Job 9
1 Därefter tog Job till orda och sade:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ja, förvisso vet jag att så är; huru skulle en människa kunna hava rätt mot Gud?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Vill han gå till rätta med henne, så kan hon ej svara honom på en sak bland tusen.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Han som är så vis i förstånd och så väldig i kraft, vem kan trotsa honom och dock slippa undan;
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 honom som oförtänkt flyttar bort berg och omstörtar dem i sin vrede;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 honom som kommer jorden att vackla från sin plats, och dess pelare bäva därvid;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 honom som befaller solen, så går hon icke upp, och som sätter stjärnorna under försegling;
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 honom som helt allena spänner ut himmelen och skrider fram över havets toppar;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 honom som har gjort Karlavagnen och Orion, Sjustjärnorna och söderns Stjärngemak;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 honom som gör stora och outrannsakliga ting och under, flera än någon kan räkna?
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Se, han far förbi mig, innan jag hinner att se det, han drager framom mig, förrän jag bliver honom varse.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Se, han griper sitt rov; vem kan hindra honom? Vem kan säga till honom: "Vad gör du?"
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Gud, han ryggar icke sin vrede; för honom har Rahabs följe måst böja sig;
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 huru skulle jag då våga svara honom, välja ut ord till att tala med honom?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Nej, om jag än hade rätt, tordes jag dock ej svara; jag finge anropa min motpart om misskund.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Och om han än svarade mig på mitt rop, så kunde jag ej tro att han lyssnade till min röst.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Ty med storm hemsöker han mig och slår mig med sår på sår, utan sak.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Han unnar mig icke att hämta andan; nej, med bedrövelser mättar han mig.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Gäller det försteg i kraft: "Välan, jag är redo!", gäller det rätt: "Vem ställer mig till ansvar?"
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Ja, hade jag än rätt, så dömde min mun mig skyldig; vore jag än ostrafflig, så läte han mig synas vrång.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Men ostrafflig är jag! Jag aktar ej mitt liv, jag frågar icke efter, om jag får leva.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Det må gå som det vill, nu vare det sagt: han förgör den ostrafflige jämte den ogudaktige.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Om en landsplåga kommer med plötslig död, så bespottar han de oskyldigas förtvivlan.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Jorden är given i de ogudaktigas hand, och täckelse sätter han för dess domares ögon. Är det ej han som gör det, vem är det då?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Min dagar hasta undan snabbare än någon löpare, de fly bort utan att hava sett någon lycka;
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 de ila åstad såsom en farkost av rör, såsom en örn, när han störtar sig ned på sitt byte.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Om jag än besluter att förgäta mitt bekymmer, att låta min sorgsenhet fara och göra mig glad,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Så måste jag dock bäva för alla mina kval; jag vet ju att du icke skall döma mig fri.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Nej, såsom skyldig måste jag stå där; varför skulle jag då göra mig fåfäng möda?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Om jag än tvår mig i snö och renar mina händer i lutsalt,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 så skall du dock sänka mig ned i pölen, så att mina kläder måste vämjas vid mig.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Ty han är ej min like, så att jag vågar svara honom, ej en sådan, att vi kunna gå till doms med varandra;
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 ingen skiljeman finnes mellan oss, ingen som har myndighet över oss båda.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Må han blott vända av från mig sitt ris, och må fruktan för honom ej förskräcka mig;
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 då skall jag tala utan att rädas för honom, ty jag vet med min själv att jag icke är en sådan.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
