Psaltaren 94
1 Du hämndens Gud, o HERRE, du hämndens Gud, träd fram i glans.
Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2 Res dig, du jordens domare, vedergäll de högmodiga vad de hava gjort.
Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3 Huru länge skola de ogudaktiga, o HERRE, huru länge skola de ogudaktiga triumfera?
Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4 Deras mun flödar över av fräckt tal; de förhäva sig, alla ogärningsmännen.
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5 Ditt folk, o HERRE, krossa de, och din arvedel förtrycka de.
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6 Änkor och främlingar dräpa de, och faderlösa mörda de.
He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
7 Och de säga: »HERREN ser det icke, Jakobs Gud märker det icke.»
Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
8 Märken själva, I oförnuftiga bland folket; I dårar, när kommen I till förstånd?
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
9 Den som har planterat örat, skulle han icke höra? Den som har danat ögat, skulle han icke se?
Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10 Den som håller hedningarna i tukt, skulle han icke straffa, han som lär människorna förstånd?
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 HERREN känner människornas tankar, han vet att de själva äro fåfänglighet.
Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12 Säll är den man som du, HERRE, undervisar, och som du lär genom din lag,
Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13 för att skaffa honom ro för olyckans dagar, till dess de ogudaktigas grav varder grävd.
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14 Ty HERREN förskjuter icke sitt folk, och sin arvedel övergiver han icke.
Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15 Nej, rättfärdighet skall åter gälla i rätten, och alla rättsinniga skola hålla sig därtill.
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16 Vem står upp till att försvara mig mot de onda, vem bistår mig mot ogärningsmännen?
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17 Om HERREN icke vore min hjälp, så bodde min själ snart i det tysta.
Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
18 När jag tänkte: »Min fot vacklar», då stödde mig din når, o HERRE:
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
19 När jag hade mycket bekymmer i mitt hjärta, då gladde din tröst min själ.
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20 Kan fördärvets domarsäte hava gemenskap med dig, det säte där man över våld i lagens namn,
Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21 där de tränga den rättfärdiges själ och fördöma oskyldigt blod?
ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22 Men HERREN bliver för mig en borg, min Gud bliver min tillflykts klippa.
Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23 Och han låter deras fördärv vända tillbaka över dem och förgör dem för deras ondskas skull. Ja, HERREN, vår Gud, förgör dem.
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
