ, och allt det i mig är hans heliga namn.

Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

2 Lova HERREN, min själ, och förgät icke vad gott han har gjort,

Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

3 han som förlåter dig alla dina missgärningar och helar alla dina brister,

hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

4 han som förlossar ditt liv från graven och kröner dig med nåd och barmhärtighet,

joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

5 han som mättar ditt begär med sitt goda, så att du bliver ung på nytt såsom en örn.

joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

6 HERREN gör rättfärdighetens verk och skaffar rätt åt alla förtryckta.

Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

7 Han lät Mose se sina vägar, Israels barn sina gärningar.

Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

8 Barmhärtig och nådig är HERREN, långmodig och stor i mildhet.

Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

9 Han går icke ständigt till rätta och behåller ej vrede evinnerligen.

Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

10 Han handlar icke med oss efter våra synder och vedergäller oss icke efter våra missgärningar.

Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

11 Ty så hög som himmelen är över jorden, så väldig är hans nåd över dem som frukta honom.

Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

12 Så långt som öster är från väster låter han våra överträdelser vara från oss.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

13 Såsom en fader förbarmar sig över barnen, så förbarmar sig HERREN över dem som frukta honom.

Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

14 Ty han vet vad för ett verk vi äro, han tänker därpå att vi äro stoft.

Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

15 En människas dagar äro såsom gräset, hon blomstrar såsom ett blomster på marken.

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

16 När vinden går däröver, då är det icke mer, och dess plats vet icke mer därav.

Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

17 Men HERRENS nåd varar från evighet till evighet över dem som frukta honom, och hans rättfärdighet intill barnbarn,

Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

18 när man håller hans förbund och tänker på hans befallningar och gör efter dem.

niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

19 HERREN har ställt sin tron i himmelen, och hans konungavälde omfattar allt.

Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

20 Loven HERREN, I hans änglar, I starke hjältar, som uträtten hans befallning, så snart I hören ljudet av hans befallning.

Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

21 Loven HERREN, I alla hans härskaror, I hans tjänare, som uträtten hans vilja.

Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

22 Loven HERREN, I alla hans verk, varhelst hans herradöme är. Min själ, lova HERREN.

Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.