Job 18
1 Därefter tog Bildad från Sua till orda och sade:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Huru länge skolen I gå på jakt efter ord? Kommen till förstånd; sedan må vi talas vid.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Varför skola vi aktas såsom oskäliga djur, räknas i edra ögon såsom ett förstockat folk?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Du som i din vrede sliter sönder dig själv, menar du att dör din skull jorden skall bliva öde och klippan flyttas bort från sin plats?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Nej, den ogudaktiges ljus skall slockna ut, och lågan av hans eld icke giva något sken.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Ljuset skall förmörkas i hans hydda, och lampan slockna ut för honom.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Hans väldiga steg skola stäckas, hans egna rådslag bringa honom på fall.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 Ty han rusar med sina fötter in i nätet, försåten lura, där han vandrar fram;
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 snaran griper honom om hälen, och gillret tager honom fatt;
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 garn till att fånga honom äro lagda på marken och snärjande band på hans stig.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Från alla sidor ängsla honom förskräckelser, de jaga honom, varhelst han går fram.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Olyckan vill uppsluka honom, och ofärd står redo, honom till fall.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Under hans hud frätas hans lemmar bort, ja, av dödens förstfödde bortfrätas hans lemmar.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Ur sin hydda, som han förtröstar på, ryckes han bort, och till förskräckelsernas konung vandrar han hän.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 I hans hydda får främlingar bo, och svavel utströs över hans boning.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Nedantill förtorkas hans rötter, och ovantill vissnar hans krona bort.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Hans åminnelse förgås ifrån jorden, hans namn lever icke kvar i världen.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Från ljus stötes han ned i mörker och förjagas ifrån jordens krets.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Utan barn och avkomma bliver han i sitt folk, och ingen i hans boningar skall slippa undan.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Över hans ofärdsdag häpna västerns folk, och österns män gripas av rysning.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Ja, så sker det med den orättfärdiges hem, så går det dens hus, som ej vill veta av Gud.
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
