Job 15
1 Därefter tog Elifas från Teman till orda och sade:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Skall en vis man tala så i vädret och fylla upp sitt bröst med östanvind?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Skall han försvara sin sak med haltlöst tal, med ord som ingenting bevisa?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Än mer, du gör gudsfruktan om intet och kommer med klagolåt inför Gud.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Ty din ondska lägger dig orden i munnen, och ditt behag står till illfundigt tal.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Så dömes du nu skyldig av din mun, ej av mig, dina egna läppar vittna emot dig.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Var du den första människa som föddes, och fick du liv, förrän höjderna funnos?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Blev du åhörare i Guds hemliga råd och fick så visheten i ditt våld?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Vad vet du då, som vi icke veta? Vad förstår du, som ej är oss kunnigt?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Gråhårsman och åldring finnes också bland oss, ja, en som övergår din fader i ålder.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Försmår du den tröst som Gud har att bjuda, och det ord som i saktmod talas med dig?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Vart föres du hän av ditt sinne, och varför välva dina ögon så,
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 i det du vänder ditt raseri mot Gud och öser ut ord ur din mun?
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Vad är en människa, att hon skulle vara ren? Vad en av kvinna född, att han skulle vara rättfärdig?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Se, ej ens på sina heliga kan han förlita sig, och himlarna äro icke rena inför hans ögon;
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 huru mycket mindre då den som är ond och fördärvad, den man som läskar sig med orättfärdighet såsom med vatten!
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Jag vill kungöra dig något, så hör nu mig; det som jag har skådat vill jag förtälja,
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 vad visa män hava gjort kunnigt, lagt fram såsom ett arv ifrån sina fäder,
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 ifrån dem som allena fingo landet till gåva, och bland vilka ingen främling ännu hade trängt in:
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Den ogudaktige har ångest i alla sina dagar, under de år, helt få, som beskäras en våldsverkare.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Skräckröster ljuda i hans öron; när han är som tryggast, kommer förhärjaren över honom.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Han har intet hopp om räddning ur mörkret, ty svärdet lurar på honom.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 Såsom flykting söker han sitt bröd: var är det? Han förnimmer att mörkrets dag är för handen.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Ångest och trångmål förskräcka honom, han nedslås av dem såsom av en stridsrustad konung.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Ty mot Gud räckte han ut sin hand, och mot den Allsmäktige förhävde han sig;
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 han stormade mot honom med trotsig hals, med sina sköldars ryggar i sluten hop;
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 han höljde sitt ansikte med fetma och samlade hull på sin länd;
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 han bosatte sig i städer, dömda till förstöring, i hus som ej fingo bebos, ty till stenhopar voro de bestämda.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Därför bliver han ej rik, och hans gods består ej, hans skördar luta ej tunga mot jorden.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Han kan icke undslippa mörkret; hans telningar skola förtorka av hetta, och själv skall han förgås genom Guds muns anda.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 I sin förvillelse må han ej lita på vad fåfängligt är, ty fåfänglighet måste bliva hans lön.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 I förtid skall hans mått varda fyllt, och hans krona skall ej grönska mer.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Han bliver lik ett vinträd som i förtid mister sina druvor, lik ett olivträd som fäller sina blommor.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Ty den gudlöses hus förbliver ofruktsamt, såsom eld förtär hyddor där mutor tagas.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Man går havande med olycka och föder fördärv; den livsfrukt man alstrar är ett sviket hopp.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
